tiistai 22. huhtikuuta 2014

Usko ja motivaatio

Ehkä paras motivaatio kaikessa onnistumisessa on tulokset. Hyvänä kakkosena tulee tietysti samanhenkiset ja samalla tavalla ajettelevat ihmiset - vertaistuki. Ilman tuloksia ja tukea muilta on todella vaikea onnistua. Moni karppausta kokeileva lopettaa lähimmäisten painostuksesta. Painostuksen syynä on useinmiten vanhat opitut valheet. Ehkä suurin kaikista on pelko siitä, että rasva lihottaa tai tappaa. Jopa ihminen joka on laihtunut kymmeniä kiloja karppaamalla, on lähimmäisten toimesta painostettavissa lopettamaan, onhan syntiä laihtua väärin.

Huomasin tuossa toisen karppaajan kanssa pääsiäisen aikaan jutellessa, miten mukava on välillä keskustella asiasta ja asian vierestä jonkun sellaisen kanssa, joka on saanut samanlaisia kokemuksia kuin omalle kohdalle on tapahtunut. Valitettavan usein uusi karppaaja on aivan yksin muutoksensa kanssa. Ainoa ymmärtäjä saattaa olla karppi ryhmät internetissä. Toisille se riittää, toiset taas kaipaisivat selvästi konkreettisempaa, ihan elävää tukea samalla tavalla ajattelevilta ihmisiltä.


Aina ei tietenkään ole mahdollista saada samanhenkistä ystävää tai sukulaista asialle, joten netistä löytyvä vertaistuki, keskusteluryhmät ja bloggaajat ovat monelle ihmiselle se ainoa tuki joka tuo uskoa onnistumiseen. Onneksi edes se on olemassa, ilman sitä olisi varmasti mahdotonta taistella koko lähipiirin näkemyksiä vastaan. Pitkä ja raskas on se tie jos on yksin taistelemassa omasta hyvinvoinnistaan.

Usein siitä lähipiiristä katoaa suurin into, kun tulokset alkavat näkyä. Tosin ei sekään mikään automaatti ole. Kunnon skeptikko vääntää vaikka tyhjästä verukkeen jolla onnistuminen on tapahtunut, kunhan ei tarvitse tunnustaa tosiasioita jotka sotivat kaikkea vuosikymmenen aikana opittua ja aivopestyä vastaan. Parhaassa tapauksessa taas, kun tulokset näkyvät, saamme uusia vastarannan kiiskiä, joilta putoaa usko menneeseen. Tätä kautta tieto ja oppi paremmasta leviää sellaisten ihmisten myötä, jotka eivät antaneet periksi.

Onko siis parempi luottaa omiin tai läheisen ihmisen kokemuksiin vai uskoa sokeasti, että se mitä on vuosikymmenet toitotettu on oltava totta - sen vain on pakko olla. Karppausta onkin usein verrattu uskontoon. Kuitenkin uskonnolle tyypillinen piirre uskoa johonkin mistä ei ole mitään näyttöä, puuttuu kokonaan. Näyttö on yleensä silmien edessä, siinä nähtävissä joka karppauksesta kertoo. Toisaalta rasvakammosta ja virallisterveellisestä linjasta on vain uskottava että se toimii kun niin sanotaan. Usko on kuitenkin mahtava voima. Se saa usein sokeaksi totuudelle.

2 kommenttia :

  1. Hyvä kirjoitus, kiitoksia. Voin tunnistaa ajatuksesi ja tunnelmasi kyllä on meikäläisenkin 3,5 vuoden karppaus jaksoon/eli uuteen peruuttamattomaan ruokavalion ja valitun elämäntavan ihmettelijöitä riittänyt...malliin "mitä sitä nyt sitten voi enään syödä"
    Olen tehnyt kuvakertomuksen aterioista joita nykyisin syön jotta on helpompi kyselijöille näyttää että syön todella hyvää ja kunnolista/herkullista ruokaa nykyisin !

    VastaaPoista
  2. Sain taas eilen mummon epävirallisilla synttäreillä kovaäänistä paheksuntaa lähes kaikilta kun en ottanut kaupan kakkua, jäätelökakkua enkä edes suklaata. Kahvia kiitos.. Ja kaikilla on kyllä tiedossa etten käytä viljoja tai sokeria kun eivät mulle sovi.. Ja sit vielä puhuvat että kun toi on sillä kuurilla.. Argh. :(

    VastaaPoista