maanantai 3. lokakuuta 2011

Ristiriitaa

Lueskelin toisinaan mielenkiinnolla, toisinaan huvittuneena mutta pääsääntöisesti kai riidanhakuisena THL:n verkkosivuja löytääkseni lisää sammakoita sun muita ryöpsähdyksiä joihin voisi aikansa kuluksi takertua ja tehdä blogiin lisää päätelmiä, ajatuksia ja vittuilua.

Eipä tullut tällä kertaa sellaista vastaan mutta sen sijaan törmäsin varsin mielenkiintoiseen ja ristiriitaiseen artikkeliin jonka on kirjoittanut 27.5.2004 Jaakko Tuomilehto Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen laitos ja KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto.

Artikkelissa käsitellään seuraavaa aihetta: Aterianjälkeinen kohonnut veren glukoosi – itsenäinen sydän- ja verisuonitautien kuolleisuuden vaaratekijä. Alkava diabetes ja insuliiniresistenssi ilmenevät juurikin tuon aterianjälkeisen veren glukoosin kohonneina pitoisuuksina.

Ja kuten Tuomilehto niin nasevasti asian artikkelissaan mainitsi: "Meillä on olemassa tietoa lääkkeettömästä hoidosta sekä lääkkeitä, joiden avulla voidaan tehokkaasti estää liiallisia aterianjälkeisiä glukoosihuippuja."

Kumma juttu, mutta noista lääkkeettömistä vaihtoehdoista ei minulle koko 8 vuotisen lääkityksen aikana kukaan maininnut halaistua sanaa ennen kuin törmäsin karppaukseen. Siihen asti ainoat lääkkeet olivat insuliini ja metforem.

Nyt kun olen käytännössä huomannut että se aterianjälkeinen verensokeri ei heilahtele yhtään mihinkään kun jättää liiat hiilihydraatit pois, olen suoraan sanottuna hyvin katkera siitä ettei tällaisia terveellisiä ja lääkkeettömiä vaihtoehtoja edes tarjota potilaille. Ei siinäkään vaiheessa kun vuosien yrittämisen jälkeen on huomattu että normaali hoitomuoto ei vaan toimi.

Miksi se sitten on tärkeää pitää sitä aterianjälkeistä verensokeria kohtuullisissa lukemissa. Siihenkin Tuomilehdolla oli vastaus: "Henkilöillä, joilla todettiin oireeton diabetes kahden tunnin glukoosipitoisuuden perusteella (yli 11 mmol/l) sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli lisääntynyt 55 prosenttia verrattuna henkilöihin, joilla oli normaali kahden tunnin glukoosipitoisuus (alle 7,8 mmol/l). Sepelvaltimotautikuolleisuus oli lisääntynyt 64 prosenttia, aivohalvauskuolleisuus 74 prosenttia ja kokonaiskuolleisuus 92 prosenttia. "

Kaikesta mielenkiintoisuudesta huolimatta tämän asian tekee ristiriitaiseksi se tosiasia, että THL:n suositus kakkostyypin diabeetikoille on syödä reilusti hiilihydraatteja, jotka sitten nostavat tuota kahden tunnin glukoosipitoisuutta kohtuuttoman korkeaksi. Koitetaan sitten insuliinilla sitä tiputella takaisin alas. Luulisi jo vähäjauhoisemmankin tajuavan, ettei siinä ole mitään järkeä.

Siis vuonna 2004 oli jo tiedossa että kohonnut aterianjälkeinen verensokeri on valtava riskitekijä mutta siitäkin huolimatta THL suosittelee poskettomia hiilihydraattimääriä diabeetikoillekin. Hautaustoimistojen liittoko tällä kertaa on ollut se tuhansien tutkimusten tekijä jonka "faktoihin" suositukset perustuvat?

Sillälailla.

7 kommenttia :

  1. Tuossa nyt oli sitten tuollaiset raja-arvot. Olet varmaan Koltta huomannut, kun asioita oot tutkinut, että suositeltu aterianjälkeinen mittausaika vaihtelee. Suositellaan 45min, 1h, 2h. Ja kaikissa varmaan pitäisi olla oma viitearvo. Jostain syystä niitäkin on vaikea löytää, kun eivät kai niistäkään pääse konsensukseen. Sulla tässä nyt selkeesti toi 2h. Enpä lähtis lähellä tuota 7,8 lääkitsemään millään. On noilla lääkkeillä niin hurjat sivuvaikutukset. Kirjoitapa metformiinin ja insuliinin haittavaikutuksista, jotka usein tulevat hiljaa hiipien ja joita ei pahemmin mainosteta.

    VastaaPoista
  2. Insuliinista on juttua elokuulta Insuliiniresistenssi lihottavaa vaikutusta käsitelleessä kirjoituksessa sekä syyskuussa lihotushormooni kirjoituksessa. Metforeemin osalta on vielä ajatukset leväällään mutta varmaan ne sieltä putkahtelee ulos jonakin kauniina päivänä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä sekin katkeroittaa, kun saa läheltä seurata rakkaan läheisen taistelua D2 vastaan. Noudattaa pilkun tarkkaan sydänleikkauksen jälkeen saamiaan ohjeita. Eli leipää ja leipää ja hipaisu beceliä jne. Raivostuttaa katsella vierestä!!! Mutta minkäs teet, kun uskoo lääkäriin kuin jumalaan ja kaikki muut ehdotukset ovat harhaoppia.
    Syytän ehdottomasti terveyshuoltoa en häntä. Pakkohan hänen on jostain se ohjenuora saada kuolemanpelossaan. Ja mikäs sen luonnollisempaa kuin terveyshuolto!??

    VastaaPoista
  4. Kun se lääkäriin uskominen on lapsesta saakka lähes äidinmaidossa istuettu, ei se ihan helpolla lähde. Koulussa sitä vielä lisätään, eikä kukaan vaahtosammuttajan kokoinen lähde kyseenalaistamaan opettajan sanomisia. Ja samaa rallia jatkuu hautaan saakka. Vaikea on potilasta syyllistää kun uskoo niihin joihin luulisi voitavan luottaa.

    Olisipa tarjota joku patenttikeino saada tällaiset läheiset edes miettimään asioita. Ei ole helppo se tie.

    VastaaPoista
  5. Kyllä!
    Jos vain satuit katsomaan dokumentin ihmisen tottelemisesta. "Tottelemiskoe, panoksena kuolema".
    Siinä näki kuinka ihminen tekee mitä tahansa mitä auktoriteetti sanoo!
    Koko ajan mietin ja pohdin olisinko ollut tottelijoiden joukossa vai niiden harvojen, jotka uskalsivat olla omaa mieltä.
    Ihminen on laumaeläin. Harmi, että meillä johtajat vain ovat niin puusilmääsiä

    Dokumentin jälkeen puhuin lapsille niin hyvin kuin osasin, omista aivoista ja omista päätöksista ja vahvana olemisesta.

    Ei ehkä ihan liippaa karppausta, mutta tavallaan kuitenkin. Kyllä se vielä on valtavirtaa vastaan uimista. Vaikka vähän muotiin tulossakin :)

    VastaaPoista
  6. Juupa. Ei pitäisi terveyskeskuslääkäreidenkään laittaa potilaitaan omiin tottelevaisuuskokeisiinsa. Kaikki eivät jaksa panna kampoihin. Minä en niinkään pelkää kuolemaa, kuin sitä etten saa riittävän hyvää saattohoitoa kivunlievityksineen ,sitten kun aikan on. Muuten pelkään elämää eli vanhenemista tällaisessa systeemissä.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi puhuu kyllä asiaa!

    VastaaPoista