torstai 22. maaliskuuta 2012

Miksi lihoo


Aika monelle tuttu juttu tuo lihominen. Syitä on monia, seurauksia vieläkin enemmän. Mutta miksi lihominen on niin helppoa. Jokainen ajattelee, että vain tupakoitsija myrkyttää itseään tietoisesti. Väittäisin kuitenkin että henkilö joka on heikkona tai todella riippuvainen makeasta, myrkyttää itseään ja kampittaa terveyttään vähintäänkin yhtä tehokkaasti, ellei jopa varmemmin kuin tupakoiva. Aihe kirjoitukseen syntyi eilen saamastani kommentista, jonka mukaan karppaajat pakenevat vastuuta omasta lihomisestaan. No, on siihen lihomiseen vähän muitakin syitä. Minun mielestäni karppaajat ovat juuri niitä jotka ovat päättäneet tehdä asialle jotain eikä vain tyytyä makaamaan ja keksimään tekosyitä ja verukkeita.

Mässäily ja mielialat.

Epäilemättä vahvin lihomiseen vaikuttava tekijä on liiallinen mässäily ja herkuttelu. Tunnesyöminen jossa syönnistä saadaan hetkellinen hyvänolon tunne on aika monelle lihavalle tuttu. Sitä tehdään siitäkin huolimatta että sen tiedetään vain pahentavan tilannetta. Vaikeimmat tapaukset on jo riippuvuuteen verrattavia, se hyvänolon tunne on saatava tai polla meinaa seota. Liikaa syöminen ja omaan kuoreen masentuneena käpertyminen johtaa sitten siihen ettei liikuta tarpeeksi. Eri asia on sitten vakavasta masennuksesta kärsivät ja tietoisesti tunnesyöpöttelyyn sortuvat. Pitäisikö olla tekijä joka poistaisi syönnistä saatavan mielihyvän?

Kasvatus ja kotiolot

Varmasti lapsena opituilla tavoilla ja tottumuksilla on myös vaikutuksensa asiaan. Lautanen tyhjäksi vaikka pakki on jo turvoksissa, on monelle pikkuipanalle tuttu loru. Kyllähän se kylläisyyden säätely  lapasesta lähtee kun alle kouluiässä jo pakotetaan syömään enemmän kuin tarpeeksi ja vatsalaukkuhan venyy kun venytetään. Ensi kerralla jo tarvitaan vähän enemmän että on kylläinen. En väitä että vanhemman rooli olisi helppo kun niitäkin on jotka eivät syö tarpeeksi jos ei pidetä silmällä. Harvemmin olen kuullut että joku alle kouluikäinen olisi itsensä näännyttänyt nälkään.

Ruuansulatus ja hormoonit

Yksilölliset erot on valtavia. Ruoansulatuskanavassa, rasvakudoksessa, elimissä ja rauhasissa tuotetaan hormoneja, kuten insuliinia,  joiden tehtävä on hämmentää soppaa entisestään. Mikäli kärsit insuliiniresitenssistä, elimistö tuottaa insuliinia enemmän saavuttaakseen tavoitteensa. Vaikka insuliinia ei kuulemma saisi kutsua lihomishormooniksi, sitä se kuitenkin on ja sen lisääntynyt tuotto pienimmilläänkin lisää lihomista entisestään ja vakavimmillaan estää laihtumisen hyvin tehokkaasti.

Geenit

Geenit tahdittavat sekä ruokahalua ja energiankulutusta että rasvan varastoitumista ja jakautumista. Jo 1940-luvulta asti on tiedetty, että monet aivojen osat vaikuttavat syömiseen. Sittemmin osoite on tarkentunut hypotalamukseen, jossa on runsaasti ravinnonottoa valvovia hermoratoja ja liitoksia. Noin 20:stä tunnetusta peptidistä osa lisää ruokahalua, toiset tuottavat kylläisyyden tunteen.

