Lihotushormooni

Kyllähän siitä paljon on kaikilla hienoilla termeillä asiaa ja vääntöä mutta pohdiskelin tuota insuliini asiaa ihan sillä lailla maalaisjärjellä ajatellen. Ne jotka ei tiedä mitä maalaisjärki on, se on sitä mistä professorit ja tohtorit ovat vain haaveilleet ja nähneet märkiä unia. No nyt ei puhuta hienoilla termeillä eikä tieteellisillä tai ostetuilla tutkimustuloksilla. Nyt puhutaan tavisihmisen äänellä.

Insuliinin tärkein tehtävä on säädellä sitä meikäläisen bodin energia-aineenvaihduntaa ja nimenomaan sokeriaineenvaihduntaa. Se kun sattuu olemaan ainoa hormoni joka alentaa veren sokeria. Ilman insuliinia ei olis kohta bodiakaan.

Ihan maatiaisen ajatuksen juoksulla, insuliini siis alentaa verensokeria ja nopeuttaa energian siirtymistä verestä sinne soluihin talteen. Kun syön hiilihydraatteja, verensokeri nousee ja haima suoltaa insuliinia hoitamaan tilanteen. Sokerit ja rasvahapot siirretään odottamaan käyttöä aterioiden välillä.

Vastaavasti kun energiaa tarvitaan, Glukagoni, insuliinin vastahormooni,  vapauttaa varastoitua glukoosia joten sekin osaltaan pyrkii tasapainottamaan tilannetta. Aivot saa alkuvoimaa. Glukagonin eritykseen vaikuttaa erityisesti aterian proteiinit.

Insuliinin ja Glukagonin ansiosta ei tarvitse syödä koko ajan vaan energiaa varastoidaan ja kulutetaan, vuorotellen tilanteen ja tarpeen mukaan.

No niin, otetaanpa annos herkullista superruokaa eli perunaa, vähärasvaista "terveellistä" kastiketta ja kunnon ruisleipää, mielellään sitä jossa on vähemmän kuin puolet vehnää... kasvilevitteellä ja omega kutosilla liukastettuna tietysti ja päälle nakataan sitä vähärasvaista leikkelettä. Hiilihydraatit tapissa, proteiinia kohtalaisesti muttei juurikaan rasvaa... Mitä sitten tapahtuu.

Perunassa ja leivässä olevat hiilihydraatit pistävät insuliinin erityksen nousuun. Koska ateriassa on nyt suositusten mukaisesti hiilihydraatteja, insuliinin määrä nousee paljon oikeasti terveellistä korkeammaksi. Alkaa kiire siirtää energiaa pois verestä. Soluihin talteen. Tosin korkea hiilihydraatti määrä aiheuttaa korkean insuliinimäärän joka aiheuttaa sitten nopeamman verensokerin laskun. Kun verensokeri laskee ja energiaa tarvitaan, ryhtyvät Glukagonit työhön ja saadaan sitä varastoitua enegiaa hyötykäyttöön. Näin terveellä.

Entäs sitten insuliiniresitentillä ihmisellä samoilla eväillä kun kerran suositusten mukaan diabeetikon pitää saada suu yhtä makeaksi kuin muidenin eikä heille kannata omia suosituksia tehdä kun on kerran hyvät lääkkeet olemassa. Hiilihydraatit aiheuttavat verensokerin nousun. Oma insuliinimäärä ei riitä laskemaan verensokeria vaan käytetään lisäksi pistettävää insuliinia. Näin meillä onkin sitten veressä paljon enemmän insuliinia kuin terveellä kaverilla on. THL:n toive on toteutunut.

