Maitoon ja maitorasvaan kohdistuneet tutkimukset
Professori Elwoodin johtama tutkijaryhmä (2004a) on seurannut 20 vuoden ajan englantilaisten miesten maidon käyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantumista. Maidon runsas käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta. Maito oli nykysuomalaisittain katsottuna rasvaista.
Tuloksestaan innoittuneena tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi yhteen kaikkien aikaisempien maidon käyttöön ja sydän- ja verisuonisairastuvuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti maidon lisäävän sairastuvuutta. Yhdeksässä tutkimuksessa yhteyttä ei löytynyt tai ne osoittivat maidon suojaavan sairastuvuudelta.
Hieman myöhemmin julkaistut CARDIO2000-tutkimus (Kontrogianni ym. 2006) ja Germanin ym. (2009) laatima yhteenveto myös osoittavat maidon suojaavan sydäntaudeilta.
Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.
Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.
Elwood ym. ovat edelleen laajentaneet tarkasteluaan (2010) koskemaan maidon ja maitovalmisteiden vaikutusta verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Haitallista yhteyttä ei todettu, pikemminkin vaikutus oli sairauksilta suojaava.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.
Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.
Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.
Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.
Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.
Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.
Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.
Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.
Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.
Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.
Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.
Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.
Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.
Mitä tälle 1950-luvulla hatarin perustein syntyneelle väitteelle, ns. rasvahypoteesille kuuluu nyt 2000-luvulla?
Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys
Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.
Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.
Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys
Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.
Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.
Erittäin laajassa meta-analyysissä (Mente ym. 2009) on selvitetty ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Tyydyttyneitä rasvoja koskeva osuus kattoi 11 erillistä kohorttitutkimusta ja 160 673 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sepelvaltimotautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Ja edelleen. Aivan juuri ilmestyi professori Kraussin ryhmän (Siri-Tarino ym. 2010) selvitys, missä 21 yksittäisen väestötutkimuksen pohjalta selvitettiin tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotauti-, aivoverenkiertohäiriö- ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välistä yhteyttä. Tämä meta-analyysi kattoi 347 747 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja mainittujen tautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Kaikissa kolmessa meta-analyysissä on mukana suomalaisilla miehillä tehty, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston yhteinen Setti-tutkimus (Pietinen ym. 1997). Tämä tutkimus, vaikkakin vastoin tutkijoitten odotusta, osoitti eräänä ensimmäisenä vakuuttavasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen. On valitettavaa, ettei tätä tutkimuslinjaa jatkettu maassamme, vaan ote on siirtynyt muualle uusine tuloksineen.
Koko lista, vastineet ja lisätiedot kokonaisuudessaan Veteraaniurheilijan sivuilta.
Sitten itse asiaan:
Pääjohtaja Puska, Kysyn näin julkisesti blogini välityksellä jota tuskin koskaan tulette näkemään. Eikö yksikään näistä tutkimuksista mielestänne osoita riittävällä varmuudella että kova (propagandanimitys) rasva ei olekkaan ihmiselle niin vaarallinen kuin olette pitkän ja meriittirikkaan uranne aikana antanut ymmärtää. Päinvastoin maitorasvalla on osoitettu olevan suojaava vaikutus. Entä kaikki nämä samaa osoittavat tutkimukset yhdessä. Ansioluettelonne on kunnioitettava ja laaja. Ainoa mikä sieltä puuttuu on tutkinto LUETUN YMMÄRTÄMISESTÄ.
Mikäli ette tosiaankaan osaa lukea, on alaistenne joukossa luultavasti ainakin yksi joka voi ulkolukea kyseiset tiedot teille. Mikäli tällaista lukutaitoista henkilöä ei löydy, voinette vaikka työllistämistuella palkata laitokseenne yhden tällaisen henkilön.
