Ristiriitaisia

Aika moneen otteeseen olen eri yhteyksissä purnannut julkisuudessa esiintyvien virallisten suositusten mannekiineja vastaan. Mielestäni en ole sitä tehnyt aiheetta koska oikeasti uskon että niissä ohjeissa pitäisi lukea otsikkona: "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää".

Puska & CO on toistuvasti julkisuudessa ilmoittanut ettei vhh ruokavaliota ole tarpeeksi tutkittu, joten sitä ei voi suositella sen enempää elämäntavaksi kuin dieetiksi laihduttajalle. Kuitenkin hänen totuudentorvensa Fogelholm ja Uusitupa toistuvasti ovat julkisuudessa kertomassa että vhh on hidas harakiri ja sen noudattajia tulee lähivuosina kuolemaan ja tippumaan kuin sieniä sateella. Ihmettelen vain mihin tutkimuksiin nämä MIELIPITEET sitten oikein pohjautuvat jos tutkimuksia ei arkkipiispan mukaan ole tarpeeksi tehty. Niinpä niin, ei mihinkään tutkimukseen koska ne ovat vain mielipiteitä. Mutta on valitettavaa että kun tällainen "asiantuntija" tuon mielipiteensä tuo julki valtamediassa, tavallinen tahvo käsittää sen totena. Ja vanha fakta on että kun jotain paskapuhetta tarpeeksi toistetaan, puhujan lisäksi sitä ryhtyvät pitämään totena myös kuulijat.

Tohtorit ja professorit koittavat mediassa toitottaa muoti-ilmiöstä ja ohi menevästä huumasta. Varmasti joillekin teineille kyse on muoti-ilmiöstä mutta on ihan turha höpöttää ohi menevästä huumasta niille jotka ovat saaneet terveytensä takaisin. Pitää olla jo päässä vikaa jos luopuu jostakin sellaisesta jonka on itse kokenut hyväksi, vain sen vuoksi että professori on sitä mieltä että se on pahasta. Harmi ettei tällainen mediassa isosta ihmisjoukosta ja heidän elämäntavoistaan paskaa puhuminen ole sitä kiihottamista kansanryhmää vastaan. Lähinnä se on vain mustamaalaamista ja sitä itseään, paskapuhetta.

Asiantuntijoiden mielestä virallisilla suosituksilla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa että diabetes on jo räjähtänyt käsiin. Vaikka meille on syötetty virallisterveellistä moskaa jo esikoulusta alkaen, jatkettu samaa paskanmakuista linjaa peruskoulussa ja keskiasteen oppilaitoksissa ja nyt sitä samaa kuraa tyrkytetään työpaikka ruokaloilla. Ihmiset eivät kuulemma noudata suosituksia ja ovat siksi sairaita. Eiköhän enemmistö kuitenkin edelleen syö siellä esikoulussa, koulussa, oppilaitoksessa tai työpaikan ruokalassa joten väitän että he noudattavat sitä suositeltua linjaa. Toki tässä on henkilötasolla pieniä eroja sen mukaan kuka mistäkin tykkää mutta vähemmistönä ovat ne jotka eväisiin turvautuvat... varsinkin ennen työelämää. Ja oman kokemukseni mukaan erilaisissa yrityksissä, kyllä ne eväiden käyttäjät ovat pieni vähemmistö.

Syömme siis pääsääntöisesti virallisen linjan mukaan. Ja olemme sairaampi kansa kuin koskaan ennen mutta näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ylimieliset narsistimme vain jumputtavat ettemme liiku tarpeeksi ja syömme sitä kovaa rasvaa ja sokerilimpparia liikaa. En tiedä pitäisikö heille itkeä vai nauraa. Todennäköisesti he ovat uskossaan niin tukevalla tasolla ettei tuo illuusio koskaan puhkea ja totuus valkene joten näihin turvenuijiin on turha edes yrittää enää vaikuttaa. Heidän seuraajansa taas, jotka mahdollisesti ovat paljon kriittisempiä ja avarakatseisempia, eivät tulevaisuudessa usko kaikkea vanhaa selvänä totuutena ilman todellista näyttöä. Ilman kriittisyyttä jälkipolvilta, eläisimme edelleen käsityksessä että maailma on litteä ja sen reunalta voi pudota. Yhtä kova oli historiassa vastustus kun ensimmäistä kertaa koitettiin väittää että maa on itse asiassa pallo eikä lätty.

