Karppausinnostus

Lehtitietojen, joiden paikkansapitävyys on usein kyseenalaista, mukaan karppausinto on hiipunut. Tällä kertaa uutisoinnissa on varmasti perää, onhan selvästi ollut havaittavissa, että mediakohukin karppauksen ympärillä on hiljentynyt. Omalta osaltaan se selittyy varmasti sillä, että aina kun jostakin kohutaan, muotitietoiset ovat kärkipäässä kokeilemassa "uusia" asioita. Enkä näe siinä ainakaan karppauksen osalta mitään pahaa. Kokeilemallahan se selviää onko se itselleen sopiva juttu. Olen usein ennenkin todennut ettei se kaikille sovi, eikä se ole mikään autuaaksi tekevä ratkaisu kaikkiin ongelmiin jokaiselle. Perusterve, sopivasti liikkuva ja riittävän itsekurin omaava henkilö pärjää huomattavasti vapaammalla menolla kuin tällainen lihava perusdiabeetikko, vähemmän liikkuva ja auttamattomasti mielitekojen uhri jolla elämä repeää kaikista henkseleistä kun mieliteot saavat vallan.

Ei ole käynyt edes riettaassa ja ilkikurisessa mielessäni että sellaisen karhunpalveluksen itselleni tekisin ja luopuisin kaikesta siitä mitä olen mitättömän vähällä vaivalla saanut aikaan. Toki olen usein vaimollekkin sanonut että mitenkäs maistuisi pizzerian pizza, mutta eipä tuota vain ole kokeiltu. Ei ole mieliteot ottaneet valtaa. Mahalaukkukin on jo tässä ajan kuluessa kutistunut niin, ettei sellaisiin urostekoihin pystyisi kuten aikaisemmin vaikka haluaisikin. Tosin nopeastihan se mahalaukku venyy jos sille tielle lähtee. Mutta sitten siinä venyy kaikki muutkin paikat ja sitä nyt koitetaan välttää, mieluusti jopa päinvastoin.

Tiesittekös muuten että nyt se on tutkittu jälleen, Americal Journal of Clinical Nutrition -lehden tekemän tutkimuksen mukaan D-vitamiini- ja kalsiumlisät saattavat auttaa ylipainoisia painonpudotuksessa. Enpä olisi uskonut ;) Varmaan juuri sen vuoksi meillä viime vuonna pienennettiin D-vitamiini suosituksia, ettei meiltä ainakaan ylipainoiset loppuisi kesken. Paino on voimaa ja ylipaino on kaiketi sitten ylivoimaa. "Tutkimukseen osallistuneiden ihmisten vatsoille tehdyissä tietokonekuvauksissa ilmeni, että kalsiumilla ja D-vitamiinilla vahvistettua mehua juoneiden sisäelinten ympärillä oli selvästi vähemmän viskeraalista rasvaa kuin vertailuryhmäläisillä." Sisäelinten ympäriltä rasvan väheneminen ei ole huono juttu, vaikkei varsinaisesti painoa olisi pudottamassakaan.

Muutamaan otteeseen olen näistä D-vitamiineista naputellut ja tämäkin tutkimus jälleen kerran osoittaa että mitä ilmeisimmin se Koltta ei taaskaan ole päätään ihan aiheetta aukonut. Mene nyt jo sinne vitamiiniostoksille jos et muuta keksi ;)

Törmäsinpä tuossa uutisia lueskellessa seuraavaan lauseeseen: "Lundin yliopiston tutkijan Anne Nilssonin mukaan runsaasti kuituja sisältävä ruoka pitää veren sokeritason sopivana koko aamupäivän ajan. Vaalea leipä sen sijaan aiheuttaa veren sokeritasoon piikin, josta ei tutkimuksen mukaan ole aivoille hyötyä." Tästä, asia sisällöltään hyvästä jutusta puuttui uutisoinnin myötä pari tärkeää seikkaa:

1. Kuidun saanti ei ole sama asia kuin leivän syönti. 
2. Tumma leipä nostaa verensokeria siinä missä vaaleakin leipä. 
3. Karppaajalla verensokeri ei pompsahtele ;)

Mutta kyllä välillä vituttaa tota lunta kolata. Sitä tuntuu taas riittävän niin että suoli meinaa housuun pudota kun perse pitkällä pukkaa pihaa puhtaaksi.

Tammikuun mutuja

Pitkän jumittelun ja joulunpyhien herkuttelujen jälkeen on ollut taas ilo huomata että painokin kehittyy oikeaan suuntaan. Johtopääkökseni on, ettei pieni herkuttelu silloin tällöin ole ollenkaan pahasti, kunhan siitä ei tule joka viikkoinen tai arkinen tapa. Painokäyrä ja sokeriarvot kestävät kyllä pientä kurmotusta kun se ei ole jatkuvaa. Kaikki muu karppaamisesta saatu hyöty on ollut sitä luokkaa ettei tuota vaakaa ole tullut rasitettua edes joka viikko, vaikka se alkuun oli jatkuvasti motivaattorina. Sittemmin olenkin todennut ettei tuolla painon muutoksella ole enää sellaista itseisarvoa minulle kuin alkuvaiheessa oli.

Mediassa on vihdoin päästy sen verran eteenpäin, että alun myyntiarvon jälkeen on vähemmän noita myynnin edistämiseksi tehtyjä "kohu" uutisia ja on pikkuhilja siirrytty siihen tutkivampaan suuntaan. Kevyesti pintaa raapaisten jo kerrotaan vähän siitäkin mitä se karppaaminen on sekä miten ja miksi se vaikuttaa. Tällaiselle malttamattomalle se tuntuu tuskaisen hitaalta mutta on se toki tyhjää parempi. Jotakin asiaa vaihteeksi eikä sitä alkuperäistä taivastelua ja päivittelyä asiasta tietämättömien tyrmäävien asiantuntijalausuntojen kera.

Tuntuvat meidän asiantuntijat ottaneen tänä vuonna vähän hiljaisemman linjan eikä tuota tuomitsevaa etusormen heilutusta ole joka suunnasta tyrkyllä. Onko se tyyntä myrskyn edellä vai olisiko tässä jotakin opittu. Kenties ainakin se, ettei pelkkä omien mielipiteiden lausuminen totuuksina ole pidemmän päälle uskottavaa jos ei ole lihaa luiden ympärillä. Toisaalta se on harmillista, nythän joudun taas keskittymään enemmän asiapitoisten juttujen setvimiseen kun ei ole tarjottimella julkisuudessa ruodittavana törkeitä valheita joista voi napata kiinni ja lausunnon antajaa opettaa kyykkyvatkaamaan.

Vaikkei se paino ole tässä olotilassa ja lääkkeistä irti pääsyssä enää kovin merkittävä mittari, otetaan nyt kuitenkin tavoitteeksi ainakin tuo 130kg vaikka juhannukseen mennessä. Eihän se ole kovin paljon mutta ainakin riittävän realistinen. Mieluummin vähän pysyvää nannaa kuin hetken hurmiota.

Pettymyksiä

tv5

Ai mikä oli pettymys. No "Hei me karpataan" oli pettymys ainakin minulle. Odotin vähän toisenlaista pakettia pilotilta. Nimi kuitenkin antoi odottaa jotakin todella karppaamiseen liittyvää antia, mutta toisin kävi. Ei se täysi fiasko ollut, en sitä sano mutta kovin kevyesti tuossa pilotissa tuohon karppaamisen suuntaan lähdettiin. Liikunta ja kuntoilu puoli oli mielestäni asiallisesti otettu esiin, ilman että ensimmäiseksi olisi tehty siitä kaiken tuova autuus ja onni. Ikäväkseni huomasin ohjelman suhtautuvan karppaamiseen ohimenevänä diettinä. Jojo laihdutus kun on siitä kuuluisaa että kilot palaavat kun dietti lopetetaan, ihan ruokavaliosta ja tyylistä riippumatta. Elämäntapa muutos on sitten parempi ratkaisu kun on valmis lopettamaan sen jojoilun. Mielestäni karppaaminen on hyvä elämäntapa eikä sitä tarvitse lopettaa ennenkuin syödään porkkanaa alhaalta päin.

