Vuodenvaihteessa jo päätin että jotain tälle totaaliselle lipsumiselle on tehtävä ja niinpä päätin kunnon ryhtiliikkeestä jolla laitetaan pullukkaa taas piukempiin vaatteisiin. Ajatuksena hieno, kokemusta on ja tietotaitoakin pitäisi olla ihan riittävästi. Mutta ketoosista huolimatta tuli matkaan pieni mutta. Verensokerit ne vain ei suostuneet laskemaan vaikka miten pienillä hiilareilla koitettiin mennä. Mystistä sinänsä että ketoosiin kyllä pääsi. Muuta vaikutusta ei sitten huomannut.
Parin kuukauden sitkeän yrittämisen jälkeen oli pakko siirtyä lääketieteen puolelle, koska osoittautui täysin turhaksi kaikki panostus kun paino ei vain pudonnut ja verensokeri huiteli aivan muualla kuin tavoitteissa. Ja muutaman mutkan ja labran kautta sitten aloitimme uuden lääkityksen. Koska jo aiemmin on havaittu että minun tapauksessani isnuliinin lisääminen ei tuo muuta tulosta kuin painon nousemisen, järkevissä määrin käytettynä, toisenlaiset ratkaisut on löydyttävä. Ja löytyi.
Koltta karppaa.
Asioita karppaamisesta, syömisestä, terveydestä ja monesta muustakin ajankohtaisesta aiheesta.
tiistai 26. huhtikuuta 2016
torstai 10. syyskuuta 2015
Viimeinen vuosi
Aloitin karppaamisen ja tämän blogin keväällä 2011. Suomen johtavat asiantuntijat kertoivat silloin valtakunnan mediassa, että karppaajat tämän rasvapitoisen ja epäterveellisen ruokavalion johdosta kuolevat viiden vuoden sisällä aloittamisestaan.
Koska minulla on nyt viimeinen elinvuosi menossa, ajattelin vähän katsella taaksepäin, mitä sitä on tullut tehtyä. Painoa on toki pudotettu oikein urakalla. Mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että välillä on päässyt käyrä nousuun. Joskus omaa huolimattomuutta ja toisinaan ihan rahattomuutta. Jos ei ole rahaa kuin kaurapuuroon ja makarooniin, sillä ei paljon karpata, tosi on. Mutta muutamista rajuistakin vastoinkäymisistä huolimatta tärkeintä on, että olen pystynyt koko ajan elämään ilman lääkitystä diabeetikkona jolla verensokeri on ollut kuin tasainen viiva.
Koska minulla on nyt viimeinen elinvuosi menossa, ajattelin vähän katsella taaksepäin, mitä sitä on tullut tehtyä. Painoa on toki pudotettu oikein urakalla. Mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että välillä on päässyt käyrä nousuun. Joskus omaa huolimattomuutta ja toisinaan ihan rahattomuutta. Jos ei ole rahaa kuin kaurapuuroon ja makarooniin, sillä ei paljon karpata, tosi on. Mutta muutamista rajuistakin vastoinkäymisistä huolimatta tärkeintä on, että olen pystynyt koko ajan elämään ilman lääkitystä diabeetikkona jolla verensokeri on ollut kuin tasainen viiva.
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Suosikkidietit
Virallisen tahon uskovaiset ovat jälleen ryhdistäytyneet ja rummuttaneet kovasti suosikkidiettien mollaamiseksi maanrakoon. Ne eivät toimi tai ne ovat turhia tai niistä on jopa terveydellistä vaaraa ja haittaa. Todellisuudessahan niistä mistään ei taida olla varsinaista haittaa muille kuin virallisen linjan kannatukselle. Kaikki virallisesta poikkeava on väärää ja tuomittavaa ja yleensä mediassa esiintyy asiantuntijana virallisen linjan kannattaja joka ei kyseisestä dietistä tai ruokavaliosta tiedä mitään muuta kuin mitä on lukenut jonkun toisen virallisen linjan asiantuntijan lausumana. Pääsääntöisesti siinä asiaan perehtymätön antaa lausuntoja jotka on hatusta revitty ja arvalla valittu.
Mutta kansa uskoo ja se on pääasia. Ihmiset on vuosia opetettu siihen, että totta se on jos se on lehteen kirjoitettu. Varsinkin vanhempi väestö pitää median lausumaa lähes pyhänä totuutena eikä ole edes kuviteltu koskaan että se ei välttämättä olekkaan ihan näin. Kuitenkin nykyaikainen uutisointi on lähinnä mielipiteiden julkituontia aiheesta riippumatta. Sen mielipide ratkaisee jolla on eniten maksukykyä. Eikä tämä koske vain ravitsemusta ja terveyttä, sama on nähtävissä niin politiikkaa kuin ulkomaantapahtuvia koskevissa uutisissa. Näille kaikille yhteistä on se, että ihmisten omat kokemukset ovat pahasti ristiriidassa uutisoinnin kanssa. Tämä on tullut ravitsemuksen osalta julki jo usein mutta muun uutisoinnin osalta se selveni kun Ukrainan kriisiä kävi ihmisiä paikanpäällä katsomaassa ja heidän näkemäänsä verrattiin "uutisiin". Ei mennyt nallekarkit yksiin.
