maanantai 10. lokakuuta 2011

Verensokeri

Tässä karppailun myötä on ollut ilo päästä eroon sekä metforemista, että insuliinista... ja kokonaan. Tuntuu itse asiassa aika mukavalta kun ei ole mitään säännöllistä lääkitystä. En osannut sitä aikaisemmin edes arvostaa samalla tavalla. Nuorempana ei ollut lääkitystä ja diabeteksen myötä se oli pakollinen paha joka vain piti kestää. Tai ainakin niin luulin.

Useamman viikon olen seurannutkin aamuisen paastosokerin sijaan nimenomaan tuota 2 tuntia aterian jälkeen olevaa sokeri arvoa ja erityisesti verrannut sitä tuohon ennen ateriaa olevaan sokeriin. Siis kaksi mittausta päivässä. Useamman viikon keskiarvoksi asettui ennen ateriaa 4,9 ja kaksi tuntia aterian jälkeen 5,3. Aika onnettomia lukemia kun reilu puoli vuotta sitten ne olivat siellä 10-16 ja huonoimmillaan 24. Samalla meni insuliinia 140 yksikköä ja metforemia 3x750mg vuorokaudessa.

Jossakin vaiheessa ajattelin että onkohan tuota sokeritautia sitten enää ollenkaan kun ei nuo sokeriarvotkaan tunnu nousevan enää ikinä. Mutta kyllä se ruokavaliosta ihan puhtaasti johtuu. Tuossa 40v juhlissa tuli kokeiltua pala ihan perinteistä täytekakkua. Seuraava verensokeri sitten 12,3 joten ei se insuliinin tehottomuus ole kropastani mihinkään hävinnyt. Tieto tästä vain vahvistaa käsitystäni siitä että tällainen elämäntapa on ainakin allekirjoittaneelle ihan pysyvä eikä mikään ihmedieetti tai muoti ilmiö.

Samaisissa pippaloissa pariin otteeseen kokeilin maistaa perinteistä maitosuklaata... mutta voi. EI PYSTY. Niin on makeaa että vetää koko naaman kurttuun. Hetken jo luulin että ne kurtut ei siitä siliä kuin ryyppäämällä ne turvoksiin.

Mielenkiintoista miten se makuaisti on puolessa vuodessa muuttunut. Monet sellaiset asiat mitä vuosi sitten pystyi syömään tolkuttomia määriä, kaksin käsin napaansa ahtaen on tällä hetkellä täysin mahdottomien tuotteiden listassa. Ei vaan pysty noin yltiö makeaa suuhunsa laittamaan. Se maistuu niin hemmetin äitelältä.

Maitorahka, partaäijä ja kermavaahtokin menee ilman makeuttamista, jotka joskus maistuivat turhankin happamilta. Nyt ongelmana ei ole hapan maku vaan monessa tuotteessa aivan liian äitelä makeus.

Alkaa tuo repsahtaminenkin olla pois suljettu vaihtoehto kun ei oikein kunnon hiilaripommeja makunsa puolesta pysty vetämään. Peruna ja leipä, jotka taas makunsa puolesta voisivat olla ne repsahtamisen kohteet, eivät muiden vatsaongelmien vuoksi ole edes varteenotettavia vaihtoehtoja. Ainoa keino kunnolla livetä on siis syödä oikein mahdottomasti liian paljon. Kokeilin tosin sitäkin. Rasva muuten tulee perseestä ulos jos sitä liikaa käyttää. Kokemusta on eikä siitä nauti.

2 kommenttia :

  1. Voi kun saisi nämä sinun postaukset kaikille luettavaksi!! On niin uskomatonta miten olet hoitanut itsesi kuntoon! Tuo lääkkeiden vähennys laittaa päivittelemään yhä uudelleen.
    Mainiota, että jaksat kirjoittaa kokemuksia blogiin. olen linkittänyt kaikille tutuille sokeritautisille. Suvustakin löytyy yllättävän tai kauhistuttavan monta!!

    VastaaPoista
  2. Sitähän minäkn toivon että mahdollisimman moni lukisi. Ja jos yksikään saa edes vähän intoa/apua diabetekseen tai painonhallintaan niin katson että tämän blogin pitäminen on kannattanut.

    VastaaPoista