Ihmettelen vain

Suomessa noudatetaan "tutkitusti" terveellistä ja taloudellista ruokavaliota. Se alkaa esikoulusta ja päätty vanhainkotiin. Siinä välissä sitä noudattavat niin koulu- kuin työpaikkaruokailukin. Elämme sees lähes koko elämämme nauttien virallisterveellistä ruokavaliota.. tai ainakin enemmistö.

Tästä huolimatta, meillä on jo yli puoli miljoonaa diabeetikkoa. Ne kaikki kuulemma syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän. Toki heistä moni väittää liikkuvansa säännöllisesti ja syövänsä normien mukaan. No tottakai he KAIKKI valehtelevat ja koittavat vain selittää lihavuuttaan ja tautejaan koska ovat vain laiskoja ja saamattomia.

Ai miten oli ?

No niin se on jos näitä paskantärkeitä asiantuntijoita on uskominen. Heidän mukaansa meillä on yli puolimiljoonaa patalaiskaa pullan syöjää jotka vain makaavat kotona eivätkä viitsi laittaa rikkaa ristiin. Vielä muutama vuosi sitten minäkin olisin uskonut nuo väittämät mukisematta. En enää. Olen sen itse kokenut ja karvaasti niellyt sen kalkin mitä lääkäriltä saat kun väitä noudattaneesi ruokakolmioita ja suosituksia pilkuntarkasti ja silti painat liki 200 kiloa ja käytät ämpärillisen insuliinia päivittäin. Olet siis tahtomattasikin valehtelija joten miksi sinä laiska paska edes viitsit enää yrittää - tyydy kohtaloosi ja kuole nuorena.

Nyt me nelikymppiset jotka olemme lihavia saamme kuulla että lihavuutemme johtuu jo nuoruusvuosina syödyistä karkeista ja juoduista virvokkeista. Mutta mutta... ei meillä ollut lapsuudessani mitään virvokkeita läträtä asti. Kyllä se limpparipäivä oli tuiki harvinainen tapaus. Ei ollut mäkkäreitä eikä pitserioita joissa mällätä "roska"ruualla. Eikä persaukiset muutenkaan ravintelissa tai nakkarilla paljon notkuneet. Perunat, puurot ja limput syötiin kotona. Ja nuo kaikkihan piti olla kovasti terveellisiä... edelleenkin. Se lihominen tapahtui siis niillä terveellisillä aineksilla. Myönnän että -80 luvulta eteenpäin tuli burgeriketjut ja limpparitkin kuvioihin, eivätkä auttaneet asiaa, olihan niin mahtava pohjatyö tehty jo -70 luvulla.

-90 ja 2000 vuosikymmenet sitten taisteltiinkin jo pahaa lihavuutta ja sokeritautia vastaan. Koitettiin kovasti niiden ympyröiden ja kolmioiden... kohta varmaan viivojen... mukaan tanssia. Vähän sai syödä, usein pitää syödä... syö vaan hiilareita ja ota lääkettä mutta älä koske rasvaan. Pumppaa insuliinia niin voit hyvin. JA LIHOT EDELLEEN.

Väännellään "faktoja"

Nyt en enää kirjoittele -50 luvun tutkimuksista jotka kiistatta todistivat eläinrasvojen olevan ihmiselle turmiollisia muutama vuosituhannen käytön jälkeen. En myöskään kirjoita niistä -70 luvun tutkimuksista joilla osoitettiin -50 luvun tutkimuksten olevan ihan vähän tarkoitushakuisia ja kyseenalaisia. En myöskään kirjoita tuoreimmista tutkimuksista joiden mukaan maitorasvalla olisi suorastaan aivan päinvastainen vaikutus sydänvaivoihin kuin -50 luvulla osoitettiin. En kirjoita niistäkään lukemattomista tutkimuksista joissa vhh-ruokavalio on todistettu terveelliseksi vaihtoehdoksi. Kaikista näistä olen jo kirjoittanut. Niistä on moni muukin kirjoittanut ja jos se ei ole lukijalle mennyt jo perille, ei se tule menemäänkään vaikka kuinka otettaisiin ilmaisia uusintoja. Kirjoittelen tällä kertaa ihan maallikkona, erä jorma asenteella asiaa pohtien:

- Jos ne eläinrasvat olivat niin epäterveellisiä niin miksei ihminen kuollut sukupuuttoon jo tuhansia vuosia sitten. Ehkä ne ihmiset ei olleet niin laiskoja kuin nykyään. Voipi olla. Tai sitten ne eläinrasvat ei olleetkaan niin epäterveellisiä.