Asettuessani pois karppaajan roolista, keskiverto katsojan asemaan, se mitä itse ohjelmalta kaipasin, olisi ollut edes pintaraapaisu tietoa siitä mitä karppaaminen on ja nimenomaan tietoa siitä miten se ruokavalion muutos elimistöön vaikuttaa. Eipä tuossa mainittu halaistua sanaa asiasta. Toisekseen pisti kovin silmään rasvan puute. Kun ryhdytään hiilihydraatteja vähentämään niin mistäs se energia sitten otetaan? Ja ei sitä helvetin munakasta missään öljyssä paisteta. Luulisi edes ammattikokin tietävän että voissa paistetaan.

Kovasti oli karppileivät esillä mutta ymmärtäähän sen kun ottaa huomioon ketkä ohjelmaa ovat sponsoroineet. Janin tuomiset karppaajille, karppileipää ja valmis eineksiä. Pää kiljui lähes tuskasta kun ajattelin miten tavis lihapulla nyt ryhtyy innolla karppaamaan näillä neuvoilla kun oikein terlkkarista saatiin. Pistän rahani likoon sen puolesta että hän tulee epäonnistumaan ja pettymään ankarasti. Tosin media pääsee sitten retostelemaan ja rienaamaan kun karppaaminen on vaikeaa, toimimatonta ja epäterveellistä.

En kuitenkaan tyrmää ohjelman sisältöä ihan täysin. Perusterveelle, pienistä liikakiloista tai vain vireyden puutteesta kärsivälle kun riittää pienikin parannus ja noillakin ohjeilla mennään jo pitkän matkaa oikeaan suuntaan. Kaltaiseni tosi läski kakkostyypin diabeetikko joutuu kyllä ottamaan rutkasti tiukemman linjan jos aikoo saada jotakin aikaan. Positiivista oli myös ohjelman suhtautuminen ravintolisiin. Nehän eivät ole vuosien saatossa ketään tappaneet, toisin kuin lääkkeet joiden pitäisi meitä parantaa ja pitää terveenä.

Aamulehti

Pettymys oli myös menneellä viikonlopulla aamulehdessä olleet diabeteslääkärin kommentit. Kovasti oli kirjanoppinut sitä mieltä, että diabeetikolle oikeaa ravintoa ovat täysjyväleivät. Ei ollut sitten vaivautunut sen vertaa omasta ammatti aiheestaan tutkimaan että olisi tiennyt miten rajusti leipä nostaa veren sokeria, varsinkin diabeetikolla. On käsittämätöntä miten tuollaisia sammakoita suustaan päästelevä diabeteslääkäri voi edes toimia tehtävissään. Hänen ohjeillaan ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Insuliinia kuluu ja lääkeyhtiö kiittää lääkäriä hyvin tehdystä työstä. Mutta voiko häntä tästä moittia. Sitä mantraa hänen on työssään hoettava, joka häneen on istutettu koulutuksen myötä. Tosin yleislääkäriltä se on paremmin ymmärrettävissä. Diabetekseen erikoistuneen lääkärin luulisi edes yrittävän vähän enemmän.

Ottaisin mielelläni vastaan jonkun todellisen asiantuntijan selvennyksen siitä miksi tuo täysjyvävilja on niin erityisen terveellistä juuri diabeetikolle. Minulla ainakin taloussokeri nostaa verensokeri suurin piirtein saman verran kuin leipä, ihan lajista riippumatta. Onko se kuituharha jo mennyt niin pitkälle, ettei koko verensokeria oteta huomioon kun leipää pitää mainostaa.

