Juupas eipäs

Muutama päivä sitten juutuin töllön ääreen katselemaan mielenkintoista kinastelua "super"ruoka gurun ja virallisten suositusten äänitorven välillä. Molempia yhdisti vankka uskomus siitä että ovat itse täysin oikeassa ja toinen on totaalisen mettässä. Jäi vähän sellainen maku että suo siellä vetelä täällä. Näissä ravitsemus asioissa on vähän samanlainen meno kuin kaikessa muussakin äärikiihkoilussa, meno on perseestä ja tavikset kärsii seuraukset.

Niin paljon kuin haluaisinkin vain tyrmätä virallisia suosituksia ja kannustaa poikkiteloin asettunutta super-ruoka intoilijaa, on kuitenkin pakko todeta että en pysty. Kumpikin tuntui olevan sitä mieltä, että hänen näkemyksensä on se ainoa oikea totuus. Minä taas edelleenkin peräänkuulutan sitä, ettei yksi muotti nyt vaan toimi jokaisella.

Kumpi sitten oli oikeassa ja kumpi väärässä. Lyhyesti sanottuna molemmat. Molemmat olivat sekä oikeassa, että väärässä. Vastaus riippuu ihan siitä kuka kysymyksen esittää. Jollekkin se virallinen linja on hyvä, toimiva ja terveellinen mutta joku ihan toinen pääsee samaan lopputulokseen sen toisen hepun mallilla. Ainoa joka on oikeassa, on se joka tekee niinkuin omalla kohdalla on hyvä ja se selviää etsimällä omalle kropalle sopivin vaihtoehto. Se ei välttämättä ole kumpikaan ääripää vaan jotain sopivasti siitä väliltä.

Ainoa joka taas on totaalisen väärässä, on Fogelholm. Hän antaa lausuntoja mediassa karppaamisesta, mutta on kuitenkin totaalisen tietämätön mistä edes puhuu tai mitä karppaaminen edes tarkoittaa. Tilanne on suunnilleen sama, kuin minä ryhtyisin nyky tietämykselläni laukomaan ehdottomia totuuksia vaikkapa jalkapallojoukkueen valmentamisesta. Olen kuitenkin kerran katsonut melkein koko ottelun televisiosta joten asiantuntemukseni täytyy olla aukoton. En tosin muista enää ketkä pelasivat vastakkain tai miten ottelu päättyi mutta mitäs se taas liittyy siihen että voi antaa asiantuntija lausuntoja. Eikö diabeetikkojen ravitsemus suosituksetkin ole osoittaneet että lausuntoja voi antaa tietämättä asiasta hevon vittua.

Sitä en ole vieläkään ymmrätänyt, miksi se on niin vastenmielistä hyväksyä kun joku löytää itselleen toimivan ratkaisun joka nyt ei ihan virallisten suositusten mukaan mene mutta virallisen tahon tekemillä terveystarkastuksilla ja verikokeilla osoittautuu parhaaksi vaihtoehdoksi yksilön kohdalla. Onko tosiaankin niin että kaikki ratkaisut, jopa yksilölliset, jotka eivät kilahtele näiden nutriletti mannekiinien kassaan, on tuomittava apinan raivolla alimpaan helvettiin.

Fogelin mielestä karppileivät on pelkkää paskaa. No vittu ole syömättä niitä. Joku muu voi niistä tykätä ja siihen on jokaisella oikeus. Minun mielestäni täysjyväleivät tuottavat suolestani kohtuuttomasti pelkkää paskaa ja aiheuttavat vyötärön seudulle turvotusta ja tuskaa, joten olen syömättä niitä. Eipä silti itse en välitä karppileivästäkään mutten silti tuomitse ketään joka syö täysjyväleipää tai karppileipää. Jos leivästä tykkää eikä siitä ongelmia aiheudu niin syököön.

Chilipullat

Kuten tuossa jo aikaisemmin mainitsin, ehdoton suosikkini on chilipullat, salaatin ja kermapippurikastikkeen kera. Useampi on kysellyt valmistusohjetta, joten tässä sitä antia nyt sitten on:

Salaattitarpeet. Tästä se lähtee.

Salaattia syntyi sen verran että siitä syö useampana päivän tai useampi henkilö.

Kermapippurikastikkeen vaativat tarpeet.

Kerma pannuun, keitellään ja hämmennellään rauhassa kunnes on sopivan paksua. Pippuria mausteeksi.

Chilipullatarpeet. 1,2kg jauhelihaa, 4 munaa, Chiliä ja mausteita mieltymysten mukaan. Tarpeet hienoksi ja sekaisin.

On niin suuret kädet, ettei siitä tullut kuin 10 chilipullaa. Paistetaan 150 asteessa noin 40 minuuttia.

