Harvardin tutkijat (HSPH julkaisu 21.12.2011) ovat tunnistaneet maitorasvasta luonnollisen aineen joka voi merkittävästi vähentää riskiä sairastua kakkos tyypin diabetekseen. Yhdiste, trans-palmitoleiinihappo, on rasvahappo jota on maidossa, juustossa, jugurtissa ja voissa. Elimistö ei sitä tuota joten sitä saadaan vain ravinnosta. Tutkimuksessa on seurattu 3736 osallistujan metabolisia riskitekijöitä, kolesterolia, glukoosi- ja insuliinitasoja sekä veren rasvahappoja, kuten trans-palmitoleiinihappoa, 20 vuoden ajan.
Lähtötilanteessa korkeampi trans-palmitoleiinihappopitoisuus liittyi terveempään veren kolesteroliin, tulehdukseen, insuliinitasoon ja insuliiniherkkyyteen. Tulosten perusteella tutkijat huomauttavat, että palmitoleiinihapon suojaava vaikutus on selkeämpi ja merkittävämpi kuin mikään muu tiedossa oleva vaikutus. Tutkijoiden mukaan nykyaikainen ravitsemus sisältää liikaa hiilihydraatteja ja kaloreita, vähentäen merkittävästi palmitoleiinihapon suojaavaa vaikutusta.
Asiaa tutkittaneen tulevaisuudessa vielä lisää mutta henkilökohtaisesti näkisin tuossa yhtälössä jotakin mielenkiintoista... nimittäin sen että rasvattomat KEVYT tuotteet on meillä POP, niitä pitää suosia THL:n, sydänliiton ja diabetesliiton mielestä - ja diabetes suomessa lisääntyy kaiken aikaa. Voita ja juustoa suosivat karppaajat jotka välttelevät kevyt tuotteita kuin ruttoa, pääsevät yksi toisensa jälkeen diabeteslääkityksestä eroon... Itä-Suomesta tulleet professorit varmasti sanovat heti että se on saatana silkkaa sattumaa ;)
Siltä varalta että käänsin tai käsitin jotakin totaalisen väärin, tässä myös alkuperäinen teksti Harvardin yliopistolta:
Scientists at the Harvard School of Public Health (HSPH) and collaborators from other institutions have identified a natural substance in dairy fat that may substantially reduce the risk of type 2 diabetes. The compound, trans-palmitoleic acid, is a fatty acid found in milk, cheese, yogurt, and butter. It is not produced by the body and thus only comes from the diet.
Reporting in the Dec. 21 issue of Annals of Internal Medicine, investigators led by Dariush Mozaffarian, assistant professor in the Department of Epidemiology at HSPH and the Division of Cardiovascular Medicine at Brigham and Women’s Hospital and Harvard Medical School, and Gökhan S. Hotamisligil, J.S. Simmons Professor of Genetics and Metabolism and chair of the Department of Genetics and Complex Diseases at HSPH, explain that trans-palmitoleic acid may underlie epidemiological evidence in recent years that diets rich in dairy foods are linked to lower risk of type 2 diabetes and related metabolic abnormalities. Health experts generally advise reducing full-fat dairy products, but trans-palmitoleic acid is found in dairy fat.
The HSPH researchers examined 3,736 participants in the National Heart, Lung and Blood Institute-funded Cardiovascular Health Study, who have been followed for 20 years in an observational study to evaluate risk factors for cardiovascular diseases in older adults. Metabolic risk factors such as blood glucose and insulin levels, and also levels of circulating blood fatty acids, including trans-palmitoleic acid, were measured using stored blood samples in 1992, and participants were followed for development of type-2 diabetes.
At baseline, higher circulating levels of trans-palmitoleic acid were associated with healthier levels of blood cholesterol, inflammatory markers, insulin levels, and insulin sensitivity, after adjustment for other risk factors. During follow-up, individuals with higher circulating levels of trans-palmitoleic acid had a much lower risk of developing diabetes, with about a 60 percent lower risk among participants in the highest quintile (fifth) of trans-palmitoleic acid levels, compared with individuals in the lowest quintile.
“This type of observational finding requires confirmation in additional observational studies and controlled trials, but the magnitude of this association is striking,” said Mozaffarian, lead author of the study. “This represents an almost threefold difference in risk of developing diabetes among individuals with the highest blood levels of this fatty acid.”
In contrast to the types of industrially produced trans fats found in partially hydrogenated vegetable oils, which have been linked to higher risk of heart disease, trans-palmitoleic acid is almost exclusively found in naturally occurring dairy and meat trans fats, which in prior studies have not been linked to higher heart disease risk.
“There has been no clear biologic explanation for the lower risk of diabetes seen with higher dairy consumption in prior studies. This is the first time that the relationship of trans-palmitoleic acid with diabetes risk has been evaluated,” said Mozaffarian. “We wonder whether this naturally occurring trans fatty acid in dairy fats may partly mimic the normal biologic role of its cis counterpart, cis-palmitoleic acid, a fatty acid that is produced in the body. In animal experiments, cis-palmitoleic acid protects against diabetes.”
“Unfortunately, with modern diets, synthesis of cis-palmitoleic acid is now driven by high amounts of carbohydrate and calories in the diet, which might limit its normal protective function. We wonder whether trans-palmitoleic acid may be stepping in as a ‘pinch hitter’ for at least some of the functions of cis-palmitoleic acid,” said Mozaffarian.
Hotamisligil, the study’s senior author, also emphasized the magnitude of the risk reduction. “This is an extremely strong protective effect, stronger than other things we know can be beneficial against diabetes. The next step is to move forward with an intervention trial to see if there is therapeutic value in people.”
Because trans-palmitoleic acid, also known as trans-palmitoleate, is a natural compound, Hotamisligil said that conducting clinical trials should be possible. “This study represents the power of interdisciplinary work bridging basic science with population studies to realize exciting translational possibilities,” he said.
Support for the study was provided by the National Heart, Lung and Blood Institute and National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases of the National Institutes of Health, the National Institutes of Health Office of Dietary Supplements, and National Institute of Neurological Disorders and Stroke. A subset of additional fatty acid measurements were supported by a Searle Scholar Award.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maitorasva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maitorasva. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
perjantai 5. elokuuta 2011
Voi onkin terveellistä?
Veteraaniurheilija Christer Sundqvist, Kirjoittajavieraan Professori Kari Salminen:
Maitoon ja maitorasvaan kohdistuneet tutkimukset
Professori Elwoodin johtama tutkijaryhmä (2004a) on seurannut 20 vuoden ajan englantilaisten miesten maidon käyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantumista. Maidon runsas käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta. Maito oli nykysuomalaisittain katsottuna rasvaista.
Tuloksestaan innoittuneena tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi yhteen kaikkien aikaisempien maidon käyttöön ja sydän- ja verisuonisairastuvuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti maidon lisäävän sairastuvuutta. Yhdeksässä tutkimuksessa yhteyttä ei löytynyt tai ne osoittivat maidon suojaavan sairastuvuudelta.
Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti vaihteli laajasti välillä 9-20 energia-%:a. Tyydyttyneiden rasvahappojen saannin ja sepelvaltimotautisairastuvuuden tai -kuolleisuuden välillä ei ollut yhteyttä. Todettakoon, että Suomessa tyydyttyneen rasvan kulutus on nykyisin noin 14 energia-%:a (Nordic Dietary Recommendations 2004).
Erittäin laajassa meta-analyysissä (Mente ym. 2009) on selvitetty ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Tyydyttyneitä rasvoja koskeva osuus kattoi 11 erillistä kohorttitutkimusta ja 160 673 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sepelvaltimotautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Ja edelleen. Aivan juuri ilmestyi professori Kraussin ryhmän (Siri-Tarino ym. 2010) selvitys, missä 21 yksittäisen väestötutkimuksen pohjalta selvitettiin tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotauti-, aivoverenkiertohäiriö- ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välistä yhteyttä. Tämä meta-analyysi kattoi 347 747 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja mainittujen tautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Kaikissa kolmessa meta-analyysissä on mukana suomalaisilla miehillä tehty, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston yhteinen Setti-tutkimus (Pietinen ym. 1997). Tämä tutkimus, vaikkakin vastoin tutkijoitten odotusta, osoitti eräänä ensimmäisenä vakuuttavasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen. On valitettavaa, ettei tätä tutkimuslinjaa jatkettu maassamme, vaan ote on siirtynyt muualle uusine tuloksineen.
Koko lista, vastineet ja lisätiedot kokonaisuudessaan Veteraaniurheilijan sivuilta.
Sitten itse asiaan:
Pääjohtaja Puska, Kysyn näin julkisesti blogini välityksellä jota tuskin koskaan tulette näkemään. Eikö yksikään näistä tutkimuksista mielestänne osoita riittävällä varmuudella että kova (propagandanimitys) rasva ei olekkaan ihmiselle niin vaarallinen kuin olette pitkän ja meriittirikkaan uranne aikana antanut ymmärtää. Päinvastoin maitorasvalla on osoitettu olevan suojaava vaikutus. Entä kaikki nämä samaa osoittavat tutkimukset yhdessä. Ansioluettelonne on kunnioitettava ja laaja. Ainoa mikä sieltä puuttuu on tutkinto LUETUN YMMÄRTÄMISESTÄ.
Mikäli ette tosiaankaan osaa lukea, on alaistenne joukossa luultavasti ainakin yksi joka voi ulkolukea kyseiset tiedot teille. Mikäli tällaista lukutaitoista henkilöä ei löydy, voinette vaikka työllistämistuella palkata laitokseenne yhden tällaisen henkilön.
Ymmärrän hyvin että suositukset ja päätökset ovat lähteneet harhaan kun aikanaan on luotettu virheellisiin tuloksiin. Olihan virhe maailmanlaajuinen. Mutta sitä on tällaisen tavallisen kuolevaisen vaikea niellä että noinkin oppinut ja kokenut mies kuin olette, ette kaikesta huolimatta ole hyväksynyt vieläkään useiden arvostettujen tutkijoiden tekemien tutkimusten jälkeen sitä tosiasiaa, että jossakin mentiin metsään niin että rytisi. Pidätte edelleen vankkumattomasti kiinni viisikymmentä vuotta vanhasta, perättömäksi osoitetusta hypoteesista jonka mukaan kovat rasvat aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja. Mielipidettään ei ilmeisesti kannata muuttaa vaikka olisi miten väärässä. Tulee ihan mieleen keisarin uudet vaatteet. Ne joita ei sitten lopun viimein ollut olemassakaan. Rasvakammonne perusteet ovat juuri tällaiset. Olematonta hölynpölyä. Jokainen lukutaitoinen voi sen ihan itse todeta.
Teiltä on toistuvasti turhaan pyydetty tutkimustulosta joka osoittaisi näin olevan joten en enää toista muiden virheitä. Jossakin vaiheessa nojattiin tuohon 1950 luvulla esitettyyn, sittemmin huuhaaksi osoitettuun amerikkalais tutkimukseen. Sittemmin väitettiin että asiaa on tutkittu suomessa oikein sairalaoloissa. Perse repeää naurusta. Mielisairaalassa jossa koko potilaskanta vaihtui kertaalleen tutkimuksen aikana. Älykkäät akateemikot ovat sittemin tämän "tutkimuksen" koittaneet lähinnä unohtaa nolona riman alituksena.
Irvailu sikseen vaikka se välillä hauskaa onkin. Koska tutkimustuloksia alkaa olla aiheesta pilvin pimein ja ne kaikki näköjään osoittavat samaa lopputulosta on ilmeisesti vedettävä se johtopäätös että ette tehtävässänne aja terveyden ja hyvinvoinnin vaan jonkin margariinitehtaan tai lääkeyhtiön etuja.
