Vastauksia

400 vastausta on tullut karppauskyselyyni. Jätin laskuista jättikommuunin josta ilmoitettiin 27 eri ikäistä aikuista poskettomalta kuulostavin vastauksin. En mainitse edes tuon lähettäjän IP osoitetta, koneen nimeä, windowsiin kirjautunutta tunnusta, päivämäärää tai kellonaikaa, ettei Helsingin Kalliossa asuva Jarkko, joka käyttää welhon liittymää, suutu.

Vastaajista vajaa neljännes on miehiä, loput naisia. Keski-ikä on 40 vuotta ja karppausta on takana keskimäärin vuosi ja kahdeksan kuukautta. Painon pudotus tuona aikana on ollut keskimäärin 9,2 kg. Pisimpään karpanneet vastaajat ovat karpanneet 15 vuotta. Suurimmat painon pudotukset ovat yli 50kg.

Yhteensä vastaajat ovat pudottaneet painoa hieman yli 3600 kiloa. Vastaajista 28 on diabeetikoita.

• Kolesteroliarvot ovat parantuneet 32% vastaajista. Huonontuneiksi ne katsoi 6%.
• Verenpaine on parantunut 45,7% vastaajista. Huonontuneiksi ne kertoi 2%.
• Erilaisiin kipuihin on saanut helpotusta 68,2%.
• Vatsan ja suoliston ongelmiin on saanut helpotusta 89,6%.
• Hampaiden ja ikenien seudulla on parannusta tapahtunut 45,7% vastaajista.
• Erilaisiiin iho ongelmiin on saanut helpotusta 68,8%.
• Uneen liittyvät positiiviset kokemukset kertoi 79,8%.
• Laktoosin sieto on parantunut 31,2% vastanneista.

Eipä minulla tähän turmiotieteen tutkimukseen ole tämän enempää lisättävää. Puskan poppoo voi tarkemmin kertoa miten epäterveellistä tämä on ollut.

Myllytys

Ennen kuin aloitin oman karppaamiseni, en juurikaan kiinnittänyt huomiota aiheen uutisointiin tai siitä käytävään kinasteluun, sen enempää mediassa kuin yksittäisissä keskusteluissa. Ja miksi olisinkaan, eihän koko aihe tuntunut minua koskevan millään tavalla. Sittemmin aihe on sattuneesta syystä kiinnostanut senkin edestä, eikä vähiten siksi etten edelleenkään voi olla ihmettelemättä sitä kielteisyyttä joka välittyy karppausta tuomitsevien ja jyrkästi vastustavien professorien, tohtorien ja viimeisimpänä dosenttien julkisuudessa esittämistä kommenteista. Seuraavana ilmeisesti myös parketti kosmetologit valjastetaan tähän manaustyöhön kun aiemmat tittelit eivät enää tunnu riittävän. En tiedä tehoaako tuo kasvava tittelien joukko peräkammarin poikiin mutta allekirjoittaneeseen nuo eivät tee minkäänlaista vaikutusta. Pikemminkin ne osoittavat vain sen ettei se kirjanoppinut ole sen viisaampi tai järkevämpi kuin tavallinen rahvas.

Alusta asti oma toiveeni on ollut että valintaani kunnioitetaan, eikä vähiten siksi että itse minä sen seurauksetkin kannan. Siinäkin tapauksessa jos olisi käynyt niin että terveyteni olisi vielä entisestään huonontunut. Näinhän ei TODISTETUSTI käynyt joten joudun itse ottamaan vastuun ja kunnian terveyteni merkittävästä parantumisesta tällä turmiollisella ja hengenvaarallisella menetelmällä. En ole vaatinut ketään luopumaan omista näkemyksistään enkä ole vaatinut edes paskan laitosruuan korvaamista kouluissa ynm. paikoissa, itse itselleni ja lapsilleni paremmiksi toteamillani vaihtoehdoilla. Olen ainoastaan toivonut että olisi näitä vaihtoehtoja niille jotka ovat päätyneet kanssani samaan ratkaisuun.

