"Malli ja ex-missi Noora Hautakangas pitää kilonsa kurissa karppauksella ja liikunnalla." uutisoi iltalehti 6.8. Se miksi otin Nooran esimerkiksi tähän aiheeseen, löytyy lehtijutusta vähän myöhemmin. Noora kertoo jättäneensä pastan, perunan ja riisin pois, mutta syövänsä silloin tällöin leipää, koska se on hänen suuri herkku.
Nooran esimerkki on loistava siinä mielessä että siitä näkyy karppaamisen monipuolisuus. Se on muokattavissa jokaisen tarpeeseen sopivaksi. Toisin kuin meille usein annetaan ymmärtää, yksi muotti ja malli ei sovi eikä toimi kaikilla. Karppaja voi itse määritellä sen, mikä on hänen tavoittelemansa hiilihydraattien määrä ja hakea kokeilemalla minkälainen lautanen sopii toisaalta omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin, ja toisaalta on riittävä siihen energiatarpeeseen joka yksilöllä itsellään on. Monet, muttei tosiaankaan kaikki, karppaajat ovat ottaneet lisäaineettoman linjan. Löytyy myös hyvin pärjääviä vegaaneja. Toiset käyttävät makeutusaineita, toiset eivät. Jokainen räätälöi sen paletin omaan maailmaan sopivaksi.
Valtaosa arvostelijoista on juuttunut siihen Atkinsin mallin aloitusvaiheen todella tiukkaan rajoitukseen, kuin kärpäsen paska junttilan tuvan seinään. Kuitenkin tämä aloitusvaihe on todellisuudessa lyhyempi kuin itsensä tohtori Fogelin mainostama Nutrilett pussikuuri. Tästä on saatu median hyvällä myötävaikutuksella sellainen harhakuva aikaiseksi että karppaaminen on lähes kokonaan hiilihydraateista kieltäytymistä, mikä on totaalisen väärä kuva.
Koko ideologia vähähiilihydraatinen tarkoittaa kuitenkin sitä että hiilihydraatteja käytetään huomattavasti virallisia suosituksia vähemmän. Skaala on itseasiassa varsin laaja, omista tavoitteista ja energiantarpeesta riippuen. Toiset pitäytyvät hyvinkin alhaisissa rajoissa esim. insuliiniresistentin, valtavan ylipainon tai vatsan paremman toimimisen vuoksi. Toisilla taas hiilihydraattien ja rasvan määrä saattaa olla lähes tasoissa. Ei karppaamisen henkeen kuulu totaalikieltäytyminen vaan itse voi valita millä ruoka-aineilla päivittäisen, itse asettamansa rajan, täyttää. Joskus kun tarpeelliselta tuntuu, voi myös löysätä hetkeksi ja napsia suun makeaksi jos se on vastustamatonta. Seuraavana päivänä voi palata ruotuun, ilman mitään turhia omantunnon tuskia tai morkkista.
Esimerkiksi 5000 kilocaloria kuluttava huippu-urheilija joka treenaa vhh ruokavaliolla, saattaa nauttia vähähiilihydraattisenakin määrältään enemmän hiilihydraatteja kuin 1500 kcal kuluttava sohvaperuna joka noudattaa virallista linjaa, koska hiilihydraattien määrä katsotaan prosentteina kokonaisenergian tarpeesta. Esim. se 10% hiilihydraatteja on aika iso haitari sohvaperunan ja aktiiviurheilijan välillä. Monet tunnetut maailmanmestarit jotka ovat vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, saavat noin 15-20% energiastaan hiilihydraateista. Sohvaperunalle se riittää lähes koko päivän energiatarpeeseen.
Tästä pääsemme jälleen siihen yleisimpään karppaamista kokeilleiden mutta lopettaneiden selitykseen. "Ei sopinut minulle". Ei sopinut kun olit niin laiska paska ettet viitsinyt laittaa sitä sopimaan vaan oletit että homma tarjoillaan suoraan suuhun niinkuin äiti, esikoulu ja koulu on aina tehnyt. Vähän se ottaa, paljon se antaa ei riittänyt. Luulit saavasi kaiken hyödyn tekemättä mitään sen eteen.
Pienellä vaivalla voi saada isoja tuloksia.
Asioita karppaamisesta, syömisestä, terveydestä ja monesta muustakin ajankohtaisesta aiheesta.
Niinpä. Karppausta kehutaan nykyään niin monessa paikassa, että ihmisille syntyy sellainen käsitys, että karppaamalla jokainen laihtuu heti 20 kg ja kaikki on laulua ja leikkiä vain. Siispä heti kokeilemaan! Syödään vain munia ja keittokinkkua ja "tää ei sovi mulle" tulee kolmen päivän päästä, kun on paha olo. Mutta rasvaa ei voi lisätä. Toiset syö munia ja pekonia - ja pikkupullan kahvin kanssa, välillä vähän leipää (ruis-, luonnollisesti) kun se on niin hyvää. Ja kappas, "tää ei sovi mulle" kun mitään ei tapahdu.
VastaaPoista