- Yksi P. Puupää sai oikein Puupää tahon palkinnon tekemästään työstä sydäntautien ehkäisemiseksi blokkaamalla eläinrasvojen käytön. Mittarina oli sydänkuolemien väheneminen ja elin iän piteneminen ihmisillä. Siinä ei sydänlääkkeiden ja pallolaajennusten keksimisellä ollut osaa eikä arpaa. Kiitti ihan vitusti Pekka. Kannatti vaihtaa muutama kymmenentuhatta sydänvaivaa puoleen miljoonaan diabeetikkoon oheisvaivoineen. Aika paskat kaupat teit minun mielestäni.

- Suositusten mukaan hiilihydraatteja pitäisi olla jopa yli 60% ravinnosta. Mutta kun minusta tuntuu ettei universumi toimi noin matemaattisesta. Universumissa on jonkinlainen tasapaino ihan jokaiseen asiaan. Arinko vetää planeettoja puoleensa mutta keskipakovoima tai mikä lienee pitää planeetat kuitenkin kiertoradalla ettei ne napsahtele sinne aurinkoon  kaikki tyynni. Atomeillakin on näitä samoja voimia.. ei elektronit vallan karkaile vaikka osa vähän vaihteleekin atomista toiseen mutta balanssi säilyy eikä maailmankaikkeus hajoa atomeiksi. Olisikohan tuossa ravitsemustieteessäkin balanssi se todellinen tavoite. 33% kaikkia kolmea ja se yli jäänyt % pelivaraa ;)

- Lypsetty, kirnuttu ja syöty luonnontuote eli voi on kamalan epäterveellistä. Luonnoton kasvirasva joka pitää monen moisilla myrkyillä ja kemian keinoilla käsitellä että sitä uskaltaa edes paljain käsin koskea, on terveytemme elinehto. Joo joo, aikuisten oikeesti nyt.

- Muutaman tunnin välein pitää vähän tankata että jaksaa. Ei se kyllä niin voi olla että koko ajan pitäisi olla jotain syömässä ja silti pitäisi syödä niin vähän ettei liho. Syödessä sitä ravintoa pitäisi kertyä elimistöön ja sitten käyttää sillä aikaa kun ei syödä. Mutta eihän sitä ehdi käyttää kun taas pitää jo olla syömässä. Nukkuessako sen pitäisi sitten koko päivän tankkauksen palaa pois... paskan vitut. Olen muuten todistanut omakohtaisesti että ihminen pärjää hyvin syömällä kerran tai kahdesti päivässä vaikka tekisi oikeasti raskaitakin töitä joka päivä, kuten nyt vaikka rakennus- ja kattohommia helteessä. Se on siitä kiinni mitä syöt. Virallisterveellisellä et siihen pysty, se on varma.

- Diabeetikon on parempi syödä hiilihydraatteja kuin rasvaa, ettei vaan tule sydän- ja kolesterolivaivoja. Niin ja alkoholistin on parempi ottaa ryyppy ettei tule krapulaa tai vierotusoireita.

Varsinaisesti mitään asiaa ei tällä kertaa ollut mielessä. Teki vain mieli kirjoittaa sekalaisia asioita päästä ulos.

Sienijuttu

Kun usein puhutaan "superruoasta", joka minusta jo terminä kuulostaa niin idioottimaiselta kuin vain voi, herää heti mieleeni ruoka joka kerätään luonnosta. Puhdas, tuore ja teollisesti käsittelemätön. Myyntitykkien mielestä superruoka on jotakin ravintoarvoiltaan poikkeuksellisen erikoista ja terveellistä mutta mielestäni superruoka on puhdasta, luonnollista ja ravintoarvoiltaan tasapainoista. Marjat ja sienet. Se on todellista superruokaa.

