keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vastustuskyky

Vastustuskykyyn eli immuniteettiin lasketaan kaikki kehon puolustus- ja suojajärjestelmät infektioita vastaan. Elämän kannalta keskeistä on torjua ympäristöstä tunkeutuvia bakteereita, viruksia, alkueläimiä ja matoja. Immuniteetin tärkeät osat perustuvat omien ja vieraiden rakenteiden erotteluun. Omien rakenteiden harmittomuuden järjestelmä oppii tunnistamaan jo vastasyntyneenä. Kun kerran joku tunkeutuja on todettu elimistölle vieraaksi, siitä jää yleensä immuunijärjestelmään muistijälki. Toisella ja kolmannella kerralla elimistö muistaa miten tuo vieras tunkeutuja poistetaan. Tulemme siis vastustuskykyisiksi kyseiselle pöpölle.
 


Immuniteetti on siis hyvä asia elämän ja terveyden kannalta. Mutta immuniteettia ei saada pumpulissa ja steriilissä ympäristössä kasvattamalla. Immuunijärjestelmä jota ei koskaan koetella, ei koskaan opi ja laiskistuu. 

Muistan ajan noin 40+ vuotta sitten kun oskarin kokoisena maisteltiin käpyjä, multaa, hiekkaa ja kaikenlaista muutakin minkä sattui maasta löytämään. Saattoihan siitä joku nuha tai kuume joskus tulla, mutta ei niitä silloin oltu kaikkia diagnosoimassa hienoilla latinankielisillä nimillä ja oireyhtymillä. Oli kuumetta tai räkätauti. En muista että kukaan kanssani metsän reunassa ampiaisia härnätessä neulasia ja koivun lehtiä maistellessa olisi kuollut.

THL:llä ja Eviralla on selkeä tavoite joka on mennyt jo kauan sitten järkevyyden yli ja kauas sinne missä kukaan ei ole vielä käynyt. Tavoite on saada ihmiset ja maailma steriiliksi kaikelta olemassa olevalta ja kuviteltavissa olevalta uhalta. Etsitään rokotteita sairauksiin joita ei vielä ole. Väitetään että rokote on sinun tiesi onneen mutta älä missään nimessä altista itseäsi millekkään mikä voi vahvistaa vastustuskykä. Jumalauta näiden tollojen hommissa ei ole enää mitään järkeä. Seinähullua porukkaa. Jos nuo tavoitteet toteutuisivat, eläisimme streiilissä maailmassa turvassa kaikelta pahalta... tosin jos tuohon maailmaan sitten pääsee yksikin pikku pöpö, 75% väestöstä kuolee melko nopeasti johonkin nykyisin ihan harmittomaan pikku pöpöön.

Tuosta "diagnoosista" vielä sen verran, että nykyään kun jokaiselle ja kaikelle pitää löytää hieno diagnoosi, on tultu tilanteeseen että ihmiset ryhtyvät elämään diagnoosia riippumatta siitä oliko se oikea vai väärä. Kun on saatu hieno diagnoosi, itsesuggestiolla ja mielikuvituksella voimistetaan "oireita". Jos mulla kerran on masennus niin vittu mä oon sitten niin masentunut että heti otan pillerin jos kukaan sanoo poikkipuolisen sanan. Tai jos mulla on ADHD mun ei tartte keskittyä yhtään mihinkään ja muiden on syytä muistaa se. Vanhaan aikaan näihin itsesuggestio sairauksiin auttoi koivuniemen herra. Nykyään niihin haetaaan reseptillä lääkettä ja terapiaa. Ja tämä ei nyt tarkoita sitten sitä että joku avautuu välittömästi siitä että on myös oikeasti sairaita, kai minäkin nyt sen tiedän.



Haittapuoli tästä diagnoosin elämisestä on se, että nämä mainitsemani oikeat potilaat kärsivät inflaation. Mitä virkaa on sanoa että jollakin on masennus tai ADHD, 90% väestöstä tuntuu se jo olevan, sehän on ihan normaalia. Todellisuudessa ne joilla oikeasti on ongelmia jonkin sairauden kanssa, jäävät unholaan tämän inflaation myötä. Oikeasti apua tarvitsevat jäävät väliinputoajiksi kun näitä LUULOSAIRAITA laukkaa lääkärissä ja apua hakemassa pilvin pimein. Kurittomia, laiskoja paskiaisia joiden myötä oikeasti apua tarvitsevat kärsivät.

Tämä koko diagnoosi homma on lähtenyt niin lapasesta. Nuorena miehenä oli huvittavaa bussipysäkillä kuunnella kun mummot kilpaili siitä kenellä on enemmän ja kovemmat lääkkeet. Nykyään nuoret kilpailevat siitä kenellä on oudoin ja hienoimmalta kuulostava diagnoosi. Anna mun kaikki kestää. Mulla on heille kaikille yksi yhteinen diagnoosi: vitun idiootit. Repikää siittä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti