Painonhallinta ala Pertti

Lueskelin tuossa Terveyskirjastossa professori Mustajoen artikkelia insuliini ja läski. Mustajoen kertoman mukaan karppaajien käsitys on seuraava: "Insuliini lisää rasvojen varastoitumista rasvakudokseen. Koska hiilihydraatit lisäävät veren insuliinia, ne lihottavat. Ravinnon rasva ei lisää veren insuliinia juuri lainkaan. Siksi rasva ei mene rasvakudokseen eikä siis lihota." Professori Mustajoen mielestä olemme loogisuudesta huolimatta tehneet liian yksinkertaistetun kuvion ihmisen aineenvaihdunnasta. Minusta tuo taas on kaikessa loogisuudessaan hyvinkin mainio esimerkki koska kansantajuisesti ajateltuna näinhän siinä juuri käy. Ja paljon hiilihydraatteja käyttävää suositellaan tankkaamaan jotakin muutaman tunnin välein ettei verensokeri laske alas. No missä välissä se varastoitu energia ehtii kulumaan kun sitä pitää koko ajan olla varastoimassa lisää ja nostamassa verensokeria ylös.

Professori Mustajoen mielestä paljon rasvaa syöneellä on aterian jälkeen veressä paljon rasvaa. Eipä uskoisi tuota kommenttia sisätautien erikoislääkäriltä. Eihän se nyt helvetissä se rasva suoraan sinne verenkiertoon imeydy. Taisi arvon professori itse vetäistä hieman rajumman oikopolun kautta vaikka juuri karppaajia arvosteli näin tekemästä. Ero on siinä että karppaajien "yksinkertaistus" on totta vaikka onkin yksinkertaistus, professorin silkkaa paskapuhetta. Vai väittääkö professori että syötyäni esim. 2 desiä voita, se on kokonaisuudessaan kohta veressä kiertämässä  kroppaa voina kuin öljy auton moottorissa. Eikös ne enää olekkaan ne sisäelimet jossa nuo ravinnot käsitellään energiaksi sopivaan muotoon. Eikö sitä rasvaa enää entsyymit siellä pötsissä ja suolessa hajotakkaan käytettävään muotoon. (Tiesin kyllä että tarkoitit niitä rasvoja jotka sinne rasvasoluun varastoituvat, etkä voita voina. Mutta jos ryhdyt pilkunnussijaksi niin oleppa sitten itsekkin tarkka miten asiat esität.)

Mustajoen mukaan insuliini ei ole mikään lihotushormoni mutta nimenomaan juuri sitähän se on - ykköstyypin diabeetikko ilman insuliinia ei liho vaikka söisi hevosen joka aterialla. Hän arvostelee artikkelissaan diabeetikkoja jotka tulevat vastaanotolle ja haluavat eroon insuliinilääkityksestä juuri sen lihottavan vaikutuksen vuoksi. Kuulemma potilaat lihovat vain koska syövät liikaa. Jos esim. pahasti insuliiniresistentti potilas siis joutuu käyttämään insuliinia vaikka nelinkertaisen määrän terveen ihmisen omaan insuliinin eritykseen verrattuna, se ei vaikuta tuon energian varastoitumiseen kehossa mitenkään, vaan sekä tuolla diabeetikolla että terveellä varastoituu saman verran energiaa rasvasoluihin. Uskomaton väittämä. Aivan kuin insuliini olisikin täysin turha hormooni jonka määrä on sivuseikka. Minä nyt kuitenkin syön nykyään enemmän kaloreita (mutta vähemmän ruokaa kuin ennen) vuorokaudessa kuin mitä hienot kaloriteoriaanne perustuva laksurit katsovat tarpeelliseksi. Ja olen "ihan vähän" siitä huolimatta laihtunut. Olen sitä mieltä että kalorilaskentanne ei pidä paikkaansa, ainakaan vähähiilihydraattisella, rasvaa suosivalla ruokavaliolla.

Siis vittu oikeasti professori - kuinka vitun tyhmänä meitä pidät. Se mitä sadat, jopa tuhannet ihmiset ovat jo kokeneet käytännössä tuosta insuliinista ja lihomisesta ilman liikakaloreita, ei kirjanoppineen teoriaharhoissa paina paskan vertaa. Muista proffa että ne teoriat on vain teorioita. Karppaajathan ei mitään tiedä, ne vaan luulee. Ilmeisesti kaikki karppaajien saama terveyshyötykin on vain silkkaa sattumaa. Kehtaatte suoraan päin naamaa sanoa kymmenen vuotta karpannelle, hoikkana pysyneelle ihmiselle että ne painon pudotukset nyt on vaan tilapäisiä? No on sulla pokkaa ainakin.