Jostakin käsittämättömästä syystä karppauksesta tai mistään muustakaan vaihtoehdosta ei saisi edes ääneen puhua. Viralliseen linjaan tyytyväisillä on pakonomainen tarve mollata, mustamaalata ja vääristellä ylipäätään kaikki mikä karppaukseen liittyy. Karppaus on hengenvaarallista, siitä ei ole tutkittua tietoa, se ei ole tehokas perustuen kattavaan tutkimusaineistoon, se sopii vain hölmöille ja lihaville laihduttajille, karppaavat lapset ovat vaarassa, karppaavat aikuiset ovat hulluja ja he kaikki tulevat saamaan vakavia terveyshaittoja 3-5 vuoden kuluttua.

Jos karppaaminen olisi niin huono ja epäterveellinen kuin yritetään apinan raivolla väittää, ei tällaista mustamaalauskampanjaa edes tarvittaisi. Riittäisi kun nyt jo yli kymmenen vuotta karpanneet astuisivat esiin kertomaan miten heidän terveytensä on romahtanut kaiken tämän karppaamisen seurauksena. Paskanjauhajien harmiksi näin ei ole tapahtunut. Yli 10 vuotta karpanneetkin ovat toki antaneet palautetta, mutta se ei ole kaikkien yllätykseksi osoittanutkaan mitään merkkejä siitä että karppaus olisi huonontanut terveyttä. Tietooni tulleissa tapauksissa aivan poikkeuksetta on ollut terveyttä edistäviä kokemuksia, vaikkei jokainen olekaan laihtunut karppaamisen myötä. Kaikki karppaajat kun eivät karppaa laihtuakseen vaan on niitäkin huomattava määrä jotka haluavat vain voida paremmin ja pysyä terveenä.

Karppaaminen pelottaa niitä jotka eivät sitä tunne. Pelätään että käytännöksi muodostunut vähärasvainen valtakunnan laajuinen suositus ei olekaan se terveellisempi vaihtoehto. Pelätään että ihmiset laajemminkin lakkaavat noudattamasta näitä suosituksia sitäkään vähää minkä ovat tähän asti noudattaneet. Pelätään että oma uskottavuus tuon vähärasvaisen mätön puolestapuhujana pettää. Pelko ajaa järkevänkin ihmisen käyttäytymään järjen vastaisesti. Hätävalheita putoaa kuin omenia puusta. En vain ymmärrä mistä hädästä tässä on kyse, eihän kukaan ole pakottanut vähärasvaisella ruokavaliolla terveenä pysynyttä henkilöä nyt vaihtamaan ruokavaliotaan vain sen vuoksi että se ei sovi kaikille.

Kenenkään ei ole pakko karpata. Mutta on ihan helvetin väärin että diabeetikolle ei edes kerrota, että hän voi hoitaa sairauttaan myös oikealla ruokavaliolla lääkkeiden sijaan tai rinnalla. Kun lääkkeet ovat kehittyneet, niitä tulisi käyttää riippumatta siitä onko se parempi vaihtoehto kyseisen sairauden hoidon kannalta. Sokeritautiselle sokeria, kunhan muistat lääkkeesi ottaa. Ja varo sitä kovaa rasvaa. kaiken huippu on että minullekin lääkäri suositteli herkutteluun makeisia rasvaa parempana vaihtoehtona. Aivan käsittämätön möläytys mutta ymmärrettävissä hyvin. Kai se tk-lääkäri itsekin uskoi että rasva vaikuttaa verensokeriin vielä sokeriakin enemmän. Voi itku ja hammasten kiristys kuinka monelle muulle diabeetikolle hän on tuon saman sanonut. Tai hänen ammattiveljensä. Ja heistä suurin osa todennäköisesti noudattaa sitä ohjetta vieläkin koska vaihtoehdoista ei saa puhua ääneen. VHH:ta saa suositella vain epävirallisesti tiskin alta.

Tässä paskanheitto kampanjoinnissa kyse on kuin suoraan Jumalan ja Saatanan välisestä raamatullisesta taistosta. Se on voittaja joka saa enemmän kannattajia. Tästä voitosta ja lopputuloksesta on tullut tärkeämpi kuin pelinappuloista eli siitä mitättömästä ihmisestä sen kaiken ryöpytyksen keskellä. Kuten sodassa yleensäkin, ei siellä todellista voittajaa ole mutta häviäjiä senkin edestä ja ne häviäjät ovat aina ne pelinappulat jotka kantavat kenraalien hölmöilyjen seuraukset.