Leptiin on keskeinen peluri ruokahalujen ja kilojen säätelyssä. Rasvasolujen tuottama kylläisyyshormoni hakeutuu keskushermostoon ja pitää syöpöttelyn kurissa. Ihmisen vyötärön turpoaminen johtuu harvoin leptiinivajeesta. Valtaosalla pullukoista on moninkertaisesti hormonia veressään. Leptiinin vaikutusmekanismit ovat kirkastuneet vasta äskettäin. Elmqvistin työryhmä on paikantanut hypotalamuksesta leptiinille herkkiä soluryppäitä, jotka osallistuvat ruokahalun säätelyyn. Hormoni tarvitsee kylläisyyden synnyttämiseen monia välittäjäaineita, joiden tasapaino on äärimmäisen herkkä häiriöille.

Jos Leptiiniä on tarpeeksi, missä sitten on vika? Syynä lienee leptiiniresistenssi: hypotalamus ei jostain syystä reagoi hormoniin riittävästi. Ongelma saattaa piillä perimässä, mutta myös psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat nollata leptiinin vaikutukset, koska syöminen on usein sosiaalinen tapahtuma ja mielihyvän lähde. Hypotalamuksen hermosoluissa on runsaasti melanokortiini 4 -reseptoria, jota koodittavan geenin virhe lihottaa ihmistä. Mahakkuuteen altistavaa mutaatiotia kantaa 3-5 prosenttia eurooppalaisista. Rasvasolujen ja aivojen vuoropuhelulla on rooli painonsäätelyssä, Ylipainon taustalla ei ole välttämättä yksi ja sama häiriö, vaan säätely voi yskiä ketjun useissa kohdissa.

Lihavuuden lääkehoito

Uusi ymmärrys lihavuuden neurobiologiasta ja genetiikasta luo toiveita lääkehoidoista, joista on huutava pula. Sadan viime vuoden aikana valtaosa valmisteista on joko osoittautunut tehottomiksi tai myrkyllisiksi. parempaa on kuitenkin luvassa. Useat valmisteet joiden kehityksessä on huomioitu geneettisten vaikutusten merkitys, on tulossa. Lihavuutta saatetaan pian hoitaa samalla lailla kuin verenpainetta. Pillereitä syödään vuosikausia, jotta kilot pysyisivät kurissa.

Vyötärö turpoaa todennäköisesti monen perintötekijän juonittelun seurauksena. Muutamilla syy on voimakkaasti geneettinen, useimmilla mässäilyn ja sohvalla lojumisen merkitys on ratkaiseva. Tosiasia on kuitenkin se että mikään lääke ei korjaa lihavuuden syitä. Jos elintapoja ja ruokavaliota ei korjata, paino palaa lääkityksen loputtua. Tässäkin uhkaa käydä vielä niin että hoidetaan oireita eli lihavuutta, eikä syitä jotka lihavuuden aiheuttavat. Diabeteksen, verenpaineen ja kolesterolin osalla tämä on jo arkipäivää.

Toivoisin että sairaalloiseen lihavuuteen löytyisi täsmälääke. Enkä tarkoita lääkkeellä mitään sellaista jonka ansiosta voi jatkaa loputonta mässäilyä lihomatta lopun elämäänsä, vaan sellaista että lähes liikuntakyvyttömäksi lihonneella olisi edes jonkunlaiset edellytykset laihtua sen verran että liikkuminenkin olisi mahdollista. Yksi parhaista motivaatioista elintapojen muutokseen on tunne onnistumisesta. Monen lihavan kohdalla se tunne on tehokkaasti tapettu jatkuvilla epäonnistumisilla ja pettymyksillä. Asiaa eivät ole yhtään auttaneet suvituulen nussimat vinkuheinät, jotka onnellisena läpipaskona jaksavat muistuttaa että se on VAIN itsestä kiinni. Ei se vittu välttämättä ole vain itsestä kiinni. Koetappa se selittää itsetietoiselle pulkannarulle joka ei ole elämässään joutunut grammaakaan laihduttamaan mutta on helvetin pätevä mielestään jakamaan laihdutusneuvoja.