Samainen asiantuntija-lääkäri painotti kovasti myös kalorien osuutta asiaan. Ei voi lihota vaan laihtuu väkisin jos syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Voi kun sekin asia olisi noin mustavalkoinen kuin annetaan tyhmälle kansalaiselle ymmärtää. Sehän on selvä ettei liho jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Mutta kysymys onkin siitä paljonko kuluttaa. Annan tästä esimerkin. Minä joskus 170 kiloisena halusin laihtua kaloreita laskemalla ja yritin hoitaa asian niin että 100 kiloa minua kevyempi puolisoni laittoi minulle samat ateriat kuin itselleen. Ajattelin että jos 70 kiloinen ei sillä liho niin kaiken matematiikan mukaan minun pitäisi siis laihtua. Tosin jouduin silloinkin käyttämään aika suuria määriä insuliinia joten eihän se sitten mennyt alkuunkaan niinkuin olin laskenut. Minun painoni nousi ja puolisoni ei noussut. Joku kalorilaskennan mestari voisi minulle tyhmälle selittää tämän yhtälön, sillä se ei ollut satua eikä teoriaa vaan ote elävästä elämästä.

Koska kalorilasku-tietelijät eivät sitä halua tai osaa selittää niin minä maallikkona koitan pohtia miten se oli mahdollista. Tietysti siten että minä kulutin saman verran tai jopa vähemmän kuin puolisoni koska insuliinin ansiosta elimistöni pisti vielä energiaa talteen sen sijaan että se olisi käytetty. No miten se sitten ilmeni. Painon nousuna, poikkeuksellisena väsymyksenä ja voiman puutteena. Se siitä kalorilaskennasta. Väitän että laskennallisesti vajaillakin kaloreilla voi paino nousta jos kytätään vain kaloreita ja joku muu asia, kuten lääkitys mättää pahan kerran. Meidän vääristyneessä terveydenhuollossa tällä hetkellä diabeetikkojen hoidon painopiste on lääkityksessä, kun sen pitäisi olla ruokavaliossa. Ajatellaan että voit syödä kuten muutkin kunhan lääkitys toimii. Se on väärin se. Pitäisi ensisijaisesti huolehtia siitä että lääkitys on edes kohtuullinen ja siihen päästään vain oikealla ruokavaliolla.

Tällaisia pettymyksiä tällä kertaa. Ei muuta kun leuka rintaan ja apinan raivolla kohti uusia pettymyksiä.

Huomioita

Joulu on onnellisesti takana päin. Kuten etukäteen olen usein maininnut monessakin yhteydessä, joulun aikaan nautitaan ne perinteiset herkut joita olen jo vuosikymmenet pikku pojasta asti tottunut jouluna nauttimaan. Niin tänäkin jouluna. Imelletty perunapuuro, keitetty peruna ja ruisleipä olivat ne merkittävimmät erot karppaajan arkipäivään. Meni siino toki jokunen joulupipari, joulutorttu ja suklaamakeinenkin. Eikä siinä sen kummempaa, kyllähän paksu kinkkusiivu sinapin kera reissumiehellä hyvältä maistuu. Se on kuulemma vielä erityisen terveellistä, sanovat että ihan oikeaa super-ruokaa.

Valitettavasti sain siitä super-ilmavaivatkin. Koska mokomaa ei ole koettu viime kevään jälkeen, on vaikea nähdä muuta syytä kuin tuo peruna ja/tai ruisleipä. Ilmavaivat ja suoraan sanottuna piereminen oli pari päivää sitä luokkaa että pieni kaasulaitos olisi ollut kateellinen sellaisista tuotoista. Jouluyönä ystävien ja sukulaisten kera pelatussa lautapelissä tosin sain useamman kerran syytteen geneven sopimuksen loukkaamisesta bio kemiallisten aseiden käyttäjänä. Kestin sen kuin mies. Pieni hinta pienistä iloista joulun aikaan. Kestin myös kunnialla tuon 4-5 päivän ripulin joka tosin aiheutti jo suurempaa tuskaa itsellekkin.

Muttei niin paljon pahaa ettei jotakin hyvääkin tullut pantua merkille. Kakkostyypin diabeetikkona ja totaalisesti lääkityksen lopettaneena panin merkille että piparit ja makeiset eivät aiheuttaneet kummempaa piikkiä verensokeriin ainakaan pidemmäksi aikaa. Jo maanataina oli paastosokeri taas alle kuuden. Tästä vedän sen johtopäätöksen, että vaikka tilanne ärtyisi niinkin pahaksi kuin se joskus allekirjoittaneella oli, on siitä mahdollisuus oikealla ruokavaliolla päästä parempaan suuntaan. Kun jatkuvaa altistusta hiilihydraateille ei kohtuuttomissa määrin ole, kestää keroppa tuon yksittäisen piikin tai herkuttelen huomattavasti aikaisempaa paremmin.

