Omia kokemuksia I

Tutkaillaanpa välillä miten se karppaaminen nyt sitten on vaikuttanut. Bloggaillessa välillä innostuu niin kaikesta muusta että ne omat kokemukset jäävät vähän vähemmälle ja kuitenkin aika moni on niistä juuri kiinnostunut. Ainakin saamani palautteen valossa. Myönteisiä vaikutuksia on ollut lukemattomia joten jaellaan tätä otsikkoa pienempiin kokoelmiin ettei tarvitse kerralla kirjotella koko romaania.

Sokeriarvot.

Ne nyt tulee ihan ensimmäisenä mieleen kun niiden kanssa on tapellut epätoivoisena vuosikausia. Joka kerta labrassa käydessä sain kuulla että muuten on ihan hyvä mutta.... se paastosokeri aina yli kymmenen. Eikä sekään ollut pahinta vaan ne päivittäiset vaihtelut. Ja pettymykset aina mitatessa. Eikä se korkea sokeri yhtään auta keskittymiseen, pitkäjänteisyyteen tai äkkipikaisuuteen. Jatkuva vitutus, ärtyneenä pikkuasioista, naama norsunvitulla päivästä toiseen. Ja varmasti perhe siitä enemmän kärsii kuin itse. Muistan sen hyvin kun isäni sairastui mutta sitä ei oltu vielä tutkittu eikä tiedetty asiasta. Ukko oli niin ovenraosta ruokittava että oksat pois. Teit niin tai näin, aina väärin päin. Surullista sitten huomata että vuosikaudet oli itse ihan samanlainen.

Kun ne sokeriarvot karppaamisen ja D vitamiinin ansiosta asettuivat normaalille tasolle ja lääkityksestä pääsi kokonaan eroon, voitte vain kuvitella miten on mies muuttunut. Ei tässä viitsi kaikista pikkuasioista hermoilla. Niitä kuuluu uponneen valtamerilaivoja ja siellä on sentään ollut oikeasti tiukat paikat. Asioilla on taipumus järjestyä vaikkei aina siltä tunnu. Nyt siihen on helppo luottaa.

Hiivasieni.

Wiki: "Hiivasienitulehdus on candida-hiivasienen aiheuttama tulehdus. Hiivatulehduksen voi aiheuttaa allergia, tartunta, huono hygienia, liika makean nauttiminen, antibioottikuuri tai stressi. Hiivainfektio voi ilmetä sukuelimien tulehduksena, ihottumina, suutulehduksena tai suolisto-oireina. Terskassa hiivatulehdus ilmenee kutinana ja kirvelynä. Emättimessä hiivatulehduksessa ilmenee hajutonta ja kokkareista valkovuotoa sekä kutinaa ja kirvelyä."

Kyllä se mun kohdalla liittyi ihan suoraan tuohon kohonneeseen verensokeriin. Hiiva jyllitti niin että oli oikein kestoresepti lääkkeitä varten. Yhdellä hoidolla meni aina viikko hyvin, sitten alko kutinat uudestaan. Ja tottakai aina sukuelimissä. Voi vittu sitä kutinaa. Välillä ei tiennyt että raapiiko vai runkkaako että helpottas. Ja infektion myötä seuras turvotusta ja sit oli esarikin jumissa. No siinä menee kyllä seksihalut ihan totaalisesti. Ja tällaselle viriilille nuorukaiselle joka erityisesti tykkää pinpistä, sehän on melkein kuolemanrangaistusta pahempi. Välillä meni viikkoja että mieli teki muttei voinut tai olis voinut muttei tehnyt mieli. Kävi mielessä et tappakaa mieluummin mut älkää pakottako puutteeseen ;)

Pahimmilla kerroilla iski streptokokki niihin hiivan aiheuttamiin haavaumiin. Arvatkaa vaan saatana oliko heppi kipeenä siinä vaiheessa. Mutta sekään ei ollut mitään verrattuna siihen häpeään kun piti labrassa veitikkaa vilauttaa sille äitmuorin ikäselle hoitsulle että saadan näyte otettua pöpöistä. Tosin mammakin meinas pyörtyä kun näki. Ei sen koon takia vaan sen miten oli haavat ja esarin turvotus saanu lemmenvaltikan huonoon jamaan. Pelkäsin että se kuttuu vielä muitakin kattomaan sitä ihmettä. Onneks olin sillon vielä niin lihava etten ite nähny mutta hoitsun naamasta näki että ei oo ihan joka päivä samaa kokenu sekään. Muistamme varmaan toisemme kunnes koittaa aika syödä porkkanaa altapäin.

Karppaamisen myötä kun sokerit tippu, ei kertaakaan hiivasientä. Ei kutinoita eikä kirvelyä. Pystyy ja kykenee aina kun haluaa, ja usein haluaa. Homma toimii ja peitto heiluu.

Kantapäät.

Kantapäät kuivu sitä vauhtia ettei niihin ehtinyt rasvaa mättää. Ja tosi mies ei kauhean mielellään sillä rasvalla muutenkaan lotraillut. Enempi noita naisten ja homojen juttuja, aina ajattelin. Sittemmin olen tosin vähän kiltimmin antanut rasvaa kuivuneille paikoille.

Välillä ne kovettumat kantapäissä olivat niin pahoja että iho halkeili ja halkeamista valui verta. Ei paljon mutta lähes taukoamatta. Toisinaan olivat niin kipeitäkin että käveleminen oli pelkän tahdonvoiman varassa. Väitän että nössömpi jätkä olis jäänyt kävelemättä. Mut mä kävelin. Itku oli herkässä, niin paljon se kantapäihin sattu mutta periks en antanut. Ja pari kertaa viikossa viilalla sentin kerrokset kuivaa pois että helpotti muutamaks päiväks. Sitten joku saatanan pulkannaru tulee sanomaan että sun pitäs liikkua vähän enemmän että laihtusit. Arvatkaas tekikö mieli pistää sanojalta valot pois kertalaakilla. Ajattelin että tohon kun kerran täräytän, voi olla ettet ikinä enää nouse. Vankilan pelko oli ainoa joka pelasti pulkannarun pysyvältä aivovauriolta.

Nykyään joutuu joskus vähän kapsuttamaan jos jotain pientä tulee. Ja kerran pari viikossa kun vähän rasvaa ennen nukkumista, ei ole tarvinnut tuostakaan kärsiä. On muuten mukava kävellä kun joka askeletta ei tarvitse erikseen käskeä sen vuoksi että tiedät etukäteen että se on kuin puukon kärjillä kävelis. Tulee tohon lähikauppaan melkein aina käveltyä. Entivanhaan oli mentävä autolla. Ei olis kivuilta pystynyt kävelemään noin montaa sataa metriä.

Et tämmösiä terveydelle vaarallisia juttuja voi sattua jos alkaa karppaamaan.