
Koska minulla on nyt viimeinen elinvuosi menossa, ajattelin vähän katsella taaksepäin, mitä sitä on tullut tehtyä. Painoa on toki pudotettu oikein urakalla. Mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että välillä on päässyt käyrä nousuun. Joskus omaa huolimattomuutta ja toisinaan ihan rahattomuutta. Jos ei ole rahaa kuin kaurapuuroon ja makarooniin, sillä ei paljon karpata, tosi on. Mutta muutamista rajuistakin vastoinkäymisistä huolimatta tärkeintä on, että olen pystynyt koko ajan elämään ilman lääkitystä diabeetikkona jolla verensokeri on ollut kuin tasainen viiva.