tv5
Ai mikä oli pettymys. No "Hei me karpataan" oli pettymys ainakin minulle. Odotin vähän toisenlaista pakettia pilotilta. Nimi kuitenkin antoi odottaa jotakin todella karppaamiseen liittyvää antia, mutta toisin kävi. Ei se täysi fiasko ollut, en sitä sano mutta kovin kevyesti tuossa pilotissa tuohon karppaamisen suuntaan lähdettiin. Liikunta ja kuntoilu puoli oli mielestäni asiallisesti otettu esiin, ilman että ensimmäiseksi olisi tehty siitä kaiken tuova autuus ja onni. Ikäväkseni huomasin ohjelman suhtautuvan karppaamiseen ohimenevänä diettinä. Jojo laihdutus kun on siitä kuuluisaa että kilot palaavat kun dietti lopetetaan, ihan ruokavaliosta ja tyylistä riippumatta. Elämäntapa muutos on sitten parempi ratkaisu kun on valmis lopettamaan sen jojoilun. Mielestäni karppaaminen on hyvä elämäntapa eikä sitä tarvitse lopettaa ennenkuin syödään porkkanaa alhaalta päin.
Asettuessani pois karppaajan roolista, keskiverto katsojan asemaan, se mitä itse ohjelmalta kaipasin, olisi ollut edes pintaraapaisu tietoa siitä mitä karppaaminen on ja nimenomaan tietoa siitä miten se ruokavalion muutos elimistöön vaikuttaa. Eipä tuossa mainittu halaistua sanaa asiasta. Toisekseen pisti kovin silmään rasvan puute. Kun ryhdytään hiilihydraatteja vähentämään niin mistäs se energia sitten otetaan? Ja ei sitä helvetin munakasta missään öljyssä paisteta. Luulisi edes ammattikokin tietävän että voissa paistetaan.
Kovasti oli karppileivät esillä mutta ymmärtäähän sen kun ottaa huomioon ketkä ohjelmaa ovat sponsoroineet. Janin tuomiset karppaajille, karppileipää ja valmis eineksiä. Pää kiljui lähes tuskasta kun ajattelin miten tavis lihapulla nyt ryhtyy innolla karppaamaan näillä neuvoilla kun oikein terlkkarista saatiin. Pistän rahani likoon sen puolesta että hän tulee epäonnistumaan ja pettymään ankarasti. Tosin media pääsee sitten retostelemaan ja rienaamaan kun karppaaminen on vaikeaa, toimimatonta ja epäterveellistä.
En kuitenkaan tyrmää ohjelman sisältöä ihan täysin. Perusterveelle, pienistä liikakiloista tai vain vireyden puutteesta kärsivälle kun riittää pienikin parannus ja noillakin ohjeilla mennään jo pitkän matkaa oikeaan suuntaan. Kaltaiseni tosi läski kakkostyypin diabeetikko joutuu kyllä ottamaan rutkasti tiukemman linjan jos aikoo saada jotakin aikaan. Positiivista oli myös ohjelman suhtautuminen ravintolisiin. Nehän eivät ole vuosien saatossa ketään tappaneet, toisin kuin lääkkeet joiden pitäisi meitä parantaa ja pitää terveenä.
Aamulehti
Pettymys oli myös menneellä viikonlopulla aamulehdessä olleet diabeteslääkärin kommentit. Kovasti oli kirjanoppinut sitä mieltä, että diabeetikolle oikeaa ravintoa ovat täysjyväleivät. Ei ollut sitten vaivautunut sen vertaa omasta ammatti aiheestaan tutkimaan että olisi tiennyt miten rajusti leipä nostaa veren sokeria, varsinkin diabeetikolla. On käsittämätöntä miten tuollaisia sammakoita suustaan päästelevä diabeteslääkäri voi edes toimia tehtävissään. Hänen ohjeillaan ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Insuliinia kuluu ja lääkeyhtiö kiittää lääkäriä hyvin tehdystä työstä. Mutta voiko häntä tästä moittia. Sitä mantraa hänen on työssään hoettava, joka häneen on istutettu koulutuksen myötä. Tosin yleislääkäriltä se on paremmin ymmärrettävissä. Diabetekseen erikoistuneen lääkärin luulisi edes yrittävän vähän enemmän.
Ottaisin mielelläni vastaan jonkun todellisen asiantuntijan selvennyksen siitä miksi tuo täysjyvävilja on niin erityisen terveellistä juuri diabeetikolle. Minulla ainakin taloussokeri nostaa verensokeri suurin piirtein saman verran kuin leipä, ihan lajista riippumatta. Onko se kuituharha jo mennyt niin pitkälle, ettei koko verensokeria oteta huomioon kun leipää pitää mainostaa.
Samainen asiantuntija-lääkäri painotti kovasti myös kalorien osuutta asiaan. Ei voi lihota vaan laihtuu väkisin jos syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Voi kun sekin asia olisi noin mustavalkoinen kuin annetaan tyhmälle kansalaiselle ymmärtää. Sehän on selvä ettei liho jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Mutta kysymys onkin siitä paljonko kuluttaa. Annan tästä esimerkin. Minä joskus 170 kiloisena halusin laihtua kaloreita laskemalla ja yritin hoitaa asian niin että 100 kiloa minua kevyempi puolisoni laittoi minulle samat ateriat kuin itselleen. Ajattelin että jos 70 kiloinen ei sillä liho niin kaiken matematiikan mukaan minun pitäisi siis laihtua. Tosin jouduin silloinkin käyttämään aika suuria määriä insuliinia joten eihän se sitten mennyt alkuunkaan niinkuin olin laskenut. Minun painoni nousi ja puolisoni ei noussut. Joku kalorilaskennan mestari voisi minulle tyhmälle selittää tämän yhtälön, sillä se ei ollut satua eikä teoriaa vaan ote elävästä elämästä.
Koska kalorilasku-tietelijät eivät sitä halua tai osaa selittää niin minä maallikkona koitan pohtia miten se oli mahdollista. Tietysti siten että minä kulutin saman verran tai jopa vähemmän kuin puolisoni koska insuliinin ansiosta elimistöni pisti vielä energiaa talteen sen sijaan että se olisi käytetty. No miten se sitten ilmeni. Painon nousuna, poikkeuksellisena väsymyksenä ja voiman puutteena. Se siitä kalorilaskennasta. Väitän että laskennallisesti vajaillakin kaloreilla voi paino nousta jos kytätään vain kaloreita ja joku muu asia, kuten lääkitys mättää pahan kerran. Meidän vääristyneessä terveydenhuollossa tällä hetkellä diabeetikkojen hoidon painopiste on lääkityksessä, kun sen pitäisi olla ruokavaliossa. Ajatellaan että voit syödä kuten muutkin kunhan lääkitys toimii. Se on väärin se. Pitäisi ensisijaisesti huolehtia siitä että lääkitys on edes kohtuullinen ja siihen päästään vain oikealla ruokavaliolla.
Tällaisia pettymyksiä tällä kertaa. Ei muuta kun leuka rintaan ja apinan raivolla kohti uusia pettymyksiä.
Ai mikä oli pettymys. No "Hei me karpataan" oli pettymys ainakin minulle. Odotin vähän toisenlaista pakettia pilotilta. Nimi kuitenkin antoi odottaa jotakin todella karppaamiseen liittyvää antia, mutta toisin kävi. Ei se täysi fiasko ollut, en sitä sano mutta kovin kevyesti tuossa pilotissa tuohon karppaamisen suuntaan lähdettiin. Liikunta ja kuntoilu puoli oli mielestäni asiallisesti otettu esiin, ilman että ensimmäiseksi olisi tehty siitä kaiken tuova autuus ja onni. Ikäväkseni huomasin ohjelman suhtautuvan karppaamiseen ohimenevänä diettinä. Jojo laihdutus kun on siitä kuuluisaa että kilot palaavat kun dietti lopetetaan, ihan ruokavaliosta ja tyylistä riippumatta. Elämäntapa muutos on sitten parempi ratkaisu kun on valmis lopettamaan sen jojoilun. Mielestäni karppaaminen on hyvä elämäntapa eikä sitä tarvitse lopettaa ennenkuin syödään porkkanaa alhaalta päin.
Asettuessani pois karppaajan roolista, keskiverto katsojan asemaan, se mitä itse ohjelmalta kaipasin, olisi ollut edes pintaraapaisu tietoa siitä mitä karppaaminen on ja nimenomaan tietoa siitä miten se ruokavalion muutos elimistöön vaikuttaa. Eipä tuossa mainittu halaistua sanaa asiasta. Toisekseen pisti kovin silmään rasvan puute. Kun ryhdytään hiilihydraatteja vähentämään niin mistäs se energia sitten otetaan? Ja ei sitä helvetin munakasta missään öljyssä paisteta. Luulisi edes ammattikokin tietävän että voissa paistetaan.
Kovasti oli karppileivät esillä mutta ymmärtäähän sen kun ottaa huomioon ketkä ohjelmaa ovat sponsoroineet. Janin tuomiset karppaajille, karppileipää ja valmis eineksiä. Pää kiljui lähes tuskasta kun ajattelin miten tavis lihapulla nyt ryhtyy innolla karppaamaan näillä neuvoilla kun oikein terlkkarista saatiin. Pistän rahani likoon sen puolesta että hän tulee epäonnistumaan ja pettymään ankarasti. Tosin media pääsee sitten retostelemaan ja rienaamaan kun karppaaminen on vaikeaa, toimimatonta ja epäterveellistä.