Lopuksi valmis kattaus... chilipullat salaatin ja kermapippurikastikkeen kera.

Sanoisin että tällä kertaa ateriassa oli mitä mainioin takapotku. Pitkään syönnin jälkeen tuntui chilin viehkeä aromi suussa ;) Ja varmuuden vuoksi vielä, kun tuota pienempää chiliä pilkotte niin ei kannata hieroa silmiä... ja jos on käsissä haavoja tms. niin sen sitten huomaa kun sitä pullataikinaa käsin sekoittelee :)

Karppiruokaa I

Monesti on kysytty mitä minä syön. Vielä sitäkin useammin edelleen kuulen, ettei voi olla terveellistä kun syö vain voita ja kermaa ja muita kovia rasvoja. Reseptien kirjoittaminen ei oikein luonnistu kun tulee monesti tehtyä pitkälti näppituntumalta mutta laitetaan parit kuvat tästä niin yksipuolisesta ja vaarallisesta ruokavaliosta jota myös vhh:ksi kutsutaan. Seuraavissa kuvissa siis yhteisenä tekijänä on vhh.

Aloitetaan ihan omasta suosikistani, chilipullat kermapippuri kastikkeella ja salaatilla. Jauhelihaa, kananmunaa, chiliä, kermaa, pippurimurskaa ja salaattia sen mukaan mistä kukakin tykkää.

---

 Kalaruuan ystävät arvostavat savulohisalaattia.

---

Possun ulkofilettä, parilalla paistettu. Jälleen salaatin kera.

---

Juustoleipäseen tehty hampurilainen. Itse tehty jauhelihapihvi. Oiva esimerkki miten yhdistetään pari karppaus.info:n reseptiä toisiinsa. Saattaisi Hesen tai Mäkin makutuomarikin olla ihmeissään.

---

Karppipizza !! Juustopohjalla tietysti :)

---

Jytky pariin otteeseen kuvattuna valmistusvaiheessa...

Jauheliha ja täytteet maun mukaan.

Pekoniverkko ympärille ja uuniin...

Siinä se on sitten syöntivalmiina. Suosittelen kukkakaalimuussin ja salaatin kera.

---

Vähän enemmän paneutumista, muttei suinkaan mahdotonta: Täytekakkukin onnistuu vähähiilihydraattisena. Täytteenä marjoja ja keramaa.  Kuva on allekirjoittaneen 40v päiviltä jossa yhteydessä myös tavoiteltu "poikamies" siirrettiin virallisesti ukkomiesten kastiin.

---

Ei se ole vaikeaa vaikka jotkut niin väittävät. Paneutumista se vaatii kuten mikä tahansa asia jonka haluaa tehdä kunnolla.

Ei se ole edes tavattoman kallista vaikka jotkut niin väittävät. Minäkin hyödynnän usein juuri niitä raaka-aineita jotka kulloinkin ovat tarjouksessa.

Ja ennenkaikkea, se ei todellakaan ole epäterveellistä taikka yksipuolista vaikka virallisen linjan uskolliset alamaiset perättömästi väittävät.

Syntiä se saattaa olla, on se sen verran maukasta.

Lisäaineet

Jo on aikoihin eletty. Oikein professoritason mies väitti hesarissa, että lisäaineilla höstetty teollinen mössö on parempaa ja terveellisempää kuin kotona itse tehty ruoka. Mielestäni en itse karttele lisäaineita pelkän karttelemisen vuoksi, vaikka pyrin usein katsomaan ettei se tuote sentään pelkästään niitä E-koodeja sisällä ja että tuotteessa olisi sitä itseäänkin edes hieman enemmän kuin niitä lisäaine prosentteja. Mielestäni osalle lisäaineiden käytöstä on ihan hyvät perusteet, mutta tuo professorin vertailu itse tehtyyn ruokaan on aika hervoton vedätys.

Monessa suhteessa tosin on vähän epäselvää sekin, mikä on lisäainetta. Ei minun mielestäni jokin aines, jota lisätään tuotteeseen jossa sitä on ennestään tai luonnostaan, muuta sitä lisäaineeksi. Tämä on tietysti kovin pitkälle makuasia. Yhtä mielt'ä lienemme kuitenkin siitä että tuotteeseen lisätty aines, jota tuotteessa ei muutoin olisi ollenkaa, voidaan luokitella lisäaineeksi. Kuitenkin parhaita esimerkkejä lisäaineista on mm. kouluruokaan lisättävä säilöntäaine, että ruoka pysyy hyvänä keittiöstä koululaisen lautaselle. Joko se matka on todella pitkä tai tehty ruoka on pikapilaantuvaa, kun sen säilyvyyttä tarvitsee kattilan ja lautasen välillä vielä vähän parantaa. Moisista balsamointiaineista olisi päästävä eroon.