17 kommenttia :

  1. Ei laihoja ihmisiä sentään NOIN paljon tarvitse vihata! Ihan pelottavaa tekstiä tuossa lopussa, rauhoitu vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vihaa laihoja ihmisiä :)

      Poista
    2. Laihduin itse helposti ja itsestään vuosi sitten 10 kg siivoamalla jo ennestään suht. karppipitoista ruokavaliota, eli viljat pois. Liikunta on ihan ok. ja itse olen hiihtänyt noin 500 km tänä talvena, mutta ei sillä mitään vaikutusta painoon ole ollut. Eli, turha syyllistää liikkumisen puutteella lihavia, se ehdottomasti tärkein on mitä suuhusi pistät.
      Kiitos, Koltta älyttömän älykkäästä blogista.

      Poista
  2. ‎"Nainen alkoi paasata: "On nuo nykyajan laihdutuskeinot ihan kamalia, tulee lähinnä mieleen vain jotkin uskonlahkot tuollaisesta touhusta! Karppaamiseenkin voi kuolla!"

    Tämän kaveri ilmeisesti ei oikein jaksanut kuunnella ystävättärensä päivittelyä, viittasi tämän ostoskoriin ja totesi: "Mutta voithan säkin tukehtua noihin sun porkkanoihisi."

    salakuuntelusivulla törmäsin tällaseen ja itseä huvitti sen verran että oli pakko tulla postaamaan tänne! Olethan kovasti joutunut kuuntelemaan sitä karppaaminen tappaa- höpinää! :)

    Hauskaa että jaksat aktiivisesti blogata näistä ravitsemusjutuista. Ja tuntuu että sulla on samaan tahtiin samat asiat tapetilla kuin meilläkin. Juuri ollaan mietitty tarkemmin esim. lasten ruokavaliota, ja kuusivuotiaan ongelmaa, joka on ikuinen nälkä ja napostelu. Kun vielä köyhän ajan riisit ja leivät sulavat viidessä minuutissa, on aktiivinen muksu jatkuvasti kinuamassa jotain.

    Harmittaakin vietävästi että kaikki OIKEA ruoka, ja terveellinen maksaa niin paljon. Mitäs me sille tehtäisiin? ;)

    VastaaPoista
  3. Ajattelin samoin tuosta laiheliinien muilutuksesta, että onpa rajua ja "rasistista" teksti. Luin uudestaan ja ajattelin taas, nyt löytyi sitten se sanoma. Yhtä hyvin minä voin mennä sanomaan tupakkaa kärryyttävälle alkoholistille, että noiden paheiden lopettaminen on vain itsestä kiinni, olen polttanut ja alkoholiakin maistellut nuoruudessani. Mutta ei niiden tapojen lopettamiseen vaadittu mitään muuta kuin olla käyttämättä niitä, eihän niitä kukaan sinun suuhusi änkeä, vai olisiko siellä taustalla sittenkin jotain muuta...

    VastaaPoista
  4. Emmäkään tossa mitään vihaa nää. Harvinaisen totta.

    VastaaPoista
  5. Ei kait siinä kommentissa mitään vihaa ole?! Hauska vertaus ja niinhän se on,laihat "tietää" lihdutuksesta omasta mielestään. Itse pysyn hoikkana tarkalla ruokavaliolla,mutta en koe olevani laihduttaja,koska en ole ikinä ollut ylipainoinen,tämä on elämäntapa.
    Jos en karppaisi,minulla olisi ilmeisesti jo sokeritauti,verenpainetta ja ylipainoa...mutta huomasin oireet ajoissa (lääkärit ei) ja lähdin hakemaan nille syytä ruokavaliosta. Sillä tiellä olen edelleen ja pitää pysyäkin,jos aikoo voida hyvin.

    VastaaPoista
  6. Vähän tulee näistä vastauksista mieleen rasismikortti. Eli jos sanoo tummaihoista ihmistä tummaihoiseksi, niin leimataan rasistiksi.