Lääkärinvalassa on kohta joka on ilmeisesti vuosien varrella päässyt kokonaan unohtumaan. Sen pitäisi olla tärkeämpi kuin epätoivoisesti ja jukuripäisesti perättömistä väitteistä kiinni pitämisen. Liitän sen tähän:
"Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen."
En osaa sanoa enkä syytä ketään, mutta suomalaiset lihovat ja sairastuvat näillä nykysuosituksilla ja ainoat jotka siitä hyötyvät ovat vituttoman lehmän voita valmistavat margariinitehtaat ja insuliinia sekä metforeemia valmistavat lääkeyhtiöt. Onko käsi jomman kumman tai molempien taskulla? Olisiko jo pikkuhiljaa aika ryhtyä nauttimaan hyvin ansaittua eläkettä ja päästää sellaisia ihmisiä tehtäviin joilla on vielä halua ja tahtoa laittaa asioita oikeille raiteilla.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Minä en enää leipää syö eikä mielipiteeni ole ostettavissa.
Maitoon ja maitorasvaan kohdistuneet tutkimukset
Professori Elwoodin johtama tutkijaryhmä (2004a) on seurannut 20 vuoden ajan englantilaisten miesten maidon käyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantumista. Maidon runsas käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta. Maito oli nykysuomalaisittain katsottuna rasvaista.
Tuloksestaan innoittuneena tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi yhteen kaikkien aikaisempien maidon käyttöön ja sydän- ja verisuonisairastuvuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti maidon lisäävän sairastuvuutta. Yhdeksässä tutkimuksessa yhteyttä ei löytynyt tai ne osoittivat maidon suojaavan sairastuvuudelta.
Hieman myöhemmin julkaistut CARDIO2000-tutkimus (Kontrogianni ym. 2006) ja Germanin ym. (2009) laatima yhteenveto myös osoittavat maidon suojaavan sydäntaudeilta.
Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.
Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.
Elwood ym. ovat edelleen laajentaneet tarkasteluaan (2010) koskemaan maidon ja maitovalmisteiden vaikutusta verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Haitallista yhteyttä ei todettu, pikemminkin vaikutus oli sairauksilta suojaava.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.
Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.
Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.
Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.
Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.
Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.
Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.
Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.
Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.
Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.
Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.
Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.
Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.
Mitä tälle 1950-luvulla hatarin perustein syntyneelle väitteelle, ns. rasvahypoteesille kuuluu nyt 2000-luvulla?
Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys
Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.
Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.
Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys
Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.
Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.
Erittäin laajassa meta-analyysissä (Mente ym. 2009) on selvitetty ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Tyydyttyneitä rasvoja koskeva osuus kattoi 11 erillistä kohorttitutkimusta ja 160 673 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sepelvaltimotautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Ja edelleen. Aivan juuri ilmestyi professori Kraussin ryhmän (Siri-Tarino ym. 2010) selvitys, missä 21 yksittäisen väestötutkimuksen pohjalta selvitettiin tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotauti-, aivoverenkiertohäiriö- ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välistä yhteyttä. Tämä meta-analyysi kattoi 347 747 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja mainittujen tautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Kaikissa kolmessa meta-analyysissä on mukana suomalaisilla miehillä tehty, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston yhteinen Setti-tutkimus (Pietinen ym. 1997). Tämä tutkimus, vaikkakin vastoin tutkijoitten odotusta, osoitti eräänä ensimmäisenä vakuuttavasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen. On valitettavaa, ettei tätä tutkimuslinjaa jatkettu maassamme, vaan ote on siirtynyt muualle uusine tuloksineen.
Koko lista, vastineet ja lisätiedot kokonaisuudessaan Veteraaniurheilijan sivuilta.