Minusta on suorastaan rikos että tällaiselle potilaalle, joka haluaa selvitä pienemmillä insuliini määrillä, ei kerrota hiilihydraattien vähentämisen vähentävän erittäin usein myös insuliinin tarvetta. Ai niin siitä ei ole sitä "tutkittua tietoa" - kuten ei mistään muustakaan mikä ei teorioitanne tue, siitäkin huolimatta että tutkittua tietoa alkaa olla maailmalla jo pilvin pimein. Entäs kaikki diabeetikot ennen insuliinin keksimistä. Hiilihydraatteja vähentämällä pysyivät hengissä (ykköstyyppi jopa vuoden ja kakksotyyppi vuosia). Olisitte tutkineet tietoa. Tai käyttäisitte nyt senkin ajan minkä miekkailette tuulimyllyjä vastaa, tutkiaksenne asiaa.

Professori Mustajoki pitää hiilihydraattien etuna sitä että hiilihydraattien sisältämästä energiasta kuluu suurempi osa matkalla rasvasoluun kuin rasvan energiasta. Taisi professori unohtaa että sitten kun sitä proteiinia muutetaan sokeriksi ja rasvaa käytetään polttoaineena, hiilihydraatti jää tuollakin mittarilla ajalteltuna kuin jämsän akka taivaasta. Olisit taata miettinyt ne molemmat puolet ja loppuun saakka.

Siitä olemme sentään professorin kanssa samaa mieltä että "sata grammaa puhdasta rasvaa sisältää energiaa 900 ja sama määrä hiilihydraattia alle puolet siitä, 400 kilokaloria". Eli käytännössä karppaaja tarvitsee vähemmän ruokaa saadakseen saman energiamäärän. Vatsalaukku siis kutistuu ja tulee kylläisemmäksikin nopeammin. Lisäksi tuo rasva pitää nälän tunteen pois paljon pidempään kuin hiilihydraatti joten karppaaja tarvitsee pienemmän määrän lisäksi myös harvemmin ruokaa.

Professori toteaa kirjoituksessaan myös seuraavaa: "runsaasta rasvan palamisesta syntyvät ketohapot eli ketoosi-tila saattaa vähentää ruokahalua ja siten osaltaan niukentaa syömistä." DAAAAA! No vittu sait tuon sitten kuulostamaan siltä kuin se olisi laihduttajan kannalta hirveän ikävä asia. Hiilihydraattien aiheuttama nopea verensokerin nousu ja insuliinin aiheuttama lasku taas saa ihmisen tuntemaan virheellisesti nälkää ja syömään lisää. Se on tietysti virallisen linjan mukaista mutta onko se ihan oikeasti sitä tehokasta painon hallintaa. Virallinen hyvä painonhallinta tarkoittaa sitä että sinun pitää itseäsi nälkäisenä kitkuttaa ja verensokerin heilumisesta johtuvat mielialan vaihtelutkin sietää.

En oikein keksi mikä näitä meidän ravintosankareita motivoi eteenpäin. Mikä on se vaikuttava voima joka saa ummistamaan silmät todellisesta elämästä. Lihavan diabeetikon on siis parempi pitää turpansa kiinni, piikittää insuliinia, noudattaa ohjeita, lihota lisää ja kuunnella lääkärin aiheeton mäkätys liikasyömisestä, kuin päästä eroon sekä läskeistä että lääkityksestä. Paljonkohan meidän professorit menettävät tilipussistaan jos näin ikävästi käy ettei diabeetikko tarvitse enää insuliinia.

Luulisi että näinkin suuresta kansanterveysongelmasta kun on kyse, melkein kaikki keinot olisi sallittuja. Professorit voisivat välillä astua alas valtaistuimeltaa, pistää teoriat kansioon, laittaa ylimielisyyden viitan komeroonsa ja ryhtyä keräämään tietoa siitä mitä kokemuksia tuhannet ihmiset ovat jo saaneet. Ihmisten kokemus ei mene yksiin antamienne ohjeiden ja lausuntojen kanssa. Paskempi juttu teille.