    Koltta on varsin oikeassa tuossa asiassa. Ite oon aina ollu läpipasko ja jos en nyt ihan tuulen nussima vinkuheinä, niin hoikka koko 30-vuotisen sotani. Eli ylipainoinen en oo koskaan ollu eikä laihduttaa oo tarvinnu. Ja valtavasti oon ihmetelly, minkä takia jotku ihmiset viittii päästää ittensä lihaviksi.

    No, nykyään on tuollakin elämänalueella viisaus karttunu tajunnu muun muassa noita Koltan mainitsemia asioita, joista varsinkin tunnesyöminen on varmasti yleisempää ku ihmiset tajuaakaan.

    Tunnustan siis olleeni Koltan kuvaama henkilö. Enää se en onneksi ole. Miksi olisin loukkaantunut? Tyhmähän se Koltta olis, jos laihoja vihais. Saattaa vaan olla, ettei keino X toimi henkilö Y:n kohdalla.

    Piti muuten lukea Juhan kommentti pariin kertaan, ku ensin katoin, että sekin on samalla kannalla ku anonyymin teksti :)

    VastaaPoista
  7. Ehkä anonyymi oli suhteellisen tuore vierailija kun noin kovasti pelästyi värikästä tapaani kirjalliseen ilmaisuun. Kun on kankea kieli ja huono ulosanti niin joutuu toteuttamaan itseään valtavirrasta poikkeavalla ja tunteita nostattavalla kirjoittamisella.

    En minä suinkaan laihoja tai "läpipaskoja" vihaa. Olen jopa hieman kateellinen etten itse ole sellainen. Päinvastoin minä jos edes ajattelen ruokaa liian pitkään niin plussapallon tavoin ryhtyvät rasvasoluni apinan raivolla poksahtelemaan turvoksiin.

    Niin tai näin, kohen ei o millonkaa...

    VastaaPoista
  8. Mä olen tuollaisen läpipaskan, suvituulen nussiman vinkuheinän tytär, ja sain koko sen ajan kun kotona asuin, kommenttia siitä kuinka hän voi syödä ja juoda vaikka mitä eikä liho, niin että miten on mahdollista että minä olen sitten virtahevon kokoinen? Ikinä en kannustusta tai apua saanut että olisin voinut laihtua, piikittelyä läskeistäni sain tosin kuulla, jatkuvasti, Tekipä nannaa lapselle ja sitten teinille kuulla tuollaista omalta äidiltä :-( Jotkut noista läpipaskoista todellakaan eivät tiedä että ei se kroppa kaikilla toimi samalla lailla. En ehkä ole yhtä laiha kuin äitini on, mutta iloitsen siitä että on mulla enemmän järkeä päässä kuin hänellä, mä en ikinä vois lastani haukkua läskiksi jne.

    VastaaPoista
  9. Seurannut telkusta Becel-mainontaa, missä mm. sanotaan suurinpiirtein näin:" Muillakin kuin ylipainoisilla voi olla korkea kolesteroli. Hih! Olen sairaalloisen lihava, mutta verenpaineeni on niin hyvä, että aina luullaan minun syövän vp-lääkitystä. Kolesterolit myös viitteissä - valitettavasti. Haluaisin nim. niiden olevan korkeammat, niillä on tärkeitä tehtäviä ihmiselimistössä. Ärsyttää, että lihavilla oletetaan aina olevan määrättyjä vaivoja. Jopa kakkostyypin diabetesta esiintyy myös hoikilla, samoin rasvamaksaa ja sv- tauteja. Ne vaan vissiin on hoikilla onneton sattuma ja lihavilla itseaiheutettuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä. Eräänkin kerran sairaalaan jouduttuani käväsemään (tapaturman vuoksi), hoitaja oli ihan kateellinen verenpaineelleni. Minä, 6vuotiaasta saakka lihavaksi luokiteltu ja hän, normaalipainoinen ihminen. Valitti ettei itsellään ole sellaisia lukemia koskaan. Ja lääkäri totesi ensimmäisenä minulle kun d2 diagnoosin antoi, että "hanki verenpainemittari koska verenpaine nousee joka tapauksessa". Toki samainen tohtori oli sitä mieltä että leikin terveydelläni kun en huolinut heti lääkkeitä (eipä niitä ole tarvittu kun sokeriarvot on terveen lukemissa).