Monelle tulee sienistä ensimmäiseksi mieleen haju. Äiti ryöppäsi sieniä ja koko kämppä suorastaan löyhkäsi kuvottavalta tuntikausia. Ei siis ihme että monella nousee niskakarvat pystyyn jo pelkästä sieni sanasta. Sana itsessään ei minua haittaa, päinvastoin. Mutta se haju tuntuu nenässä vieläkin vaikken ole joutunut sitä kymmeniin vuosiin enää haistelemaan.

Minäkin sienestän. Nautin metsässä liikkumisesta kun sillä on tarkoitus. Voin viettää metsässä täyden työpäivän vain kävellen ja sieniä etsien. En edes ryhdy arvioimaan sitä kilometrien määrää jonka siellä olen tänäkin kesänä jo kävellyt. Saalistakin on kertynyt jo vaikka myytäväksi asti.

Omaan saalisluottelooni kuuluu tosin vain muutamia sieniä. Kanttarelli, orakkaat, mustat torvisienet ja suppilovahverot. Siinäpä kiinnostukseni kohteet olivat ja menivät. Mustaa torvisientä käytän kuivattuna liharuokien mausteena, muut ovat taas monelle sienestäjällä tuttuja yhteisen tekijänsä perusteella. Ne ovat sellaisenaan valmiita käytettäväksi / syötäväksi. Ei tarvitse sitä keittämisen hajua haistella tuntikausia.

Sekä kanttarelleja että orakkaita olen löytänyt niin vaihtelevista maastoista etten ryhdy edes selittämään minkälaisessa metsässä niitä kasvaa. Tuntuu kasvavan ihan kaikenlaisissa metsissä, synkkää kuusimetsää lukuunottamatta - jossa taas orakkaita tuntuu esiintyvän. Silmät auki ja tarkkana saa olla, sen verran taitavasti kanttarelli osaa maahan kätkeytyä. Mutta kun löydät yhden, on niitä siellä enemmänkin. Ja usein siitä missä kanttarellit loppuvat, orakkaat ilmestyvät. Suppilovahveroidenkin pitäisi pikkuhiljaa ilmestyä, niitä vielä odottelen loppukesän saaliiksi.

Kaikille edellämainituille sienille yhteistä on paikkauskollisuus. Ne kasvavat vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Kun on maastosta muutamankin kymmenen hyvää paikkaa itselleen kartoittanut, niitä kannattaa säännöllisesti käydä tarkistamassa.

Ettei sienestäminen menisi pelkäksi keräilyksi, näin tehdään Koltan kanttarelli/Orakas/suppilovahvero kastike. Valmistusaika alle 30 minuuttia.

n. 350g puhdistettuja sieniä.
ruokalusikallinen voita
sipuli
Pippuria
Yrttimaustetta
4dl kuohuKermaa

- Pilkotut sienet paistinpannuun, paistetaan välillä sekoittaen niin kauan että sienistä irtoava vesi on täysin haihtunut.
- Lisätään pannuun nokare voita ja pilkottu sipuli. Annetaan voin, sipulien ja sienien hetki maustua pannulla.
- Lisätään kerma pannuun. Miedolla lämmöllä keitetään kunnes kerma paksuuntuu sopivaksi, oman maun mukaan.
- Maustetaan pippurilla ja yrttiseoksella.

Erinomainen kastike mm. pihvin ja salaatin kera. Usko pois, tämä kastike ei edes tekovaiheessa haise/maistu siltä etovalta löyhkältä mikä jäi lapsuudesta mieleen.

Tauon jälkeen

On ollut pitkä tauko blogiin kirjoittamisessa. Osaltaan se on johtunut bloggaajan laiskuudesta, toisaalta taas siitä että en ole ollut niin tarkkana oman karppaamiseni kanssa kuin aikaisemmin. En kuitenkaan ole totaalisesti palannut vanhaan malliin takaisin vaan olen kaikesta huolimatta pyrkinyt pitämään jonkinlaista tolkkua syömisien kanssa. Ainoastaan leipä on toisinaan tunkeutunut sotkemaan muuten kohtalaisen terveellisenä pysynyttä ruokavaliota.