Karppaajia arvostellaan koska he eivät suostu pitämään turpaansa kiinni. Olisi kaikille toki helpompaa jos virallinen linja saisi jatkua diktaattorimaisesti ilman arvostelua tai poikkiteloin asettuvia vastarannan kiiskiä. Valitettavasti tämä ei käy ainakaan minulle. Haluan edelleen että vhh tai karppaus, ihan miten sitä halutaan haukkua, on hyväksytty vaihtoehto siitä kiinnostuneille, ilman mitään aiheetonta paskanheittoa. Akateemikot pitävät ihmisiä niin tyhminä ettei heille voi antaa vaihtoehtoja, koska he voisivat valita väärin. Korkeasti koulutetut ovat usein historiassa syyllistyneet ylimielisyyteen, eivätkä he tunnu siitä vieläkään mitään oppineen. Siitäkin huolimatta että ihmiset saattavat akateemikon mielestä valita väärin, on heille suotava siihen oikeus. Ihmisellä on oltava oikeus itse päättää. Onneksi nykyaikana on mahdollisuus muillakin kuin professoreilla valistaa ja jakaa tietoa.

"Ajattelen, siis olen". Näin sanoi filosofi Descartes 1500-luvulla. "Karppaan, siis olen terveempi". Näin sanoi Koltta, turmiotieteiden professori joulukuussa 2011.

Teoria vs elämä

Yli 100.000 kertaa on blogia luettu. Enpä olisi uskonut kun ensimmäisen kirjoituksen julkaisin elokuussa. Ajatteiln että jos sen muutama sata tai jopa tuhatkin ihmistä joskus näkee ja pari viitsii kommentoidakkin. Varsin nopeasti kävi kyllä selväksi että aihe kiinnostaa suurempaa joukkoa kuin itse kuvittelin. Ja pienestä kritiikistä riippumatta suorasukainen tyyli ei tunnu pahemmin karkottavan lukijoita. Jos joku olisi tällaista kävijämäärää ennustanut, hulluna olisin pitänyt.

Nuorukaisena tuli oltua noissa sähköasennushommissakin. Jo silloin huomasin että teoria ja käytäntö usein poikkeavat jonkin verran toisistaan. Elävässä elämässä asiat eivät aina mene ihan samalla tavalla kuin teoriassa paperille laitettuna voisi kuvitella. Käytimme rautaputkea sähköjohdon suojaamiseen paikoissa, joissa olosuhteet vaativat kunnon suojaa esim. fyysiseltä rasitukselta. Insinööri oli oikein piirtänyt tarkat kuvat ja mitat siitä, miten ja minkälaisella putkella tuo suojaus tuli toteuttaa. Muutenhan se näytti tosi hienolta ja upealta paperilla mutta rautaputkella on sellainen paskamainen ominaisuus että se tuppaa aina vähän litistymään kun sitä taivutetaan. Ei se tuuman paksu muovijohto sitten enää mennyt siitä tuuman sisämitaltaan olevasta rautaputkesta läpi kun putki oli taivutettu 90 asteen mutkalle. Hieno teoria paperilla mutta käytännössä mahdoton yhtälö. Kuuden tuuman paska ei sovi viiden tuuman putkeen.

Samanlainen vastakkain asettelu meillä on tässä ravitsemustieteessäkin menossa. Papereita pyörittelevät tutkijat yrittävät kerta toisensa jälkeen vakuuttaa että elävässä elämässä hyväksi havaittu ei ole hyväksi. Ovat vielä kärttyisiä kun heitä ei enää uskota. No onhan se toisaalta ihan ymmärrettävää että vuosikausia ensin koulunpenkillä imettyä tietoa, joiden pohjalta on vuosikymmenet luotu akateemista uraa tutkijana, on mahdoton hyväksyä virheeksi. Siinähän menisi lähes elämäntyöltä pohja pois jos myöntäisi että kaikki oppimani oli yhden ainoan rasvakammoon johtaneen tutkimuksen vuoksi täysin turhaa. Eli parempi ilmeisesti pitää kynsin ja hampain kiinni siitä minkä on oppinut, vaikka se olisikin illuusio. Tosin minusta se on raukkamaista ja pelkuruutta pahimmillaan olla oppimatta sen enempää omista kuin muiden virheistä.