Diabetes leviää ja rönsyilee samaa mallia ihmisten vyötäröiden kanssa. Jo nyt meillä kuluu yhteiskunnassa niin valtava määrä resursseja pelkästään diabeteksen ja sen erilaisten oheisvaivojen hoitoon ettei terveydenhuollon talous sitä meinaa kestää. Eikä tähän ole parannusta luvassa. Pian olemme tilanteessa että jokaisessa perheessä on ainakin yksi diabeetikko. En tiedä miten pahaksi tilanteen pitää mennä ennen kuin valtaväestö herää tajuamaan että jokin tässä yhtälössä mättää ja pahasti.

Olen tässä pohtinut että jos se virallinen suositus ei ole se oikea tapa eikä tiukka karppaaminenkaan ole se ihanteellinen niin mikä se sitten oikeastaan voisi olla. Ehkä se on se tasajako. Kolme tärkeintä tekijää, kolmannes kustakin saattaisi olla se ihanteellinen ravinnon perusta ihmiselle. Tuskin luoja tai kohtalo tai evoluutio laskeskeli mielessään että jakauma olisi ihanteellinen joillakin tietyillä numeroilla tai prosenteilla. 65/25/10 tai muu sellainen laskentamalli. Eiköhän todennäköisempää terveellä ihmisellä ole se 1/3 kutakin. Diabeetikolla ja insuliiniresistenssistä jo kärsivällä tuo hiilihydraatin määrä tulisi olla vieläkin rajoitetumpi.

Moni ihminen tulee tätäkin lukiessaan miettimään että mitäs se Koltta höpäjää, hyvinhän tässä on pärjätty. Totta tuokin. Osa on pärjännyt hyvin ja yhä suureneva osa ei ole. Tuota kolmeen jakamista tukee sekin seikka että yhä lisääntyvä tutkimustulosten määrä osoittaa että pelkästään vähentämällä hiilihydraatteja nykysuosituksista, on saatu selkeästi terveyttä edistäviä tuloksia, eli se perunan, pastan ja viljan vähentäminen merkittävästi riittäisi tosi monella. THL totta kai on nämä kumonnut tutkimatta edes asiaa, eiväthän ne voi olla oikein koska ne eivät tue jo -50 luvulla hyväksi havaittuja tuloksia. Mm. THL:n pääjohtaja Puska on jo useampaan otteeseen todennut että valtavassa tutkimusten määrässä on aina se mahdollisuus että otetaan sieltä vain se mikä tukee sitä omaa näkemystä. Tässä kohtaa Puska unohti että osoittaessaan jotakin sormella, 3 sormea osoittaa hyvin usein omaan napaan. Ja näinhän THL on toiminut jo vuosikausia. Tutkimustulos on hyvä ja pätevä jos se tukee THL:n rasvakammoa. Mutta jos ei tue, se on pakko olla kelvoton, väärä ja manipuloitu.

Nyt kun me karppaajat olemme taitavia löytämään karppaamista tukevia tutkimuksia, herää kysymys että onko karppaajat myös pätevämpiä tutkimustulosten kerääjiä kuin niitä tällä hetkellä keräävät tahot. Ovathan nuo tutkimukset ihan jokaisen nähtävillä netissä. Vai onko sittenkin kyse edelleen siitä että virallista linjaa huonoksi osoittavat tukimukset jätetään ylimielisesti huomioimatta juuri sen vuoksi ettei ne tue sitä rasvakammoista ja diabetekseen johtavaa, insuliinilla päällystettyä tietä.

Sanottakoon tuota tasajakoa vaikka ravintoarvojen pyhäksi kolminaisuudeksi. Viralliseen linjaan tuo tuskin sopisi, onhan siinä ihan liian vähän hiilihydraatteja ja liikaa sitä rasvaa. Ja vaikka se rasvan osuus vielä menisi läpi niin sitten keuhkottaisiin että se pitää olla sitä kasvirasvaa ettei tule sairaaksi. Tässä asiassa uskon vakaasti oppimani ja kokemani pohjalta että se luonnonmukainen voi on huomattavasti terveellisempi kuin teollisesti tehty moottoriöljy. Jos se voi ja läski on niin mahdottoman vaarallista, miten on selitettävissä se tosiasia että ihmisillä kolesteroliarvot, verenpaine ja verensokerit parantuvat ihan pääsääntöisesti kun he jättävät hiilihydraatit roimasti vähemmälle. Eihän se kerta kaikkiaan ole mahdollista jos asiat olisivat niin kuin meille annetaan ymmärtää. Luulisi jo tyhmemmänkin tajuavan että tuo yhtälö mättää ja pahasti.