Miksi näin. En todellakaan kyllästynyt, eikä ole pienintäkään aikomusta päästää asioita luisumaan huonoon suuntaan. Huomasin vain että toisinaan työttömällä ei ole kaapissa kuin kaurapuuroa. Sillä on joskus mentävä mitä on ja korjattava tilanne kun siihen on mahdollisuus. Hyvin olen silti voinut. Lääkkeittä olen edelleen pystynyt diabetekseni kanssa elämään. Siis jo yli kaksi vuotta ilman insuliinia ja metforemia.

Alkukesästä lähtien, kun kanttarellit ja vadelmat metsiin ilmestyivät, on siellä vietetty aikaa. Olen siitä perinteinen suomalainen mies, ettei liikunta oikein maistu ihan liikunnan vuoksi. Mutta silti jopa 12 tunnin päiviä olen metsässä viettänyt sienestäen ja vadelmia pakkaseen keräten. Enkä voi olla itseäni kehaisematta, saaliit ovat olleet kiitettäviä ja motivoineet.

Jossakin vaiheessa tuntui tekopyhältä ryhtyä kirjoittamaan karppaamisesta mutta nyt siihen voi taas ryhtyä puhtaalla omatunnolla. Pyrin siis jälleen kirjoittamaan tuttuun tapaan, kärkkäästi ja ajankohtaisista aiheeseen liittyvistä asioista.

Mutta ennen tätä kaikkea, haluan myös tätä kautta kiinnittää ihmisten huomion todella hankalaan ja törkeään ongelmaan joka meidän yhteiskunnassa piilee. Siitä on puhuttu niin kauan kuin muistan ja se on vaikeuttanut tuhansien ihmisten elämää mutta siitä huolimatta ei tunnu löytyvän tahoa joka pistäisi asian kuriin. Tästä syystä otetaan aihe esiin myös tässä blogissa. Toivon että ihmiset jakavat tätä viestiä ja pyrkivät kukin tahollaan vaikuttamaan asioiden paranemiseen tulevaisuudessa.

Tässä asiassa on kyse pienten lasten oikeuksista ja sosiaalitoimen  mielivaltaisuudesta sekä lapsen turvallisuutta ja oikeuksia, että etävanhemman asemaa kohtaan. Monet ovat varmasti lukeneet jo sosiaalisessa mediassa Tuomas Pellonperän kirjoituksia siitä miten häntä on syytetty  oman lapsen pahoinpitelystä, miten hänet on todettu syyttömäksi ja miten samainen sosiaalitoimi joka häntä on syyttänyt, ummistaa silmänsä ja todisteista riippumatta jättää täysin tutkimatta mitä lapselle tapahtuu äidin toimesta.

En ole vanhempien puolella, en kummankaan enkä kumpaakaan vastaan. Mielestäni sosiaalitoimen tuleekin toimia nopeasti kun lapsen turvallisuus on kyseenalaistettu. MUTTA SE EI SAA TOIMIA PUOLUEELLISESTI NIIN ETTÄ ETÄVANHEMPI ON AINA OLETETTAVASTI SE VÄÄRÄSSÄ OLEVA OSAPUOLI.

Tuomaksen tapauksessa on selvää että joku homevittuinen horoperse Eurajoen sosiaalitoimistossa on saanut päähänsä että isä on syypää kaikkeen eikä isän ilmoituksia joissa epäillään äidin pahoinpidelleen lasta, tarvitse edes tutkia, siitäkään huolimatta että isä on jo todettu tutkimuksissa syyttömäksi vastaaviin epäilyihin. Lapsi on joutunut väkivallan uhriksi, se on fakta koska isää on siitä syytetty. Kun isä todettiin syyttömäksi, minulle jäi kuitenkin avoimeksi kysymys. KUKA SE SITTEN OLI. Se ei tunnu lastensuojelua enää kiinnostavan kun se ei ollutkaan se jota automaattisesti epäiltiin ja syytettiin. Mitä vittua tällainen peli on. Tuskin niitä vaihtoehtoja on ihan tolkuttomasti jotka voivat viisi vuotiasta toistuvasti pahoinpidellä. Isän ilmoitus poliisille ei johtanut mihinkään koska tutkimukset lopetettiin kun lastenvalvoja oli poliisiin yhteydessä. Eikö tästä helvetin valtiosta löydy ketään joka olisi kiinnostunut selvittämään asian ennenkuin iltapäivälehdessä on otsikko uutisesta jossa selvitetään jälleen miksi lasta ei autettu ennen hautajaisia.