On käsittämätöntä miten yhden miehen virhe voi vaikuttaa kokonaisen valtion terveydenhoito menoihin vielä 60 vuotta tuon virheen jälkeenkin. 1950 Ancel Keys teki amatöörivirheen. Hän teki "tieteellisen" tutkimuksen, mutta sen sijaan että hän olisi käyttänyt kaikkien saamansa 22 maan tietoja ja tilastoja tutkimuksessaan, hän käyttikin vain 7 maan tiedot. Vain ne tiedot jotka tukivat hänen tutkimukselle asettamaansa tavoitetta, jättäen pois kaikki loput jotka olisivat kumonneet tuon tavoitteen vääräksi. Sitten tutkimustulokset olivat "sensaatio" ja amerikkalaisilla sensaatioilla on tapana peritytä Suomeen kerta toisensa jälkeen. Erityisesti Suomalaisilla, vanhan koulukunnan kasvateilla, tuntuu vielä tänä päivänäkin olevan joku kliimaksi aina kun puhutaan amerikassa tehdyistä asioista. Kaikki kriittisyys ja tieteellisyys keskustelusta katoaa. Ilmeisesti kyrpä housussa paukahtaa niin kovaksi ettei veri riitä enää aivoissa kuin ihan välttämättömiin toimintoihin. Tuon kliimaksin keskellä Kaysein suomalaiselta opetuslapselta menisi välittömästi taju, jos hän tekisin enää mitään hengittämisen lisäksi.

Toisessa vaakakupissa meillä on lääkärit, jotka näkevät miten suositukset ja ohjeet ovat toimineen elävässä elämässä. Monet heistä ovat jo huomanneet että käytäntö ja teoria ei tässäkään tapauksessa kohtaa odotetulla tavalla. Rohkeimmat heistä ovat jopa uskaltautuneet poikkiteloin tutkijoiden näkemysten kanssa. Esim. Antti Heikkilä on osoittanut kiistattomasti sen, että tutkijoilla on pallo hukassa. Hän ei ole osoittanut sitä tuhansilla tutkimuksilla eikä paperin pyörittelyllä. Se on osoitettu sillä että potilaat voivat paremmin ja terveemmin. Paino putoaa, kunto kohoaa, veriarvot paranevat, lääkkeiden tarve vähenee ja elämä maistuu ihmiselle jälleen elämisen arvoiselta. Heikkilä ei ole ainoa laatuaan, vaikkakin selkeimmin esillä julkisuudessa. Kymmenet, sadat - jopa tuhannet ihmiset ovat saaneet apua Heikkilän suosittelemasta, käytännön työssä terveellisemmäksi todistetusta vaihtoehdosta.

Joskus ammoisina aikoina kun tiede oli vielä tiedettä, eikä markkinoiden määräämää vääristelyä, hyvän tutkimustyön tunsi siitä että tutkija itse pyrki ensisijaisesti kumoamaan oman hypoteesin. Ellei siihen kovallakaan yrittämisellä pysty, on hyvin todennäköistä että hypoteesi on oikea. Nyt pyritään vain kaikin keinoin tukemaan hypoteesia joka on asetettu, eikä missään nimessä oteta huomioon sitä vaihtoehtoa että hypoteesi voi olla täysin väärä.

Kolesteroliteorian osalta meillä on aivan samanlainen tilanne kuin ravitsemus suositustenkin tila on. Käytännön työtä tekevät lääkärit ja kirurgit ovat huomanneet ettei käytännön elämässä asiat olekkaan ihan sillä tavalla kuin teoreetikot ovat laittaneet asiat näyttämään. Tässäkään tapauksessa ei ole kyse yhden tai kahden käytännön työtä tekevän näkemys, vaan suunsa ovat aukaisseet jo erittäin ansioituneetkin ammattilaiset.

