Lihavuus ja liikunta

Joka ainoalle lihavalle on lääkäri ja/tai terveydenhoitaja sanonut että pitää laihduttaa ja lisätä liikuntaa. En ole ihan varma opetetaanko tuo lause heille jo koulussa vai mistä tuo mantra on saanut alkunsa. Ilmeisesti heillä on se käsitys että tuo lihava ei ole kertaakaan lihavuutensa aikana näitä kuullut joten nyt on pakko asiasta mainita. Ai vittu että olette idiootteja. Jokainen lihava tietää että pitää laihduttaa ja tietää että pitää lisätä liikuntaa. Sellaselta pulkannarulta kuultuna se nyt vaan tuntuu ihan silkalta vittuilulta.

Siihen miksei näillä lääkärien ohjeilla oikein laihdu, on jo tässäkin blogissa monee kertaan ruodittu joten eipä leikitä grammaria vaan keskitytään tuohon liikuntaan. Millä saadaan kuoreensa käpertynyt sohvaperuna takaisin liikkeelle. Harva sitä on lapsesta asti kyhjöttänyt kotona liikkumatta. Se vaan jossain vaiheessa elämää on jäänyt kuvioista.

Mulla kun nyt sattuu tästäkin olemaan jonkin verran kokemusta niin voin noin niinkun omalta kohdalta kertoa millaisa ajatuksia se joskus herätti.

Liikuntaa on aika monen laista mutta sellanen liikunta joka tuntuu ihan paskalta ja tylsältä, ei kovin pitkään houkuttele vaikka kuinka olis muuten motivoitunut. Esimerkiksi minä en lähde mihinkään lenkkipolulle hölköttelemään hölköttelemisen ilosta. Mun mielestä se on tylsää hommaa. Tykkäsin nuorempana ja tykkään edelleen mm. lentopallosta. Mutta sitä taas on vähän helvetin hankala yksin harrastaa... varsinkaan jos ei ole ihan helvetin nopea että ehtis molemmille puolille verkkoa vuorotellen. Eli pitäisi löytää sellanen porukka jonka kanssa sitä vois pelata. No välillä tulee aina tutkailtua että missä niitä on mutta eipä ne kauheasti itseään missään mainosta. Jos et satu ketään tuntemaan joka on hommassa mukana niin aika suurella todennäköisyydellä jää löytymättä.

Ehdottelin tuolla yhdellä foorumilla, josko joku olisi kiinnostunut esim. kerran viikossa lähtemään sulkapalloa pelaamaan ihan kuntoilumielessä. Odotetusti siihen tuli nolla kiinnostunutta. Eli jos et omaa helvetin laajaa kaveripiiriä, saattaa sen kaksinpelinkin mahdollisuus olla aika tuomittu.

Eikä tämä koske vain näitä mainitsemiani lajeja. Kyllä se sama ongelma on joukkuepeleissä ja kaksinpeleissä ihan lajissa kuin lajissa. Mitä siis jää jäljelle. Joko sauvakävelylle tai uimaan. Kai nekin menettelee mutta helvetin tylsää se yksin pukertaminen on. Ja jos vielä satut olemaan koukussa hiilareihin ja vähän pönöttää ja killittää ja väsyttääkin syönnin päälle niin taitaa se alottaminenkin jäädä ikuiseksi huomiseksi.

Eikä sovi unohtaa sitäkään tosiasiaa että monelle lihavalle on aika korkea se kynnys lähteä ihmisten ilmoille puksuttamaan hikeä pintaan. Jonkinlainen häpeä ja alemmuuden tunne siinä jarruttaa aika raskaalla kädellä lähtemistä.

Omaksi valinnaksi jäi sitten kuntopyörä. Sen raahaan siihen keskelle lattiaa ja jonkun mukavan leffan verran voi ihan hyvin puksuttaa pyörään kilometrejä. Ihan kohtuullisen mukavasti menee siinä leffaa katsellessa ja hiki tulee taatusi pintaan ja syke pysyy korkealla.

Mutta tätä kuviota kun hiukan pohtii niin ei niitä oikeasti innostavia ja kannustavia liikuntavaihtoehtoja ole sellaiselle joka ei pelkästä kävelemisestä välitä ja painonsa takia juoksemaan pysty. On helppo sanoa että lisää likuntaa. Toteuttaminen voi olla todella monen mutkan takana. Siihen kuvioon pitää keksiä ratkaisu. Liikuntaa jota voi harrastaa samanhenkisessä porukassa, ilman oman lihavuutensa häpeilemistä. Eikä ole ollenkaan pahasta jos se on myös kivaa ajanvietettä.

Kyllä meillä Suomessa on ollut tähän mennessä lukematon määrä erilaisia projekteja, joilla on pyritty saamaan muutosta näihin ongelmiin ja se on helvetin hyvä asia. Joskus töllöstä katselin kun jossakin takametsien pikku kunnassa oli järjestetty porukka liikunta ja tuntuivat miehet olleen kovasti kiinnostuneita kun samanhenkisiö, näköisiä ja kokoisia oli samassa "veneessä". Jo silloin ajattelin että kiva juttu, harmi vaan että se on tuolla 500 kilometrin päässä. Tällainen projekti tai pari pitäisi saada aikaan joka kaupungissa ja kunnassa.

Monen lihavan joka jättää lähtemättä kuntosalille, lenkkipolulle tai vaikkapa uimaan sen vuoksi että se hävettää, pitäisi muistaa se että siinä vaiheessa kun teet asialle jotain, muutkin ajattelevat niin: "Hieno homma, hän on päättänyt korjata oman tilanteensa." Tiedän itse että se on vaikea paikka. Ei sitä halua kovin herkästi lähteä ihmisten töllisteltäväksi. Töllistelijöitäkin on mutta turhan usein se on myös pelkkä ajatus omassa päässä. Ei ihmisiä sentään niin kauheasti kiinnosta katsella pallopaitakerhon jäseniä.