Tutustukaa tekin Tuomaksen kirjoituksiin facebookissa. Viimeinen kirjoitus on tässä: http://www.facebook.com/tuomas.pellonpera/posts/417421855041305

Niin väärin

Ylipainoiselle eli suomeksi sanottuna lihavalle painon pudottaminen eli laihduttaminen on hyvä asia. Sairaalloisen ylipainoiselle se on erityisen suotavaa, jopa elinehto. Lukemani perusteella jopa vähäinenkin painon pudotus on erityisen hyvä asia. Kokemani perusteella painon pudotus on erittäin hyvä asia.

Karppaamalla painon pudottaminen on ollut helppoa. Jopa niin helppoa että sen täytyy olla lähes rikollista. P. Puska onkin todennut että karppaaja laihtuu väärin. Ravintoterapeutti sanoi aikanaan minullekkin että laihduta millä tavalla tahansa joka toimii, se on hyvä asia ja muihin pikkuseikkoihin voidaan tarttua sitten kun paino on reippaasti pudonnut.

Miksiköhän Pekka pelottelee väärin laihduttamisesta. Laihduttamisenhan piti olla hyvä asia.

Ai niin, verisuonet tukkeutuvat ja kolesterolit pomppaavat ja sydän pysähtyy kun karppaa... Mutta kun kaikki verikokeilla saatavat arvot ovat karppaamisen ja laihtumisen myötä parantuneet. Eli ei se siltäkään kantilta katsottuna voi olla väärin.

Ehkä Pekka tarkoittaa että karppaaja sairastuu vaikka laihtuu... Mutta kun olen päässyt karppaamalla jo uniapneasta, verenpaine- ja diabeteslääkkeistä kokonaan eroon, eli pystyn nukkumaan ilman maskia kuorsaamatta ja elämään täysin ilman minkäänlaista lääkitystä. Eli se ei siltäkään kantilta katsottuna voi olla väärin.

En syö margariinia ja ruisleipää enkä käytä lääkkeitä. Siksi se siis on väärin. Eines- ja lääkevalmistajat eivät saa minulta rahaa joten laihdutan väärällä tavalla. Voi räkä miten olen mokannut laihduttamisen ihan totaalisesti. On siis väärin laihduttaa jos siitä hyötyy vain itse. Oikein laihduttava käyttää margariinia ja lääkkeitä sekä käyttää terveyspalveluja säännöllisen epäsäännöllisesti.

Lasten pahoinpitely

Ei koske tämä karppaamista ei... mutta pakko on avautua, niin vituttaa raskaasti tuommoiset hommelit. Viimeaikoina näistä on varmasti ihan jokainen saanut lukea.

Alle kouluikäisen lapsensa pahoinpitelystä, jota oli vielä videoinut yli 60 tuntia, napahti 11 vuotta kakkua. Ehtiipä siellä miettiä tekosiaan ja jos käy tuuri, saa koko kakkunsa ajan kurkkia olkansa yli ja huomaa mitä on pelossa eläminen.

Tämä ikävämmän lopun saanut tapaus järkyttää vielä enemmän. Faktoja on vaikea sanoa kun olemme pitkälti sen varassa mitä lehdet kirjoittavat ja niihin ei aina valitettavasti ole kovin paljon luottamista. Mutta siitäkin huolimatta koko vyyhdissä on muitakin järkyttäviä piirteitä.