Suhtauduin aikaisemmin skeptisesti lukemiini kirjoituksiin siitä, että kakkostyypin diabeteksen voisi parantaa ruokavaliolla, ei vain poistaa oireita. Mutta nyt olen valmis tarkistamaan kantaani, huomattuani että selkeää parannusta insuliiniresistenssiin ja sokeriarvojen heilahteluun on havaittavissa. Tällaista asiaa pitäisi toki vakavasti tutkia enemmänkin mutta kuka siihen lähtisi kun vhh:takaan ei voi tutkia kun tälläisen epäterveellisen ruokavalion noudattaminen edes tutkimus tarkoituksessa on jotenkin väärin... asiantuntijoiden mielestä. Vähänpä he tuntuvat tietävän.

Vierailija: Karppi-ukko

Ensimmäinen vieraileva kirjoittaja blogissani on Karppi-ukko. Jatkossakin kirjoituksia voi lähettää sähköpostitse: mikko@koltta.com ja hyvin aiheeseen liittyvät kirjoitukset pääsevät eetteriin. Kirjoitus voi olla faktaa, päätelmiä, mielipiteitä tai ihan fiktiotakin. Se etten välttämättä ole samaa mieltä, ei tarkoita sitä etteikö kirjoitusta julkaista. Hyvin kirjoitettu ja aiheeseen liittyvä kirjoitus kyllä julkaistaan.

---

Karppaajat sotkevat myös Suomen alkoholitilastot?

Kaupoista on voi loppunut. Leipomot supistavat toimintaansa ympäri Suomen. Kaiken takana on kansan villinnyt karppaus. Odottakaa vain me karppaajat tiedetään monta muutakin vaikutusta. Ehkä sen yllättävin vaikutus kansan laihtumisen lisäksi on  vaikutus alkoholin kulutukseen. karppausbuumi on Suomessa jatkunut voimistuvana ilmiönä jo kolme neljä vuotta. Samalla myös  alkoholin kulutus on tilastojen mukaan laskenut kolme peräkkäistä vuotta.

Me karppaajat olemme huomanneet että alkoholi ei enää maistu niin kuin ennen.  Ilmiöstä kertoi jo 1960 luvulla Atkins karppauskirjassaan. Saman ilmiön on jo huomannut uusimpien karppauskirjojen kirjoittajat potilaissaan; kuten Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist.

Alkoholi ja hiilihydraatit ovat molemmat riippuvuutta aiheuttavia kemiallisia sukulaisaineita.

Valmistetaanhan alkoholi hillihydraateista. Lihavuuteen ja diabetekseen taipuvilla on jatkuvasti päällä eräänlainen hiilihydraattiaddiktio. Ilmeisesti sama tai rinnakkaisilmiö ylläpitää myös alkoholiaddiktiota. Jos tämä ilmiö on tosi, täytyyhän sen hiljalleen näkyä Suomen alkoholitilastoissa. 

Heureka; karppaus raitistaa Suomea?

Karkea laskelma:

Arviolta Suomessa karppaa n 10% alkoholitilastoihin laskettavasta väestöstä.(vrt. voin ja leivän kulutus). Arviolta näiden karppaajien alkoholin kulutus laskee 30% (ei vaan viina maistu kuin ennen). Joten koko kansan tilastollinen alkoholin kulutus laskee 10% x 30 % = 3 % (=havaittu suuruusluokka)

 Karppi-ukko

Viitteet:
iltasanomat pääkirjoitus:
http://www.iltasanomat.fi/paakirjoitus/alkoholinkulutuksen-vaheneminen-jatkuu/art-1288437984225.html#comments-anchor

Antti Heikkilä Ylen Akuutissa ("....karppaajalle ei viina maistu...."):
http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/karppaaja_ravintosuositusten_kapinallinen