Olen jonkin verran huolissani tilanteesta. En oikein ymmärrä mihin on tutkijoilta ammattiylpeys kadonnut. Ilmeisesti kaikella on hintansa, jopa tutkijan etiikalla. Tutkijat, tällä hetkellä Ursula Schwab etunenässä, tuomitsevat lääkärit jotka tarjoavat potilailleen elinehtoisia hoitomuotoja perinteisten, lääkettä poskeen ja pihalle - hoitojen sijaan siitä, että he eivät ole tutkijoita eivätkä osaa tulkita tieteellistä näyttöä oikein. En kyllä ymmärrä Ursulan aivopierua tässä asiassa. Jos näet kymmenien tai satojen ihmisten saavan apua terveydellisiin ongelmiin, niin mitä tieteellisen näytön tulkintaa siinä vielä tarvitaan? Ursula itse ei ole lääkäri, eikä osaa tulkita oikein sitä että ihmiset paranevat ja voivat paremmin, aivan päinvastoin kuin heidän tutkimustensa tulkintojen mukaan olisi pitänyt käydä.

Ketä tässä sitten pitäisi uskoa. Tutkijoita jotka aiheuttavat Suomen julkisen terveydenhuollon romahtamisen kustannusten edelleen kasvaessa yli sietämättömien rajojen? Vai pitäisikö minunkin uskoa lääkäreitä jotka ovat parantaneet potilaita, oireiden lääkitsemisen sijaan? Vai uskoisinko näitä potilaita jotka ovat minullekkin palautteena laittaneet tietoja siitä miten terveys on parantunut, kaikilla niilläkin osa-alueilla joiden piti tutkijoiden mukaan huonontua jos heidän suositustensa vastaisesti elää. Lääkärit+potilaat vs tutkija: 2-0.

Hiilihydraattien vähentämiseen on jo monessa yhteydessä taivuttu ja se on merkki siitä että isotkin laivat kääntyvät, vaikkakin tavattoman hitaasti. Ydin kysymys onkin millä ne vähennetyt hiilihydraatit korvataan. Meidän kolmen suora muistaa joka välissä toitottaa että niitä hyviä kasvirasvoja sitten. Näinhän se on kun herra jossakin myöntyy niin korville se lyö saman tien toiselta puolelta. Rasvakammo onkin tuon Ancel Keys:in ratkiriemukkain perintö ja vaikka tutkimus on osoitettu paikkaansa pitämättömäksi useampaan kertaan, on tämän päivän tohtoreilla ja professoreilla pakonomainen tarve joka yhteydessä yrittää tuota Keys:in teoriaa syöttää täytenä totena. Yhä uudestaan ja uudestaan yritetään painottaa "kovien" rasvojen vaarallisuutta. Onneksi tähän uskovien ihmisten määrä on laskusuunnassa kovasta lobbauksesta huolimatta.

Lisää ekologisuudesta

Siitäkin huolimatta että suurin osa karppaajista jotka tunnen tai tiedän, on ilmoittanut ettei lihan kulutus ole karppaamisen myötä muuttunut, karppaamista arvostellaan nimenomaan sen vuoksi että nouseva lihan kulutus on epäegolokista. Minäkin, joka liharuuista pidän, olen aina syönyt keskivertoa enemmän lihaa ja syön edelleen. Mutten yhtään sen enempää kuin ennen karppaamista. Ainoastaan teollisesti valmistettuja eines- ja lisäaine mössöjä on nyt korvattu enemmän kasviksilla ja monet kevyt tuotteet on vaihdettu puhtaasti rasvaisempiin. Margariinin sijalla on voita. 

En oikein jaksa uskoa että valintani on muuttanut elämääni epäegolokisemmaksi kuin aikaisemmin. Tuskin ne teolliset einesmössöt jotka on muoviin ja styroxiin pakattu, ainakaan yhtään sen egolokisempia ovat kuin paperiin pakattu liha, voi tai vihannekset. Jos vertaamme paperiin kietaistua lihaa tai pahvilautaselle muoviin pakattua einestä, herää kysymys että miten paljon hiilijalanjälkeä pelkästään tuo pahvilautanen ja kauniisti kuvitettu muovipakkaus ovat jop aiheuttaneet edes ennen sen sisään laitetun eineksen teollista valmistusta.