Harmi ettei mikään isompi ruokatalo tai lihateollisuus ole ryhtynyt VHH:n kannattajaksi suoraselkäisellä ja äänekkäällä linjalla. Jos VHH:ta lobattaisiin edes 10%:lla siitä rahamäärästä jolla on iskostettu ihmisten mieliin viljan ja kuidun tärkeys, muuttuisi Suomen kansa kertaheitolla terveemmäksi kuin vuosikymmeniin. Mutta ei, viljaa pitäisi kiskoa sisuksiinsa vaikka siitä kuidusta suurin osa on vain läpijuoksevaa paskaa. Sitten se moska juuttuu suoleen, hiiva ja sokeri käy pötsissä ja turvottaa ja puristaa. Pitää syödä terveysjogurtteja että saadaan se paska taas liikkeelle... ja parhaimpana lopuksi, viimeisin mainos jonka näin, kehotti syömään jotain hemmetin viljapatukoita tai myslisekoitusta että saisi vielä vähän lisää sitä moskaa sinne suolta tukkimaan. Vaikutus on sama kuin nuotion sammuttaminen bensalla tai juopon parantaminen kossulla. Jo krapulan parantaminen viinalla on yhtä tarkkaa hommaa kuin on ripulin parantaminen pieremällä.

Uskon asioita.

Voi Mooses ja pari muuta pyhää miestä. Iltapäivälehdet kuten iltalehti ja se karppivastainen ovat taas kunnostautuneet oikein urakalla. Pienen seesteisen tauon jälkeen pyritään taas mielikuvilla, uskomuksilla ja Itä-Suomen arpajaisyliopiston jutuilla neuvoa, uhkailla ja pelotella Suomen kansaa pysymään visusti sokeri(hiilihydraatti)pitoisen ruokavalion suurkuluttajina.

Se karppivastainen uutisoi oikein näyttävästi ja isoilla kuvilla, vähällä tekstillä ja olemattomilla asioilla miten karppaus on taas kerran vaarallista, nyt jo tappavaa ja Paskanpuhuja Uusituvan mukaan karppaajia alkaa muutaman vuoden kuluttua kuolemaan. Henkilökohtaisesti uskon että ne 15-20 vuotta jo karpanneet ovat siis ensimmäisenä liipaisimella. En tosin ymmärrä mihin he kuolevat kun lähestulkoon kaikilla on paino pudonnut, veriarvot parantuneet ja lääkitystä pystytty vähentämään ja jopa lopettamaan. Ilmeisesti tappavin tekijä karppaajille on taukoamaton paskapuheista johtuva aivohalvaus.

Yhä uudelleen ja uudelleen Uusitupa, Puska ja Fogelholm hokevat sitä että tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä, ja me karppaajat luemme niitä itsellemme sopivin lasein sonnustautuneina. Samalla trio unohtaa kokonaan mm. Ruotsissa, Norjassa ja yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset jotka osoittavat aukottomasti että JO sydänhalvauksen saaneet ovat nauttineet VÄHEMMÄN maitorasvaa kuin terveet verrokit. Kuka tässä oikein syyllistyy tulosten tulkitsemiseen omien tarkoitusperien pohjalta.

Uusitupakin väitti iltalehdessä komein sanoin että hiilihydraattia on PAKKO saada, että saadaan elimistön tarvitsemat vähintään 100g glukoosia. Samassa yhteydessä olisi toki voinut kansalle kertoa että 50g riittää hyvin jos loput tehdään proteiinista ja rasvasta jonka tekemisen elimistö hallitsee varsin hyvin. Mutta ei, yleisen ja virallisen linjan mukaan vaihtoehtoja ei ole ja niistä ei varsinkaan saa kertoa. On vain yksi oikea totuus kuten Hitlerin Saksassa aikoinaan. Tosin virallisilla suosituksilla ja näillä omiin hallusinaatioihinsa jumittuneilla tieteilijöillä on sama tulevaisuuskin edessä.