Ymmärrän hyvin että suositukset ja päätökset ovat lähteneet harhaan kun aikanaan on luotettu virheellisiin tuloksiin. Olihan virhe maailmanlaajuinen. Mutta sitä on tällaisen tavallisen kuolevaisen vaikea niellä että noinkin oppinut ja kokenut mies kuin olette, ette kaikesta huolimatta ole hyväksynyt vieläkään useiden arvostettujen tutkijoiden tekemien tutkimusten jälkeen sitä tosiasiaa, että jossakin mentiin metsään niin että rytisi. Pidätte edelleen vankkumattomasti kiinni viisikymmentä vuotta vanhasta, perättömäksi osoitetusta hypoteesista jonka mukaan kovat rasvat aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja. Mielipidettään ei ilmeisesti kannata muuttaa vaikka olisi miten väärässä. Tulee ihan mieleen keisarin uudet vaatteet. Ne joita ei sitten lopun viimein ollut olemassakaan. Rasvakammonne perusteet ovat juuri tällaiset. Olematonta hölynpölyä. Jokainen lukutaitoinen voi sen ihan itse todeta.
Teiltä on toistuvasti turhaan pyydetty tutkimustulosta joka osoittaisi näin olevan joten en enää toista muiden virheitä. Jossakin vaiheessa nojattiin tuohon 1950 luvulla esitettyyn, sittemmin huuhaaksi osoitettuun amerikkalais tutkimukseen. Sittemmin väitettiin että asiaa on tutkittu suomessa oikein sairalaoloissa. Perse repeää naurusta. Mielisairaalassa jossa koko potilaskanta vaihtui kertaalleen tutkimuksen aikana. Älykkäät akateemikot ovat sittemin tämän "tutkimuksen" koittaneet lähinnä unohtaa nolona riman alituksena.
Irvailu sikseen vaikka se välillä hauskaa onkin. Koska tutkimustuloksia alkaa olla aiheesta pilvin pimein ja ne kaikki näköjään osoittavat samaa lopputulosta on ilmeisesti vedettävä se johtopäätös että ette tehtävässänne aja terveyden ja hyvinvoinnin vaan jonkin margariinitehtaan tai lääkeyhtiön etuja.
Lääkärinvalassa on kohta joka on ilmeisesti vuosien varrella päässyt kokonaan unohtumaan. Sen pitäisi olla tärkeämpi kuin epätoivoisesti ja jukuripäisesti perättömistä väitteistä kiinni pitämisen. Liitän sen tähän:
"Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen."
En osaa sanoa enkä syytä ketään, mutta suomalaiset lihovat ja sairastuvat näillä nykysuosituksilla ja ainoat jotka siitä hyötyvät ovat vituttoman lehmän voita valmistavat margariinitehtaat ja insuliinia sekä metforeemia valmistavat lääkeyhtiöt. Onko käsi jomman kumman tai molempien taskulla? Olisiko jo pikkuhiljaa aika ryhtyä nauttimaan hyvin ansaittua eläkettä ja päästää sellaisia ihmisiä tehtäviin joilla on vielä halua ja tahtoa laittaa asioita oikeille raiteilla.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Minä en enää leipää syö eikä mielipiteeni ole ostettavissa.
Asiaa!
VastaaPoistaJep, todella asiallinen ja napakka kirjoitus. Itsellä ihan samanlaiset fiilikset!
VastaaPoistaMielenkiinnolla luin, oli niin elävää ja asiansa tuntevaa tekstiä.Karppaan itsekkin, hitaan puoleisesti verrattuna sinuun. Hatun nosto,sulle. Mahtaako tässä olla sama lopputulos kuin aikoinaan Itä-Suomi projektissa? Valtiovalta valisti ja sydän sairastavuus Itä-Suomessa parani. Tosin samaan aikaan jääkaapit ja pakastimet valtasivat paikkansa mökki- mökiltä. Ei enää tönkösuolattu lihaa tai keitetty sokerisia hilloja. Jotain varmaan pitäis mennä Rosenslewinkin piikkiin! Mut kiitos kertomastas sairaskertomuksesta! Fanitan sua, kuten mukulat sanoo!
VastaaPoista