Verensokeri saadaan kohtalaisen hyvin laskemaan näinkin, insuliinia pistämällä ja sehän on lääketehtaalle nannaa kuultavaa. Insuliinia kuluu ja osakekurssit nousevat samaan tahtiin uusien diabeetikkodiagnoosien määrän kanssa. Mutta sillä uhrilla sitä insuliinia on edelleen siellä veressä koska ei se sieltä katoa kuin pieru saharaan kun sitä sinne joudutaan isoja määriä laittamaan, vaikka se teki jo tehtävänsä ja laski veren sokeria. Glukagonit ryhtyvät työhönsä vapauttamaan energiaa soluista. Ja insuliini joka sielä edelleen kummittelee, paiskaa energian naapurisoluun. Toinen soutaa ja toinen huopaa. Miestä nälättää, väsyttää ja vituttaa samanaikasesti. Käsi ylös jos kuulostaa tutulta jo muutamaa tuntia syönnin jälkeen. Karppaajien ei tarvitse nostaa, tiedän että karppaajan verensokeri ei tuolla tavalla pompi.

Lopputuloksena on se että energiaa menee syödessä soluun, muttei se pääse sieltä insuliinin vuoksi normaaliin tapaan pois. Ja kun ei energia vapaudu käyttöön, joudutaan syömään lisää että jaksaa. Tai sitten on helvetin väsynyt ja voimaton. Eli pitää syödä lisää virallisterveellistä hiilihydraattimättöä ettei simahda kesken päivän. Ja sama insuliiniralli alkaa alusta. Ikävä kyllä se tankattu energia ei missään vaiheessa päässyt sieltä varastosta käyttöön kun nyt tulee jo uutta energiaa joka pitää varastoida.

Näin meillä insuliiniresistentti ja kakkostyypin diabeetikko on mainiossa hiilihydraatti oravanpyörässä jos hän ei itse tajua astua poist tuosta virallisesta suosituksesta ja insuliinin liikakäytöstä.

Tälleen sitä ihan maalaisjärjellä ajattelin. Sitä en sitten tiedä onko siinä mitään perää. Varmaan joku tohtori sykerö kohta sanoo että esitin sen vähän liian yksinkertaisesti kun kyse on kuitenkin niin monimutkaisesta asiasta. Paskan monimutkaisesta. Liika hiilihydraatti = liikaa insuliinia = liikaa jää kroppaan energiaa = Lihava. Se on saatana siinä eikä missään miniän perseessä.

Sitten kun meidän testihenkilömme pitäisi liikkua enemmän laihtuakseen. No miten vitussa se jaksaa liikkua kun se ei jaksa edes sohvalta nousta. Ei ole energiaa. Eikä se kiukkunälkä vitutus yhtään auta asiaa. 

Pitää siis vähentää kaloreita. Kaloreita vähentämällä sinne elimistöön ei mene enää "liikaa" energiaa. Ei mene edes tarpeeksi energiaa. Glukagonit aktivoituvat osaksi proteiinista. Ja kitudietille kun ryhdytään niin harvoinpa sitä lasketaan että proteiinia sentään saisi tarpeeksi. Kevyt tuotteita vaan nassuun. Eli niitä "kevyitä" hiilihydraatteja. Insuliini pomppii edelleen kuin kyrpä häissä mutta Glukagonia tulee entistäkin vähemmän. Ja edelleen se kroppa suomeksi sanottuna pistää vastaan sille energian pois pääsylle soluista. 

Siinä sitä riittää miettimistä.

Insuliiniresistenssi lihottaa

Insuliini on hormoni, joka säätelee sokeriaineenvaihduntaa elimistössä. Insuliinia tuottavat haiman Langerhansin saarekkeissa sijaitsevat beetasolut. Rakenteeltaan insuliini on monimutkainen aminohappoketju, jonka aminohappojärjestyksessä on eri eläinlajien välillä pieniä eroja. Insuliinin vastavaikuttajia ovat glukagoni ja adrenaliini.