Lapsen naapurit ja äiti ovat tehneet ilmoituksia asiasta jo aikaisemmin. Ilmeisesti myös koulu on ollut asiassa aktiivinen. Lapsi on ollut huostaanotettuna ja itse vastustanut mutta silti palautettu isälleen. Syystä jota en tiedä, lapsen ja äidin välillä on sallittu vain valvottuja tapaamisia, joka tekeekin asiasta vielä entistäkin mielenkiintoisemman.

Käsittääkseni tällainen tapaamisen valvoja on virkasuhteessa ja heillä KAIKILLA on nykyään lain määräämä ilmoittamisvelvollisuus. Kuitenkin, mikäli lehtitietoihin on yhtään luottamista, on kyseinen valvoja pahoinpitelyn jäljet nähtyään vain todennut että odotetaan nyt vielä seuraavaa kertaa.

Mielestäni kyseessä on virkavelvollisuuden laiminlyöminen ja sitä myötä kuolemantuottamus. Ainakin asia on syytä tutkia pohjamutia myöten ja tällainen valvoja siirtää kykyjään vastaaviin tehtäviin esim. nurmikon kasvun tarkkailijaksi.

En käsitä muidenkaan sosiaaliviranomaisten toimia tapauksen tiimoilta. Usein heitä arvostellaan liian lepsuin perustein tehdyistä huostaanotoista, mutta toistuva pahoinpitely ja koko elinympäristön eikä vain yhden ihmisen tekemät useat lastensuojeluilmoitukset pitäisi jo olla sellainen kokonaisuus ettei lapsi päädy takaisin lähtöpisteeseen. Väitetään ettei alaikäistä lasta voi kuulla tai antaa sen vaikuttaa päätökseen. Paska puhetta. Jos lapsi jo noin nuorena itkee joutuessaan isän luokse, on jotain todella pahasti vialla. Tilanteessa jossa lapsi itse vastustaa huostaanoton purkamista, hänellä pitäisi olla iästä riippumatta oikeus tulla kuulluksi päätöstä tehtäessä.

Minä rakastan lapsiani. En parhaalla tahdollakaan pysty käsittämään mitä tuollaiset limanuljaskat ajattelevat tai mitä heidän mielessään liikkuu. Enkä välitäkkään tietää, mitään inhimillistä se ei voi olla, kohtelevathan villieläimetkin pentujaan ja poikasiaan paremmin. En oikein keksi mitään alhaisempaa ja halveksuttavampaa kuin pienen lapsen pahoinpiteleminen sen toimesta, jonka tärkein tehtävä on suojella. Ai helvetti kun pääsis tuollasen kanssa kaksin saunan taakse...

Olen lukenut kommentteja, että kuolemantuomio olisi sittenkin joissakin tapauksissa syytä ottaa käyttöön mutta tästä olen eri mieltä. Se olisi aivan liian helppo ja nopea rangaistus... ellei sitten oteta samalla käyttöön ruoskintaa tai kivittämistä teloitusmuotona. Ja riittävän pienillä kivillä että limanuljaska pysyy riittävän pitkään tajuissaan.

Olen ehkä käsittänyt väärin, mutta käsitykseni on, että jos pahoinpitely tai vastaava rikos on meneillään, sen saa keskeyttää vaikka voimakeinoin. Mietin vain siltä kantilta, että jos huomaan tällaista tapahtuvan niin minulla silloin lienee oikeus keskeyttää tällainen toiminta vaikka hellästi ja isällisesti avokämmenellä limanuljaskaa kuuppaan sivelemällä. Ja vaikkei olisikaan niin puuttuisin tilanteeseen joka tapauksessa. En pystyisi olemaan puuttumatta, se vain on niin väärin ja sotii kaikkea oppimaani ja kasvatustani vastaan. Jos tuo avokämmen nyt sattuisi jonkun lihaskrampin vuoksi menemään väärällä hetkellä nyrkkiin niin se ei liene mikään negatiivinen asia.

Pahoittelen kirjoituksen väkivaltaista ja sekavaa ilmapiiriä.. asian ajatteleminen vain saa tunteet pintaan, niin surun kuin vihankin....