Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iltalehti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iltalehti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. elokuuta 2011

Median asenteet.

Jokainen on varmasti huomannut että karppaaminen on tällä hetkellä kuuma peruna, niin ihmisten kuin myös median polttopisteessä. Ihmisissä se herättää vahvoja tuntemuksia. Hyviä kokemuksia saaneet ja heidän lähipiirinsä pääsääntöisesti suhtautuvat asiaan positiivisesti. Mitään asiasta tietämättömät ovat lähes poikkeuksetta skeptisempiä ja edelleen valmiita uskomaan että kyllä professorit tietää parhaiten. Median osalta suhtautuminen ei ole aivan niin yksiselitteistä.
 
Tunnetuimmissa iltapäivälehdissä on selkeä vastakkainasettelu. Ilta-Sanomista kuvastaa selkeästi negatiivisuuden esiintuominen lähes jokaisessa karppausta käsittelevässä jutussa. Vasta karppausta käsittelevän uutisen ohessa oli kysely karppaajien kokemuksista. Vaikka meistä moni, myös allekirjoittanut, antoi palautetta kertoen positiivisista kokemuksista, oli seuraavassa karppaamista käsittelevässä jutussa hieno otanta vain negatiivisista palautteista. Jutusta sai selkeästi sen kuvan että kaikki palaute on ollut negatiivista. Iltalehdellä on ollut hieman neutraalimpi kanta uutisoinnissaan. Karppausta ei ole juurikaan kehuttu mutta ei suorasanaisesti myöskään haukuttu maanrakoon.
 
Yhteistä molemmille on tietysti se, että otsikon tulee herättää kiinnostusta. Ja räväkät otsikot sen tekevät. Räväkkä vaikkakin usein harhaanjohtava otsikointi on vielä anteeksiannettavaa, bisnes on bisnestä niin kuin sanotaan. Mutta se on anteeksiantamatonta että niinkin korkeatasoisena kuin molemmat esimerkit itseään pitävät, jutuista paistaa aina läpi toimittajan oma näkemys ja tämän varjolla saa jopa asiantuntijan, joka usein ei karppaamisesta muuta tiedä kuin sen mitä on kahvipöydässä kuullut ja mitä olettaa sen olevan, vastauksia ja kommentteja vapaasti tulkita omien näkemystensä tukemiseksi. Sopivin sanavalinnoin saadaan asia näyttämään lähes päinvastaiselta kuin mitä asiantuntija on vastannut itse haastattelussa. Tämähän selviää usein, kun tällainen harrastelija pakinoitsija ottaa asiantuntijaan yhteyttä lehtiartikkelin jälkeen ja kysyy että oletko tosiaan tuota mieltä. Vastaus on ollut yllättävän usein että sanomisia on vääristelty tai revitty irti suuremmasta kokonaisuudesta jolloin vastaus on näyttänyt aivan muulta kuin se on todellisuudessa ollut.
 
Toisaalta median leipämyönteisyys ja karppausvastaisuus on pelkkää matematiikkaa. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Ja pääsääntöisesti karppausta käsittelevien juttujen yhteydessä on leipämainoksia. No miten kävisi mainostuloille jos siinä rukiisen rinnalla lukisi kissan kokoisin kirjaimin: "Leipä on suurin syy suomalaisten lisääntyneeseen diabetekseen ja lihavuuteen". Välillä näistä jutuista jää sellainen maku että joku leipomoketju on oikein varta vasten ilmoittanut että isot mainokset ostetaan kunhan teette jutun jossa haukutaan leivän vastustajat maanrakoon.
 
Onneksi emme ole tietoyhteiskunnassa vain suomalaisen valtamedian varassa. Voimme äänestää lompakoillamme siitäkin minkälaista sontaa viitsimme maksua vastaan lukea.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Salakarpit ja häpeä.

Lueskelinpa tässä iltalehdestä mielenkiintoista asiaa karppaamisesta.

Linkki lehtijuttuun.

Toisaalta on hienoa huomata että enenevässä määrin julkkiksetkin kertovat miten pysyvät hoikkana ja kauniina. Mutta on se sääli miten suuren itsehäpeän siitä saa jos myöntää karppaavansa. Satukin viimeiseen asti näemmä koittaa pysyä erossa tästä turmiollisesta ja pahamaineisesta karppaamisesta:
"Se ei ehkä ole ihan niin radikaalia kuin karppaus, mutta elämänmuutos."

Sitten melkein samaan hengenvetoon Satu kertoo miten hän on rajoittanut päivittäisiä hiilareitaan:
"tulee syötyä alle 50 grammaa päivässä. Joinakin päivinä menee jopa alle 20 grammaa"

Että sillälailla. Eipähän tarvitse julkisesti hävetä kun ei myönnä karppaavansa. Sillä ei ole sitten niinkään väliä vaikka älykkyys joutuu kyseenalaistetuksi. Vai onko tuossa enää mitään kyseenalaistettavaa. Kyllä on karppaaminen saanut ikävän leiman otsaansa. Vai liekkö kyse vain itsensä kusettamisesta, kuka sen tietää.

Mielehen vain juolahti että kuinkahan moni "kaappikarppaaja" meillä julkkisten joukossa todellisuudessa onkaan. Julkisuudessa mennään kunnon pintaliitäjän tavoin. Sitten illat ja yöt istutaan netissä ja haetaan salanimellä vertaistukea muilta karppaajilta.

Samaisessa lehdessä muuten ravintoterapeutti Hanna Partanen antaa vinkkiä miten kesäkiloista pääsee eroon. Karppaaminen ei kuulemma sovi kaikille mutta...
"Marjojen ja hedelmien välttelyä liian sokerin pelossa Partanen ei kuitenkaan suosittele. - Se ei saisi liikaa rajoittaa elämää. Ruokailu on sosiaalista, ja jos joutuu jättämään mummon 80-vuotiskakun väliin marjojen takia, mennään jo vähän liiallisuuksiin."

Sillälailla, just niiden marjojen takia me karppaajatkin jätetään se sokerikakkupohjaan tehty 80-vuotiskakku syömättä. Voi luoja mikä tampio. Ja noita hedelmiä suositellaan jatkuvalla syötöllä. Sokeriahan niissä on saman verran kun leivässä. Ja katalaa sokeria kun se hedelmä on niin "terveellinen". Hyvin on Hannallakin karppaamisen perusteet hallussa. Pitää päästellä mölyjä mahasta ja punahuulet ne vaan läpättää vaikkei edes tuule.

Satulle terveisiä; Kyllä sä karppaat, ole ylpeä siitä.
Ja Hannalle terveisiä; Lisää tietoa selvästi kaivataan. Yhden vinkin annan heti. Marjat kuuluu karppaajien ruokavalioon. Se sokerikakku ei.