CO2 raportin sivuilta katselin sitten miten se asia oikein menee ihan vaan lihan osalta. "Keskimäärin suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on 10000 kg CO2e / vuosi. Elintarvikkeiden osuus on 1800 kg CO2e eli 18%, asumisen 32%, autoilun 21% ja muiden osuus 29% (lähinnä palvelut)." Eli elintarvikkeet aiheuttavat 18% hiilijalanjäljestä. Ei kolmannesta kuten monessa yhteydessä provosoivasti väitetään. Tuotantoeläinten jälki on sitten 8% (FAO 2006). Eikä suinkaan yli 18% kuten provosoivasti usein kuulee väitettävän.

Viherpiipertäjät väittävät että tuon 8% aiheuttajan eli lihan syömättä jättäminen sitten vähentäisi jälkeä 8%. VÄÄRIN. Se korvattaisiin sitten jollakin toisella, mahdollisesti vähemmän energiaa sisältävällä elintarvikkeella jota kuluisi jopa enemmän. Hiilijalanjälki, mikäli se edes pienenisi, ei todellakaan pienen nollaan lihan osalta. Se vain vaihtuu jonkin toisen elintarvikkeen jalanjäljeksi.

Usein väitetään että lihan pois jättämisellä on helpointa pienentää ihmisen jättämää hiilijalanjälkeä. Tämäkin on vain kaunis harhakuva. Yhtenä päivänä viikossa pois jätetty liha jota ei korvattaisi millään toisella elintarvikkeella pienentäisi jälkeä 30 kg CO2e / hlö / vuosi. Se vastaa noin 200km matkaa autolla. Jos verrataan tuota niinkin mitättömään hiilijalanjälkeen kuin alkoholilla on, Suomalaisten alkoholin keskikulutuksella voisi yhtä hyvin ruveta raittiiksi ja syödä sen liha-aterian viikossa. Olen lähes raitis omasta tahdostani, tänäkään vuonna en ole humalassa hillunut. Voinen siis jättää viikottain sen lihan lautaselle. 

Henkilö joka käy kerran viikossa uimahallissa, aiheuttaa 200 kg CO2e vuodessa. Jos tätä verrataan tuohon yhden viikottaisen liha-annoksen jälkeen vuoden ajalta, saadaan vähän kuvaa mittasuhteista. Koska en käy uimahallissa lainkaan, voinen syödä hyvällä omalla tunnolla 6 liha-ateriaa viikossa. Viherpiipertäjät osoittelevat sormella mutta kukaan ei moralisoi uimarille. Mutta eihän tässä lopun viimein olekkaan kyse ekologisuudesta vaan tämäkin on vain lyömäase jolla pyritään osoittamaan että karppaaminen on väärin.

"Lihalla on merkittävä osuus esim. proteiini-, rauta- ja B12-vitamiinisaannissamme. Kaiken kaikkiaan poisheitetty ruoka on pahin ilmastoteko. Kun esim. koululainen ei syö koulussa lautasella olevaa ruokaa, heittää sen pois ja ostaa herkuttelutuotteita, on kyseessä huono teko sekä ilmastolle, että terveydelle."

Numeraalit on keräilty co2-raportti.fi sivustolta.

Zykologisia ajatuksia.

Narsistinen persoonallisuushäiriö:
Lyhyesti sanottuna narsismi on itserakkautta. Ihailun ja energian kohdistamista itseensä. Narsismi on toisaalta myös terveellistä mutta erään terveyslaitoksen sanoja lainatakseni ÄÄRIMMILLÄÄN ja ÄÄRIMMILLEEN VIETYNÄ kyse on sairaudesta. Paskamaisesta sellaisesta kaiken lisäksi koska narsismiin kuuluu mm. häpeilemättömyys, ylimielisyys, vaativuus ja kateus. Hyväksikäyttö, rajattomuus ja maaginen ajattelu. Narsistille tyypillisiä piirteitä on mm:

• Suuruudenhullut kuvitelmat omasta erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta.
• Vaatii läheisiltään ylikorostunutta ihailua.
• Hyväksikäyttää muita. 
• Ei osoita kiitollisuutta.
• Ylimielinen ja röyhkeä käytökseltään ja asenteiltaan.
• Kadehtii muita, mutta luulee toisten kadehtivan häntä. 