Entäs sitten tämä Itä-Suomen arpayliopisto. Taannoin kertoi miten ravintolisät ovat turhia. Samalla linjalla on THL jonka mukaan 10 mikroa D-vitamiinia on riittävä ja 50 ehdoton maksimi. Ovat melkeinpä tappavan vaarallisia nuo lisät. Hyvä amerikkalaistutkimus pohjana. Kuitenkin kuten Heikkiläkin niin osuvasti totesi, näitä lisiä käyttää pääsääntöisesti virallisia suosituksia noudattavat henkilöt joten onko se kuolleisuuden nousu niistä lisistä vai virallisista suosituksista johtuvaa... mietippä sitä.

Uusitupa väitti myös samaisessa lehdessä, että täysjyväviljan pois jättäminen altistaa diabetekselle. Niin totaalinen paskapuhe taas kuin olla ja voi. Jos siinä olisi mitään perää, olisi täysin käsittämätöntä että leivän ja viljan kokonaan pois jättäneet ovat suurin ryhmä jotka ovat päässeet kokonaan eroon diabeteslääkkeistä. Elävä elämä astelee tässä Matin varpaille isoilla turvakengillä mutta ei kai se varpaisiin satu kun pää on niin korkealla pilvissä ettei siinä välissä ole enää yhteyttä.

Kolmas ja vähintään yhtä koominen oli väittämä että karppaajat syövät ravinneköyhää ja yksipuolista ravintoa. Minä en ole eläissäni syönyt kasviksia missään muodossa yhtä paljon kuin nyt karpatessa. Lihaa menee saman verran kuin ennenkin, rasvaa enemmän kuin ennen karppausta. Ilmeisesti nuo hilseen, laktoosiongelmien ja maha vaivojen loppumiset, kaikki johtuvat ravinneköyhästä ruuasta.

Ei voi kun ihmetellä miten mikään media enää kehtaa tuollaista paskapuhetta julkaista "asiantuntija" kommentteina. Ilmeisesti mikään itseään arvossa pitävä media ei enää kehtaakaan.

Lapset ja luut

Näin entivanhaan: "Osteoporoosi eli luukato on yleissairaus ja Suomessa sadat tuhannet kärsivät siitä. Osteoporoosissa luusto haurastuu normaalia enemmän, kun luukudos vähenee ja sen kestävyys heikkenee. Osteoporoosista puhutaan kun luun mineraalitiheys alentuu 25-30 prosenttia terveen aikuisen tasosta. Haurastumisen seurauksena on luunmurtumia, etenkin ranne- ja lonkkamurtumia ja selkänikamien kokoonpainumista. Osteoporoosia ilmenee yleensä vain yli 50-vuotiailla naisilla, joiden vaihdevuodet ovat alkaneet, ja yli 60-vuotiailla miehillä."

Mutta nyt se on sitten oikein tutkittu juttu. Nimittäin se että osteoporoosista on tulossa merkittävä lastensairaus. Ja miksi? No tietysti siksi että odottavat äidit kärsivät D-vitamiinin puutoksesta. Vastasyntyneet kärsivät jo syntyessään D-vitamiinin puutoksesta. Ja vaikka ameriikassa kuinka nyt varotellaan että pillerilisät ei ole terveellisisä niin se on paskapuhetta. (D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään.)

Järki käteen tässäkin asiassa riittää. Me asustellaan täällä pimeässä pohjolassa ja sen pienen hetken kun saamme nauttia auringosta, on nahassa suojakerroin 75 päällä. Ei siinä D-vitamiinit tursua korvista ulos.

Vaikka THL suuressa järjettömyydessään suosittelee niitä 10 µg päiväannoksia, Koltta joka ei mistään mitään tiedä, suosittelee vähintään sitä 50 µg vuorokaudessa. Tuplanakaan tuo annos ei vielä ole liikaa.

50 tai 100, ihan se ja sama. Nimittäin kumpikaan ei vielä aiheuta mitään myrkytyksiä tai liika-annostuksia. D-vitamiinia liikaa nauttineet ovat tutkimusten mukaan käyttäneet kymmenkertaisia määriä näihin verrattuna. Siis yli 1000 µg päivässä.