Insuliiniresistenssi on tila jossa insuliinin teho heikkenee - tarvitaan enemmän insuliinia. Muutos voi olla lyhyt- tai pitkävaikutteinen aiheuttajasta riippuen. Vaikuttavia tekijöitä on yli 30, muun muassa tupakointi, alkoholi, korkea verenpaine, raskaus, paasto ja palovammat. Insuliiniresistenssin luultavasti yleisin patologinen tila on metabolinen oireyhtymä[1]. Itse insuliiniresistenssi voi johtua häiriöstä insuliinin sitoutumisessa solun reseptoriin, reseptorien määrän tai toiminnan muutoksesta, glukoosin kuljetusproteiinin määrän tai toiminnan häiriöstä tai glukoosimetabolian häiriöstä solun sisällä. Häiriö on siis glukoosin otossa soluun tai sen aineenvaihdunnassa solun sisällä.

Verensokerin noustessa haima erittää lisää insuliinia, joka siirtää sokeria verestä kudoksiin. Jatkuva, pitkäaikainen haiman rasittaminen nopeasti imeytytyvillä sokereilla johtaa siihen, ettei verensokeri enää reagoi insuliiniin normaalisti. Kehittyy IRS, esidiabeettinen tila, jossa veressä on tavallista enemmän sekä insuliinia että glukoosia. Kohonnut insuliini aiheuttaa lihomista. Vyötärön ympärysmitta alkaa kasvaa ja verisuonet alkavat kovettua. Kaikki diabeetikot ovat insuliiniresistenttejä, mutta sitä esiintyy myös etenkin ylipainoisilla ihmisillä. Insuliiniresistenssi johtaa usein veren rasvojen nousuun eli hyperlipidemiaan, koska VLDL-kolesterolin synteesi maksassa kiihtyy. Insuliiniresistenssi on tulehdustila, jossa tulehdussytokiinit ovat koholla. Siksi insuliiniresistenssi lisää erityisesti sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Sydämen suurin uhka ei ole kolesteroli vaan insuliini ja tulehdussyokiinit. Siksi pelkkä verensokerin ja kolesterolin hallinta ei riitä ehkäisemään diabeteksen lisätauteja. Tästä sydämeen kohdistuvasta, tulehduksista aiheutuvasta uhasta kirjotti myös Sydänkirurgi ja lääketieteen tohtori Dwight Lundell kertoessaan virheellisestä kolesteroliteoriasta: "Mutta kun se kolesteroliteoria on väärässä! Nämä ohjeistukset ottaa kolesterolilääkkeitä ja syödä mahdollisimman vähän rasvaa ovat tieteellistä hölynpölyä. Joitakin vuosia sitten havaittiin, että verisuonen seinämässä vallitseva tulehdustila aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia."

Insuliiniresistenssi johtuu geenivirheestä ja se voi olla myös perinnöllinen. Joka kolmas valkoihoinen kantaa insuliiniherkkyyttä heikentävää geenimuunnosta. IRS:n raju yleistyminen kaikkialla länsimaissa johtuu ilmeisesti kuitenkin pääasiassa vääristä ruokailutavoista. Suomen väestöstä 25–30 % potee jo insuliiniresistenssia. Merkittävää on että aikuisdiabetes kaksinkertaistuu Suomessa lähiaikoina. Perinteiset koululääketieteen keinot eivät näytä purevan sen ehkäisyssä. Syynä IRS:n ja diabeteksen lisääntymiseen ovat muuttuneet ruoka- ja liikuntatottumukset ja niistä johtua lihominen sekä ravintosuositusten korkeat hiilihydraattipitoisuudet. Tilanne ei parane terveyspalveluja lisäämällä, sillä jokainen on tässä suhteessa oman onnensa seppä. Verenapineen hoidossa käytetään usein beetasalpaajia jotka lisäävät insuliiniresistenssiä. Kolesterolia alentavat lääkkeet eli statiinit taas saattavat aiheuttaa masennusta joka usein lisää ns. lohtusyömistä, lihottaa ja vähentää motivaatiota liikkumiseen. Usein pyritään myös käyttämään vähärasvaisia kevyt tuotteita. Tästä pääsääntöisesti seuraa pettymys koska rasva on korvattu nopeasti imeytyvillä hiilihydraateilla, jotka vain pahentavat tilannetta entisestään. Uudet tutkimukset osoittavat niiden myös  vähentävän hyvää HDL-kolestrolia ja lisäävän huonoa LDL-kolesterolia.