Sitten itse asiaan:
Pääjohtaja Puska, Kysyn näin julkisesti blogini välityksellä jota tuskin koskaan tulette näkemään. Eikö yksikään näistä tutkimuksista mielestänne osoita riittävällä varmuudella että kova (propagandanimitys) rasva ei olekkaan ihmiselle niin vaarallinen kuin olette pitkän ja meriittirikkaan uranne aikana antanut ymmärtää. Päinvastoin maitorasvalla on osoitettu olevan suojaava vaikutus. Entä kaikki nämä samaa osoittavat tutkimukset yhdessä. Ansioluettelonne on kunnioitettava ja laaja. Ainoa mikä sieltä puuttuu on tutkinto LUETUN YMMÄRTÄMISESTÄ.
Mikäli ette tosiaankaan osaa lukea, on alaistenne joukossa luultavasti ainakin yksi joka voi ulkolukea kyseiset tiedot teille. Mikäli tällaista lukutaitoista henkilöä ei löydy, voinette vaikka työllistämistuella palkata laitokseenne yhden tällaisen henkilön.
Ymmärrän hyvin että suositukset ja päätökset ovat lähteneet harhaan kun aikanaan on luotettu virheellisiin tuloksiin. Olihan virhe maailmanlaajuinen. Mutta sitä on tällaisen tavallisen kuolevaisen vaikea niellä että noinkin oppinut ja kokenut mies kuin olette, ette kaikesta huolimatta ole hyväksynyt vieläkään useiden arvostettujen tutkijoiden tekemien tutkimusten jälkeen sitä tosiasiaa, että jossakin mentiin metsään niin että rytisi. Pidätte edelleen vankkumattomasti kiinni viisikymmentä vuotta vanhasta, perättömäksi osoitetusta hypoteesista jonka mukaan kovat rasvat aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja. Mielipidettään ei ilmeisesti kannata muuttaa vaikka olisi miten väärässä. Tulee ihan mieleen keisarin uudet vaatteet. Ne joita ei sitten lopun viimein ollut olemassakaan. Rasvakammonne perusteet ovat juuri tällaiset. Olematonta hölynpölyä. Jokainen lukutaitoinen voi sen ihan itse todeta.
Teiltä on toistuvasti turhaan pyydetty tutkimustulosta joka osoittaisi näin olevan joten en enää toista muiden virheitä. Jossakin vaiheessa nojattiin tuohon 1950 luvulla esitettyyn, sittemmin huuhaaksi osoitettuun amerikkalais tutkimukseen. Sittemmin väitettiin että asiaa on tutkittu suomessa oikein sairalaoloissa. Perse repeää naurusta. Mielisairaalassa jossa koko potilaskanta vaihtui kertaalleen tutkimuksen aikana. Älykkäät akateemikot ovat sittemin tämän "tutkimuksen" koittaneet lähinnä unohtaa nolona riman alituksena.
Irvailu sikseen vaikka se välillä hauskaa onkin. Koska tutkimustuloksia alkaa olla aiheesta pilvin pimein ja ne kaikki näköjään osoittavat samaa lopputulosta on ilmeisesti vedettävä se johtopäätös että ette tehtävässänne aja terveyden ja hyvinvoinnin vaan jonkin margariinitehtaan tai lääkeyhtiön etuja.
Lääkärinvalassa on kohta joka on ilmeisesti vuosien varrella päässyt kokonaan unohtumaan. Sen pitäisi olla tärkeämpi kuin epätoivoisesti ja jukuripäisesti perättömistä väitteistä kiinni pitämisen. Liitän sen tähän:
"Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen."
En osaa sanoa enkä syytä ketään, mutta suomalaiset lihovat ja sairastuvat näillä nykysuosituksilla ja ainoat jotka siitä hyötyvät ovat vituttoman lehmän voita valmistavat margariinitehtaat ja insuliinia sekä metforeemia valmistavat lääkeyhtiöt. Onko käsi jomman kumman tai molempien taskulla? Olisiko jo pikkuhiljaa aika ryhtyä nauttimaan hyvin ansaittua eläkettä ja päästää sellaisia ihmisiä tehtäviin joilla on vielä halua ja tahtoa laittaa asioita oikeille raiteilla.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Minä en enää leipää syö eikä mielipiteeni ole ostettavissa.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)