Kuitenkin niin halvalla ja helpolla lisällä kuin D-vitamiin kerran päivässä, voidaan ehkäistä helposti lasten luun murtumia ja ykköstyypin diabetesta. Molemmista on olemassa niin vahva näyttö että edes THL ei vahvoissa näytöissä moiseen ole pystynyt. On myös syytä muistaa D-vitamiinin verensokeria tasaava vaikutus. Sekin on tutkittu juttu eikä mitään mutu(musta tuntuu)tiedettä kuten rasvakammo.

Olen tässä itsekseni miettinyt että kuinka moni selittämätön luunmurtuma lapsella, joka on johtanut lapsen huostaanottoon ja vanhemman syyttämiseen lapsen pahoinpitelystä, on johtunut D-vitamiinin puutteesta. Pelkkä ajatus tällaisesta oikeusmurhasta puistattaa.

Ateriat

Aika monessa palautteessa on kysytty että mitäs se Koltta sitten syö noin niinkuin normaalina päivänä. On myös kyselty minkälaista vajetta pidän kaloreissa ja miten nuo makrot muotoutuvat aterioiden myötä.

Ihan ensin on todettava että vaikka alussa laskeskelin kaikkea hyvinkin tarkkaan, on käytäntö opettanut nyt ottamaan vähän leppoisamman asenteen, unohtamatta kuitenkaan hiilihydraattien seuraamista. Alussa keittiövaaka oli todella näppärä väline kun opettelin uusille tavoille, muttei sen käyttöä sitten enää tarvita kun on kunnolla omaksunut uudet ruokailutottumukset.

En nykyään laske makroja tai käytettyjä hiilihydraatteja mitenkään erityisen tarkasti. Niiden tuotteiden osalta joita olen tottunut käyttämään, ei ole tarpeenkaan laskea, olenhan opetellut periaatteessa ulkoa suuren määrän tuotteita joita voin käyttää. Kuitenkin aina oudompia tuotteita harkitessani, katson kyllä hiilihydraattien määrän tuotteesta tarkkaan. Jos sitä ei ole selkeästi ilmoitettu, tuote jää hyllyyn. Vaikken enää numeron tarkasti laskekkaan, pyrin kuitenkin siihen ettei se 50g hiilihydraatti määrä vuorokaudessa ylittyisi.

Kalorien osalta taas olen alusta asti jättänyt sen kyttäämisen pois. Kun syön, silloin laitetaan pakki täyteen ja seuraava ruokailu tapahtuu sitten kun on nälkä, ei sitten kun kello sanoo. Normaalina arkipäivänä syön siis kahdesti - noin klo 12 ja klo 18. Monille tuo ilta kuuden ja keskipäivän väli voi olla liian pitkä aika syömättä mutta kohdallani se on osoittautunut hyvin toimivaksi. 

Alkuvaiheessa laskeskelin kaloreitakin, mutta ne vaihtelivat päivän mittaan niin laajalti etten nähnyt niiden laskemisessa olevan mitään mieltä. Paino putosi ihan yhtä hyvin -500 kuin +500 kalorimäärillä. Tärkeämpää on pysyä rasvanpoltossa kiinni kuin luottaa siihen että kalorilaskurit pätisivät karppaukseen.

Jokainen joutuu toki itse etsimään sen oman ateriarytmin. Kuitenkin on tärkeää että syö itsensä kylläiseksi ja ravitsee itsensä niin ettei tarvitse olla alvariinsa tankkaamassa. Vaikka viralliset suositukset kehottavatkin syömään muutaman tunnin välein, minä en tuota suositusta allekirjoita. Jossakin välissä on myös poltettava sitä energiaa eikä koko ajan tankattava lisää. Pitää muistaa että aterian jälkeen insuliinitaso nousee ja ravintoa laitetaan talteen elimistöön. On syytä myös välillä polttaa sitä pois ennen seuraavaa tankkaamista. Tämä tuntuu olevan virallisilla suosittelijoilla mahdoton yhtälö ymmärtää.

Mitä sitten syön päivän mittaan?

Keskipäivän ateria on usein pihvi salaatilla, chili-lihapullat salaatilla tai vaikkapa kebab salaatilla. Eli ihan normaali ruoka-annos mitä sattuu olemaan eri paikoissa tarjolla, mutta salaatilla. Ei perunaa eikä riisiä. Ja leipää on turha edes ehdotella.