Mutta kansa uskoo ja se on pääasia. Ihmiset on vuosia opetettu siihen, että totta se on jos se on lehteen kirjoitettu. Varsinkin vanhempi väestö pitää median lausumaa lähes pyhänä totuutena eikä ole edes kuviteltu koskaan että se ei välttämättä olekkaan ihan näin. Kuitenkin nykyaikainen uutisointi on lähinnä mielipiteiden julkituontia aiheesta riippumatta. Sen mielipide ratkaisee jolla on eniten maksukykyä. Eikä tämä koske vain ravitsemusta ja terveyttä, sama on nähtävissä niin politiikkaa kuin ulkomaantapahtuvia koskevissa uutisissa. Näille kaikille yhteistä on se, että ihmisten omat kokemukset ovat pahasti ristiriidassa uutisoinnin kanssa. Tämä on tullut ravitsemuksen osalta julki jo usein mutta muun uutisoinnin osalta se selveni kun Ukrainan kriisiä kävi ihmisiä paikanpäällä katsomaassa ja heidän näkemäänsä verrattiin "uutisiin". Ei mennyt nallekarkit yksiin.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Vastustuskyky
Vastustuskykyyn eli immuniteettiin lasketaan kaikki kehon puolustus- ja suojajärjestelmät infektioita vastaan. Elämän kannalta keskeistä on torjua ympäristöstä tunkeutuvia bakteereita, viruksia, alkueläimiä ja matoja. Immuniteetin tärkeät osat perustuvat omien ja vieraiden rakenteiden erotteluun. Omien rakenteiden harmittomuuden järjestelmä oppii tunnistamaan jo vastasyntyneenä. Kun kerran joku tunkeutuja on todettu elimistölle vieraaksi, siitä jää yleensä immuunijärjestelmään muistijälki. Toisella ja kolmannella kerralla elimistö muistaa miten tuo vieras tunkeutuja poistetaan. Tulemme siis vastustuskykyisiksi kyseiselle pöpölle.
Immuniteetti on siis hyvä asia elämän ja terveyden kannalta. Mutta immuniteettia ei saada pumpulissa ja steriilissä ympäristössä kasvattamalla. Immuunijärjestelmä jota ei koskaan koetella, ei koskaan opi ja laiskistuu.
Immuniteetti on siis hyvä asia elämän ja terveyden kannalta. Mutta immuniteettia ei saada pumpulissa ja steriilissä ympäristössä kasvattamalla. Immuunijärjestelmä jota ei koskaan koetella, ei koskaan opi ja laiskistuu.
maanantai 26. tammikuuta 2015
Ummetusta
Paska. Se ei ole mediaseksikästä ja joidenkin mielestä jopa etova aihe. Mutta kaikki sitä suoltaa ja kaikkia se kiinnostaa joskus tavalla tai toisella. Viimeistään siinä vaiheessa se muuttuu todella kiinnostavaksi kun ilmenee ummetusta. Eri lähteitä vertailemalla tulin lopputulokseen että ummetusta esiintyy noin 10% ihan tavallisista ihmisistä.
Karppaamista kritisoidessa ummetus on yksi yleisimmistä argumenteista ja vedotaan siihen, että karppaajat kärsivät ummetuksesta siksi, että eivät saa tarpeeksi kuituja kun eivät syö viljoja. Ensimmäinen ristiriita löytyi jo ummetuksen itsehoidosta. Kehotetaan juomaan paljon ja nauttimaan kuitupitoisia kasviksia. Ja tietysti liikkumaan paljon. Apteekista saatavat kuitutuotteet tulivat seuraavana ja vasta sitten hännänhuippuna mainittiin viljaoista saatavia kuituja. Toinen ristiriita löytyy karppaajille itselleen tehdystä kyselystä jonka mukaan karppaajista alle 4% on kärsinyt ummetuksesta jossain vaiheessa karppaamista. Siis yli puolta harvempi kuin kansasta keskimäärin.
Karppaamista kritisoidessa ummetus on yksi yleisimmistä argumenteista ja vedotaan siihen, että karppaajat kärsivät ummetuksesta siksi, että eivät saa tarpeeksi kuituja kun eivät syö viljoja. Ensimmäinen ristiriita löytyi jo ummetuksen itsehoidosta. Kehotetaan juomaan paljon ja nauttimaan kuitupitoisia kasviksia. Ja tietysti liikkumaan paljon. Apteekista saatavat kuitutuotteet tulivat seuraavana ja vasta sitten hännänhuippuna mainittiin viljaoista saatavia kuituja. Toinen ristiriita löytyy karppaajille itselleen tehdystä kyselystä jonka mukaan karppaajista alle 4% on kärsinyt ummetuksesta jossain vaiheessa karppaamista. Siis yli puolta harvempi kuin kansasta keskimäärin.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)