Ihan ensimmäiseksi tuli kyllä tuosta lausunnosta mieleen RUSKEA KIELI. THL:n ja Itäsuomen yliopisto ovat saaneet jatkoa teollisuutta ja varsinkin sen rahoja kieli pitkällä nuoleskelevalle toiminnalleen. Eiköhän noilla kommenteilla joltakin einestalolta etelänmatka tai kylpyläloma napsahda. Voin toki olla väärässäkin, onhan aina mahdollista että professori itse tosiaan uskoo väittämäänsä. Kyllähän minäkin vielä vuosi sitten pidin suomen yliopistoja lahjomattomina totuuden torvina ja uskoin professorien tietotaitoon. Kovan on ollut ropina näiden luulojen varistessa maahan kuin syksyn lehdet.

Osalle lisäaineiden käytöstä on varmasti järkevätkin perusteet, määrät joita käytetään, ovat sitten ihan toinen asia. En ole tutkinut asiaa enkä etsinyt tutkittua tietoa mutta vankka mielipiteeni on, että kotona itse valmistamani ruoka, jonka sisällön tiedän, on terveellisempää kuin valmispöperö jossa on mitä merkillisempiä E-koodeja joista osa on täyttä hepreaa ja loput tuiki tuntemattomia termejä. Kurkun, porkkanan ja mustikankin tunnen, mutta en edes tiedä missä kemian laitoksessa näitä E-koodeja kasvatetaan tai minkä näköisiä ne ovat ;)

Ateriat

Aika monessa palautteessa on kysytty että mitäs se Koltta sitten syö noin niinkuin normaalina päivänä. On myös kyselty minkälaista vajetta pidän kaloreissa ja miten nuo makrot muotoutuvat aterioiden myötä.

Ihan ensin on todettava että vaikka alussa laskeskelin kaikkea hyvinkin tarkkaan, on käytäntö opettanut nyt ottamaan vähän leppoisamman asenteen, unohtamatta kuitenkaan hiilihydraattien seuraamista. Alussa keittiövaaka oli todella näppärä väline kun opettelin uusille tavoille, muttei sen käyttöä sitten enää tarvita kun on kunnolla omaksunut uudet ruokailutottumukset.

En nykyään laske makroja tai käytettyjä hiilihydraatteja mitenkään erityisen tarkasti. Niiden tuotteiden osalta joita olen tottunut käyttämään, ei ole tarpeenkaan laskea, olenhan opetellut periaatteessa ulkoa suuren määrän tuotteita joita voin käyttää. Kuitenkin aina oudompia tuotteita harkitessani, katson kyllä hiilihydraattien määrän tuotteesta tarkkaan. Jos sitä ei ole selkeästi ilmoitettu, tuote jää hyllyyn. Vaikken enää numeron tarkasti laskekkaan, pyrin kuitenkin siihen ettei se 50g hiilihydraatti määrä vuorokaudessa ylittyisi.

Kalorien osalta taas olen alusta asti jättänyt sen kyttäämisen pois. Kun syön, silloin laitetaan pakki täyteen ja seuraava ruokailu tapahtuu sitten kun on nälkä, ei sitten kun kello sanoo. Normaalina arkipäivänä syön siis kahdesti - noin klo 12 ja klo 18. Monille tuo ilta kuuden ja keskipäivän väli voi olla liian pitkä aika syömättä mutta kohdallani se on osoittautunut hyvin toimivaksi. 

Alkuvaiheessa laskeskelin kaloreitakin, mutta ne vaihtelivat päivän mittaan niin laajalti etten nähnyt niiden laskemisessa olevan mitään mieltä. Paino putosi ihan yhtä hyvin -500 kuin +500 kalorimäärillä. Tärkeämpää on pysyä rasvanpoltossa kiinni kuin luottaa siihen että kalorilaskurit pätisivät karppaukseen.

Jokainen joutuu toki itse etsimään sen oman ateriarytmin. Kuitenkin on tärkeää että syö itsensä kylläiseksi ja ravitsee itsensä niin ettei tarvitse olla alvariinsa tankkaamassa. Vaikka viralliset suositukset kehottavatkin syömään muutaman tunnin välein, minä en tuota suositusta allekirjoita. Jossakin välissä on myös poltettava sitä energiaa eikä koko ajan tankattava lisää. Pitää muistaa että aterian jälkeen insuliinitaso nousee ja ravintoa laitetaan talteen elimistöön. On syytä myös välillä polttaa sitä pois ennen seuraavaa tankkaamista. Tämä tuntuu olevan virallisilla suosittelijoilla mahdoton yhtälö ymmärtää.

Mitä sitten syön päivän mittaan?

Keskipäivän ateria on usein pihvi salaatilla, chili-lihapullat salaatilla tai vaikkapa kebab salaatilla. Eli ihan normaali ruoka-annos mitä sattuu olemaan eri paikoissa tarjolla, mutta salaatilla. Ei perunaa eikä riisiä. Ja leipää on turha edes ehdotella.

Ilta-ateria on sitten pääsääntöisesti itse laitettu. Wokki vihannekset kermassa, vihersalaatti ja jokin lihatuote. Tällainen on aika tyypillinen ateriani. Välillä korvaan wokin tai salaatin kuukkakaali muussilla. Tyypillisiä lisukkeita ovat mm. kanasuikaleet, lihasuikaleet, pihvit, jauhelihapihvit, lihapullat tms. lihajaloste. Mieliruokiin kuuluu myös kesäkurpitsalasagne. En olisi ikinä ennen karppausta uskonut että kesäkurpitsalla korvatut lasagne-levyt voisivat toimia niin hyvin. Suosittelen kyllä lämpimästi.

Herkkuhetkeen napsahtaa sitten karppipizza, maitorahka marjoilla tai vaikkapa juusto+kinkku rullat. Satunnaiseen viikonloppuherkutteluun sopii sitten vaikka pähkinät.

Terveysruokaa

Meitä kuluttajia houkutellaan nykyään kaikenlaisilla terveys ja hyväksi sydämelle mainoslauseilla. En oikein ymmärrä miksi pitäisi tuhlata pennosensa "terveysruokaan". Minusta se lähellä tuotettu ja käsittelemätön ruoka on ihan parasta sekä terveydelle että sydämelle. Ei siihen tarvita mitään poppajuttuja ja ihmeellisyyksiä. Lähi sikalan possupihvi ja siitä samoilta kulmilta kotimaiset hyvät vihannekset niin ei kummempia terveys lisukkeita tarvita. Monesti tuntuvat olevan lähinnä sanahelinää. Korvataan hyvät rasvat hiilareilla ja lyödään "terveys" leima päälle.

Terveysruokien lisäksi meille tuputetaan rasvatonta ja vähärasvaista makkaraa. Huonosti ovat "muoti" villityksiä yritykset seuranneet. Esim. Kotivara kampanjoi "vältärasvaa" nimikkeellä erityisen vähärasvaista metwurstia. Kunnon proteiinipaukkua kun ei siinä ole hiilareita eikä enää rasvaakaan. Kyllä minusta metukkaan kuuluu rasvaa. Tuommonen leikkimetukka saa mun puolesta homehtua kauppaan.

Nyt kun syksy uhkaavasti lähenee on aika niille viimeisille grillipippaloille. Ei siksi etteikö myöhemminkin syksyllä tai vaikka talvella voi ihan hyvin grillata vaan siksi että viime talvena jo huomasin miten vähiin menee grillituotteet kaupoista talven ajaksi. Välillä tuntuu että eikö kukaan muu nauti talvella nuotiosta ja grillaamisesta. Täytynee varata talveksi grillattavaa pakkaseen. Haluan kyllä jatkaa grillikautta niin pitkälle talveen kuin se vaan on mahdollista. Pala lihaa ja aimo annos kasviksia - siitä ei sapuskat parane.

Terveysruuista tuli mieleen sekin että viime viikonloppuna sitten viimein testattiin tuo lasagne jossa makaronilevyt korvattiin kesäkurpitsalla. Osasin odottaa että se olisi hyvää, onhan sitä niin moni kehunut mutta kaikesta huolimatta se yllätti positiivisesti. Ei se maussa hävennyt yhtään perinteiselle makaronilevyistä tehdylle. Ilmeisesti oli muidenkin mielestä namia. Tarkkana sai olla ettei itse jäänyt ilman kun muksut hyökkäsivät osingoille. Vähähiilarista terveysruokaa parhaimmillaan:)

Tulipa tuossa viikko sitten oltua vihkiäisissä ja oli karppaajan unelma pippalot. Kakkukin oli karppia.. ruokatarjoilut lihaa ja kasviksia eikä mitään teollisesti käsiteltyjä eineksiä tai valmismoskaa muovipaketista. Hyvin tuntui karppiruoka maistuvan kaikille. Minulle se oli suoranainen hurmos päästä tuollaisen juhlapöydän ääreen. Sellanen jos mikä on sitä oikeaa terveysruokaa. Sitä josta ei tule sairaaksi syötyään toisin kuin monet "kevyt" tuotteet jotka ovat varmasti rasvattomia mutta rasittavat verensokeria siihen malliin että kevyttä niissä on vain lupaukset.