Ilta-ateria on sitten pääsääntöisesti itse laitettu. Wokki vihannekset kermassa, vihersalaatti ja jokin lihatuote. Tällainen on aika tyypillinen ateriani. Välillä korvaan wokin tai salaatin kuukkakaali muussilla. Tyypillisiä lisukkeita ovat mm. kanasuikaleet, lihasuikaleet, pihvit, jauhelihapihvit, lihapullat tms. lihajaloste. Mieliruokiin kuuluu myös kesäkurpitsalasagne. En olisi ikinä ennen karppausta uskonut että kesäkurpitsalla korvatut lasagne-levyt voisivat toimia niin hyvin. Suosittelen kyllä lämpimästi.

Herkkuhetkeen napsahtaa sitten karppipizza, maitorahka marjoilla tai vaikkapa juusto+kinkku rullat. Satunnaiseen viikonloppuherkutteluun sopii sitten vaikka pähkinät.

Verensokeri

Tässä karppailun myötä on ollut ilo päästä eroon sekä metforemista, että insuliinista... ja kokonaan. Tuntuu itse asiassa aika mukavalta kun ei ole mitään säännöllistä lääkitystä. En osannut sitä aikaisemmin edes arvostaa samalla tavalla. Nuorempana ei ollut lääkitystä ja diabeteksen myötä se oli pakollinen paha joka vain piti kestää. Tai ainakin niin luulin.

Useamman viikon olen seurannutkin aamuisen paastosokerin sijaan nimenomaan tuota 2 tuntia aterian jälkeen olevaa sokeri arvoa ja erityisesti verrannut sitä tuohon ennen ateriaa olevaan sokeriin. Siis kaksi mittausta päivässä. Useamman viikon keskiarvoksi asettui ennen ateriaa 4,9 ja kaksi tuntia aterian jälkeen 5,3. Aika onnettomia lukemia kun reilu puoli vuotta sitten ne olivat siellä 10-16 ja huonoimmillaan 24. Samalla meni insuliinia 140 yksikköä ja metforemia 3x750mg vuorokaudessa.

Jossakin vaiheessa ajattelin että onkohan tuota sokeritautia sitten enää ollenkaan kun ei nuo sokeriarvotkaan tunnu nousevan enää ikinä. Mutta kyllä se ruokavaliosta ihan puhtaasti johtuu. Tuossa 40v juhlissa tuli kokeiltua pala ihan perinteistä täytekakkua. Seuraava verensokeri sitten 12,3 joten ei se insuliinin tehottomuus ole kropastani mihinkään hävinnyt. Tieto tästä vain vahvistaa käsitystäni siitä että tällainen elämäntapa on ainakin allekirjoittaneelle ihan pysyvä eikä mikään ihmedieetti tai muoti ilmiö.

Samaisissa pippaloissa pariin otteeseen kokeilin maistaa perinteistä maitosuklaata... mutta voi. EI PYSTY. Niin on makeaa että vetää koko naaman kurttuun. Hetken jo luulin että ne kurtut ei siitä siliä kuin ryyppäämällä ne turvoksiin.

Mielenkiintoista miten se makuaisti on puolessa vuodessa muuttunut. Monet sellaiset asiat mitä vuosi sitten pystyi syömään tolkuttomia määriä, kaksin käsin napaansa ahtaen on tällä hetkellä täysin mahdottomien tuotteiden listassa. Ei vaan pysty noin yltiö makeaa suuhunsa laittamaan. Se maistuu niin hemmetin äitelältä.

Maitorahka, partaäijä ja kermavaahtokin menee ilman makeuttamista, jotka joskus maistuivat turhankin happamilta. Nyt ongelmana ei ole hapan maku vaan monessa tuotteessa aivan liian äitelä makeus.

Alkaa tuo repsahtaminenkin olla pois suljettu vaihtoehto kun ei oikein kunnon hiilaripommeja makunsa puolesta pysty vetämään. Peruna ja leipä, jotka taas makunsa puolesta voisivat olla ne repsahtamisen kohteet, eivät muiden vatsaongelmien vuoksi ole edes varteenotettavia vaihtoehtoja. Ainoa keino kunnolla livetä on siis syödä oikein mahdottomasti liian paljon. Kokeilin tosin sitäkin. Rasva muuten tulee perseestä ulos jos sitä liikaa käyttää. Kokemusta on eikä siitä nauti.