En kuitenkaan tyrmää ohjelman sisältöä ihan täysin. Perusterveelle, pienistä liikakiloista tai vain vireyden puutteesta kärsivälle kun riittää pienikin parannus ja noillakin ohjeilla mennään jo pitkän matkaa oikeaan suuntaan. Kaltaiseni tosi läski kakkostyypin diabeetikko joutuu kyllä ottamaan rutkasti tiukemman linjan jos aikoo saada jotakin aikaan. Positiivista oli myös ohjelman suhtautuminen ravintolisiin. Nehän eivät ole vuosien saatossa ketään tappaneet, toisin kuin lääkkeet joiden pitäisi meitä parantaa ja pitää terveenä.
Aamulehti
Pettymys oli myös menneellä viikonlopulla aamulehdessä olleet diabeteslääkärin kommentit. Kovasti oli kirjanoppinut sitä mieltä, että diabeetikolle oikeaa ravintoa ovat täysjyväleivät. Ei ollut sitten vaivautunut sen vertaa omasta ammatti aiheestaan tutkimaan että olisi tiennyt miten rajusti leipä nostaa veren sokeria, varsinkin diabeetikolla. On käsittämätöntä miten tuollaisia sammakoita suustaan päästelevä diabeteslääkäri voi edes toimia tehtävissään. Hänen ohjeillaan ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Insuliinia kuluu ja lääkeyhtiö kiittää lääkäriä hyvin tehdystä työstä. Mutta voiko häntä tästä moittia. Sitä mantraa hänen on työssään hoettava, joka häneen on istutettu koulutuksen myötä. Tosin yleislääkäriltä se on paremmin ymmärrettävissä. Diabetekseen erikoistuneen lääkärin luulisi edes yrittävän vähän enemmän.
Ottaisin mielelläni vastaan jonkun todellisen asiantuntijan selvennyksen siitä miksi tuo täysjyvävilja on niin erityisen terveellistä juuri diabeetikolle. Minulla ainakin taloussokeri nostaa verensokeri suurin piirtein saman verran kuin leipä, ihan lajista riippumatta. Onko se kuituharha jo mennyt niin pitkälle, ettei koko verensokeria oteta huomioon kun leipää pitää mainostaa.
Samainen asiantuntija-lääkäri painotti kovasti myös kalorien osuutta asiaan. Ei voi lihota vaan laihtuu väkisin jos syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Voi kun sekin asia olisi noin mustavalkoinen kuin annetaan tyhmälle kansalaiselle ymmärtää. Sehän on selvä ettei liho jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Mutta kysymys onkin siitä paljonko kuluttaa. Annan tästä esimerkin. Minä joskus 170 kiloisena halusin laihtua kaloreita laskemalla ja yritin hoitaa asian niin että 100 kiloa minua kevyempi puolisoni laittoi minulle samat ateriat kuin itselleen. Ajattelin että jos 70 kiloinen ei sillä liho niin kaiken matematiikan mukaan minun pitäisi siis laihtua. Tosin jouduin silloinkin käyttämään aika suuria määriä insuliinia joten eihän se sitten mennyt alkuunkaan niinkuin olin laskenut. Minun painoni nousi ja puolisoni ei noussut. Joku kalorilaskennan mestari voisi minulle tyhmälle selittää tämän yhtälön, sillä se ei ollut satua eikä teoriaa vaan ote elävästä elämästä.
Koska kalorilasku-tietelijät eivät sitä halua tai osaa selittää niin minä maallikkona koitan pohtia miten se oli mahdollista. Tietysti siten että minä kulutin saman verran tai jopa vähemmän kuin puolisoni koska insuliinin ansiosta elimistöni pisti vielä energiaa talteen sen sijaan että se olisi käytetty. No miten se sitten ilmeni. Painon nousuna, poikkeuksellisena väsymyksenä ja voiman puutteena. Se siitä kalorilaskennasta. Väitän että laskennallisesti vajaillakin kaloreilla voi paino nousta jos kytätään vain kaloreita ja joku muu asia, kuten lääkitys mättää pahan kerran. Meidän vääristyneessä terveydenhuollossa tällä hetkellä diabeetikkojen hoidon painopiste on lääkityksessä, kun sen pitäisi olla ruokavaliossa. Ajatellaan että voit syödä kuten muutkin kunhan lääkitys toimii. Se on väärin se. Pitäisi ensisijaisesti huolehtia siitä että lääkitys on edes kohtuullinen ja siihen päästään vain oikealla ruokavaliolla.
Tällaisia pettymyksiä tällä kertaa. Ei muuta kun leuka rintaan ja apinan raivolla kohti uusia pettymyksiä.