      Poista
  10. Olipas mainio kirjoitus taas! Ja lopputeksti , ihan paras!!
    Ja jussuboyn kommentti nauratti!! :D

    VastaaPoista
  11. Just näin kuten Koltta sanoo. Sellaiset on aina antamassa oikeita neuvoja (läpipaskot) joilla ei kaiken järjen mukaan ole mitään oleellista tietoa esim. ylipainoisen vaikeuksista. Tri Kiminkinenkin oli sellaista mieltä, että pitää ottaa vain itseään niskasta kiinni, niin kyllä sitä laihtuu. Muut huuhaa hommat kuten karppaaminen ovat hölynpölyä.
    Samoin esim. paljon esillä ollut asia eläkeiän nostamisesta. Kuka siitä eniten vaahtoaa? Sellaiset henkilöt joiden elämän laatuun ja eläkeikään se ei vaikuta tuon taivaallista. Nooh nyt eksyttiin jo varsinaisesta aiheesta; sorry.

    Kuitenkin aina on tyypillistä, että suurimmat asiantuntijat löytyvät sellaisista henkilöistä, joita varsinainen asia ei koske.

    Joo että silleen taas..

    Jallu

    VastaaPoista
  12. Moi!

    Lihomiseen ja ei-laihtumiseen on varmasti monia syitä, ja lihavan syyllistäminen nyt ei ketään auta.

    Luin patologian oppikirjastani mielenkiintoisia juttuja, kirjoittaja on sekä kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, että lääkäri. Siinä puhuttiin ruoansulatuksen energian heikkoudesta, johon voivat johtaa mm. kova laihdutuskuureilu sekä liiallinen liikunta (muitakin syitä toki on). Kun ruansulatusenergia on heikko, ei ihminen toimikaan enää, kuten kone, vaikka laitat suustasi alas vain ne kalorit, joita kulutat, tai jopa vähemmän, saatat silti lihoa. Tällaiset ihmiset on myös väsyneitä, koska heillä se ruoka ei muutu "käyttöenergiaksi".

    Jotta tällainen ihminen voisi laihtua vain ruokavalion avulla, hänen pitää nipistää kalorinsaanti todella pieneksi, siis tyyliin 800 kcal per pv. Se taas entisestään heikentää ruoansulatusenergiaa, joten ollaan oravanpyörässä.

    Tuo kuulostaa omaan korvaan ihan järkeenkäypältä. Eihän ihminen ole mikään tunteeton kone, jossa aina homma pelaisi miten pitää. Ei ne kaikki lihavat, jotka sanoo syövänsä vähän, voi valehdella.

    Olen itse havainnut kiinalaisen lääketieteen ruokavaliosuosituksen erittäin toimivaksi ja voin kyllä suositella. Siinä siis katsotaan yksilökohtaisesti, mikä kenellekin sopii ja mikä ei. Olen voinut paljon paremmin, kun jätin talven ajaksi pois itselleni liian kylmentävät ruoat, eli ne "tosi terveelliset" salaatit ja kypsentämättömät vihannekset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa länsimainen lääketiede yhtä fiksu. Katsottaisiin yksilöllisesti mikä kenellekkin sopii ja mikä ei. Sitä odotellessa jatkamme bloggaamista ;)

      Poista
  13. HUomaskos kukaan että akuutissa oli otettu karppauksen teilaajaksi oikein asiantuntija, joku kunto-ohjaaja, joka oli sitä mieltä, että liikunta korvaa kaiken!!

    VastaaPoista