Psykopaattinen käytös, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö:
Psykopaatille on tyypillistä vilpillisyys ja impulsiivisuus. He ovat välinpitämättömiä toisista ihmisistä ja kyvyttömiä tai haluttomia ottamaan muita huomioon. Tyypillisiä piirteitä ovat mm:

• Vilpillinen ja valehteleva.
• Impulsiivinen ja kyvytön suunnittelemaan asioita etukäteen.
• Ärtyinen ja aggressiivinen.
• Piittaamaton omasta ja muiden turvallisuudesta.
• Vastuuton, laiminlyö asioita.
• Ei kadu mitään

Toiset miettinevät tässä kohtaa että mitä se kylähullu Koltta tällä kertaa oikein on raaputellut ja toinen puoli arvannee mihin juttu jotaa :)

Kun katselin nuo määritelmät ja "oireet" läpi, en voinut olla kummeksumatta sitä, miten moni seikka kuten nyt vaikka ylimielisyys, vilpillisyys, valehtelu, vastuuton ja piittaamaton muiden terveydestä - napsahtavat muutamiin toistuvasti julkisuudessa varsin ylimielisesti silkkaa paskaa puhuviin elämäntapatuomareihin. Tuskin tässä tarvitsee paljon sormella osoitella ja ketään erikseen nimetä. Jokainen on varmasti pannut merkille ketkä meitä ovat äänekkäimmin tuomitsemassa syvimpään helvetiin kun uskallamme virallisia suosituksia arvostella.

Muutamat aktiivisesti julkisuudessa esiintyneet henkilöt ovat osoittaneet aivan selkeää ylimielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. He odottavat automaattisesti saavansa tunnustusta sekä itselleen että työlleen, riippumatta siitä onko sille aihetta. Yhtälailla he ovat täysin välinpitämättömiä kaikkea sellaista kohtaan joka ei tue heidän omaa maailmankuvaansa tai näkemystään asioista, riippumatta siitä onko totuudella mitään tekemistä asioiden kanssa. He ovat suorastaan vihaisia jos joku toinen ajatus tai käsite saa kannatusta heidän omien odotusten vastaisesti ja hakevat erilaisia syitä sille miksi muut on harhaanjohdettuja luottaessaan käsityksiin jotka poikkeavat heidän omistaan, riippumatta siitä minkälaista todellista tietoa näiden vastakkaisten käsitysten pohjalla on. Usein he syyttävät muita esim. lähdetietojen vääristelystä johtopääöksiä tehtäessä, toimiessaan itse juurikin mainitulla tavalla pönkittäessään omia näkemyksiään. Kun muilla keinoin ei enää ihailua ja yleisön suosiota saavuteta, ollaan valmiita valehtelemaan yleisölle, välittämättä lainkaan siitä miten helposti tai todennäköisesti siitä jää kiinni housut kintussa.

Meillä on nyt nähtävillä julkisuudessa "asiantuntijoita" jotka ovat murentaneet oman uskottavuutensa pohjalukemiin ihan vain puhumalla itsensä toistuvasti pussiin kun eivät muista mitä kaikkea on tullut haastatteluissa möläyteltyä. Jos tällaiset ihmiset pitäytyisivät vain tiukoissa faktatiedoissa, ei tarvitsisi yrittää muistaa mitä mollausta tai valhetta yritti missäkin haastattelussa käyttää. Valitettavasti kovin moni uskoo mitä sieltä töksäytellään riippumatta siitä onko kyse asiasta vai asiakkaanhaarasta, kun se kerran tulee oppineen tai asiantuntijan suusta. Vähän tarkemmin asiaan perehdyttyään jokainen tulee lopulta epäileväiseksi kun kuulee samasta suusta milloin mitäkin mutta keskiverto kuluttaja harvemmin tulee niin tarkkaan perehtyneeksi yksityiskohtiin. Keskiverto ihmiseen tuntuu edelleen tehoavan kun seuraava yhtälö täyttyy: Sanoja on professori tai tohtori ja hänen sanomisessaan esiintyy joko sanat "vahva näyttö" tai "tutkittua tietoa". Mutta välittömästi kun esitetään kysymys näytöstä tai tutkitusta tiedosta, muuttuu asenne ylimieliseksi, eihän instanssin tarvitse yksittäiselle kansalaiselle kantaansa perustella. Tavatonta miten röyhkeäksi rahvas on akateemikoita kohtaan muuttunut.