Sinulle joka olet jo saavuttanut kunnioitettavan, liki kaksinkertaisen elopainon, sanoisin että melko varmasti syy löytyy edellämainituista tekijöistä. Olet varmasti kokeillut kalorien laskemista, kevyt tuotteita ja saatat jo kärsiä masennuksesta, kohonneesta verenpaineesta ja/tai kohonneista kolesteroliarvoista. Olet tullut siihen tulokseen että kalorit eivät tunnu pätevän, kevyt tuotteet eivät tunnu auttavan eikä lääkityskään tunnu oikein tehoavan. Toisina päivinä olet toiveikas ja toisina todella pessimistinen. mielialat vaihtelevat laidasta laitaan. Voin kertoa että tiedän aika tarkkaan millaiset fiilikset on koska olen ne omakohtaisesti kokenut ja tuon saman elänyt. Fiilikset on perseestä. Vituttaa kuunnella läpipaskojen neuvoja siitä että syöt enemmän kuin kulutat tai liikut ihan liian vähän. Sellaiset henkilöt jotka joutuvat tanssimaan suihkussa kastuakseen ovat kovin kärkkäästi antamassa neuvojaan siitä miten pitää laihduttaa. No, lohdutukseksi voin sanoa että he eivät tiedä hevon vittua. He eivät ole sitä itse kokeneet koska ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa että heidän elimistönsä pystyy käsittelemään enemmän hiilihydraatteja. He ovat varmaan nuoresta asti tottuneet liikkumaan enemmän. Heidän aineenvaihduntansa on todennäköisesti erilainen ja sopii paremmin nykyisiin suosituksiin. Mitäs vittua se sinua tai minua lohduttaa. Ei paskan vertaa.

Minä löysin parannuskeinon ihan kokeilemalla. EI OLLUT MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ. Enkä edelleenkään tuputa karppaamista  kenellekkään mutta koska olet jo tänne asti eksynyt niin kysyn sinultakin: Mikä on huonointa mitä voi tapahtua jos kokeilet? Jep. Pysyt entiselläsi ja vituttaa. No sehän ei poikkea nykytilanteesta yhtään. Kuitenkin lupaan että jos ongelmat ja ylipaino johtuvat tämän tekstin kertomista syistä, karppaaminen auttaa. Ei se kaikkeen auta eikä tee ketään autuaaksi mutta insuliiniresistenssille se auttaa. Ja en väitä että se olisi helppoa. Joka hommassa on omat haasteensa mutta tuloksia alkaa näkyä sitä nopeammin, mitä suuremmasta ongelmasta on kyse. Se motivoi kyllä jatkamaan paremmin kuin mikään teksti, selitys tai esimerkki. Ainoa asia mitä tarvitsee tehdä on kokeilla. Ennenkuin aloitat, tutustu aiheeseen. Kun tiedät mihin olet ryhtymässä, onnistut varmemmin.

[1]Metabolinen oireyhtymä on länsimaiseen elämäntyyliin liittyvä verisuonisairauksille ja aikuistyypin diabetekselle altistava riskitekijöiden kasauma, jonka tärkeimpiä piirteitä ovat vartalolihavuus ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Pelkästä lihavuudesta se eroaa siten, että kaikilla ylipainoisilla ei todeta muiden riskitekijöiden nousua. Aikuisiän diabetesta taas esiintyy myös normaalipainoisilla, kun metabolista oireyhtymää ei juuri koskaan.