Sokeri

Asiantuntijat väittävät, että sokerin aiheuttama riippuvuus on myytti. Kuitenkin tosiasia on, ettei valtaosa virallisterveellisen ruokavalion noudattajista ole koskaan kokenut nälkää, ainoastaan riippuvuuden aiheuttaman himon saada lisää sokeria (hiilihydraatteja). He sanovat sitä näläksi tai kiukkunäläksi, koska se on ainoa heidän oppimansa merkki elimistöltä kertomaan, että jotakin tarvitaan. Valitettavasti sillä ei ole nälän kanssa mitään tekemistä, se on vain viesti joka huutaa lisää sokeria.

Diplomiravintoneuvoja Tarja Tuuli-Dammert, jolla on asiakkaidensa joukossa myös sokerivieroituksessa käyviä sokeriaddikteja, tietää että  sokeri todella koukuttaa kuten huumeet, ja altistuminen alkaa nykyisin jo vauvana. Koulujen vähärasvainen, hiilihydraattipitoinen ruokavalio ei varmasti auta yhtään asiaa, varsinkaan jos kotona jatketaan Puskan poppoon hyväksi havaitsemalla linjalla vähärasvaisena ja runsaasti hiilihydraattisella elämällä.


Rasvasta on peloteltu ihmisiä jo niin kauan ja niin paljon, että on unohdettu lähes tyystin paljon suurempi ongelmien aiheuttaja, sokeri. Rasva vartalossa on merkki lihavuudesta, toisin kuin rasva lautasella. Yleinen lasten harhakäsitys on, että jos syö rasvaa, se päätyy rasvaksi vartaloon. Ihmisessä ei ole tällaista mekanismia jolla syöty rasva kertyisi suoraan rasvaksi. Paljon nopeampi ja toimivampi on mekanismi jolla syöty sokeri päätyy rasvaksi nahan alle. Jotta rasvaa syömällä saataisiin sama aikaiseksi, sitä pitäisi syödä ämpärikaupalla päivässä.

Lihavuus yksin ei ole välttämättä varsinainen terveysriski toisin kuin keskivartalolihavuus ja sisäelinrasvat jotka ovat hälyttävä merkki metabolisesta syndroomasta. Sisäelinrasvat myös aiheuttavat elimistön tulehdustiloja ollen myös sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Sisäelinrasvan keskeisin syy taas on sokeri ja sen molekyylin toinen vaihtoehto, fruktoosi. Tehokkain keskivartalorasvan poistomenetelmä on vähähiilihydraattinen ruokavalio ja pidättäytyminen lähes tai täydellisesti sokerista, erityisesti fruktoosista, joka aiheuttaa rasvamaksaa ja sisäelinten rasvoittumista.

Karppaajien myötä sokeri on palannut keskusteluihin voimakkaasti takaisin, eikä ole enää vain hammaslääkärien jutunaiheena. Ravitsemusasiantuntijat koittavat kovasti lokeroida hiilihydraatteja hyviin ja huonoihin, pääsääntöisesti edes tietämättä miten parjattu tai kehuttu hiilihydraatti käyttäytyy elimistössä. Sakkaroosi, joka suolistossa hajoaa fruktoosiksi (hedelmäsokeri) ja glukoosiksi (rypälesokeri), kuuluu vähemmän hyviin. Se aiheuttaa ainakin hammaskariesta kuten muut suuontelossa glukoosiksi pilkkoutuvat hiilihydraatit. Ongelmana on myös sen puhtaus. Se sisältää vain energiaa, ei lainkaan vitamiineja, hivenaineita ja kuitua.

Diabeetikolle ja useimmille laihduttaville on aivan samantekevä, onko hiilihydraatti lokeroitu hyviin tai huonoihin. Se nostaa verensokeria ja insuliinitasoa, riippumatta minkälaisen luokituksen sille ihminen antaa mielessään. Verensokeriin se päätyy luokittelusta huolimatta ja on sieltä tavalla tai toisella käsiteltävä.

Uusimpia havaintoja on sokerijuomien suora vaikutus tulehdusarvoihin. Tulehdusmittaukset (CPR) ovat osoittaneet, että sokerijuomat syystä tai toisesta lisäävät selvästi tulehdusalttiutta. Tulehdukset ja varsinkin krooniset sellaiset lisäävät taas infarktin riskiä jopa muutoin terveessä ihmisessä puhumattakaan keskivartalolihavuudesta kärisvälle.

Puhdas sokeri ja puhtaalla sokerilla makeutetut tuotteet eivät kuulu ihmisravinnoksi. Puhdistettu sokeri on elimistöle shokki. Insuliinitasapaino saa potkun perseelle. Esimerkiksi syöpäsolut ottavat vastaan kaikkein mieluiten sokeria toisin kuin terveet solut joille tärkeintä on happi. Yksi merkki elimistön ongelmista sokerin käsittelyssä on hiivasyndrooma joka ei ole aiheutunut antibiooteista.

Runsas sokerinkäyttö suurentaa veren triglyseridipitoisuutta ja saatta myös alentaa hyvää HDL kolesterolia. Kumpikin on ei toivottujen muutosten listalla riippumatta kolesteroliarvoista. Useat eri tutkimusryhmät ovat osoittaneet, että HDL-kolesteroli laskee, kun sokerilla on suuri osuus ruokavaliossa.

Marraskuussa 2012 ilmestyneessä Diabetes-lehdessä on lipidi- ja diabetestutkija, emeritusprofessori Marja-Riitta Taskisen haastattelu, joka on otsikoitu ”Fruktoosi on sokereista pahin” . Artikkelissa Taskinen mm. toteaa: ”Fruktoosi heikentää siis valtimoterveyttä suoraan eikä ainoastaan lisäpainon kautta”. On myös tiedossa, että  fruktoosin imeytyminen on heikompaa jos glukoosia ei ole samanaikaisesti ravinnossa. Valitettavan usein tilanne on kuitenkin juuri niin päin, että fruktoosin kanssa on myös glukoosia joten fruktoosin haitallinen vaikutus korostuu glukoosin ansiosta.

Suomalaistutkijoiden tutkimus American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä (Sevastianova et al. 2012). Tutkijat havaitsivat, että sokerilla ylisyöttöminen karkkeina (overfeeding) aiheuttaa kolmessa viikossa maksan rasvoittumista erityisesti perinnöllisesti alttiilla henkilöillä. Pääsyypääksi nostettiin nimenomaan fruktoosi ja fruktoosin aiheuttama de novo lipogeneesi maksassa.

Hedelmissä on paljon sokeri, nimenomaan fruktoosia ja juurikin edellämainituista syistä johtuen ne ovat katalimmat sokerin lähteet. Hedelmiä sanotaa erityisen terveellisiksi, mutta valitettavasti nykyhedelmät on jalostettu erittäin makeiksi ja tämän myötä todellisuus on jotakin ihan muuta kuin terveellistä hedelmää.

Sokerit ovat lähes tai kokonaan puhdasta energiaa ilman ravintoarvoja. Ei ihmistä ole rakennettu tällaisen ravinnon hyödyntämistä ajatellen. On sanomattakin selvää että aineenvaihdunnalle tämmöinen shokki päivästä toiseen ei voi tapahtua ilman seurauksia. Ja seurauksista pahimmasta päästä ovat metabolinen syndrooma, sisäelinten rasvoittuminen ja tyypin 2 diabetes. Nykyhoidolla diabetes on vieläkin ikävämpi seuraus, kuin se olisi jos hoitomuoto olisi sairautta, eikä oireita hoitava. 

Markkinavoimat ovat keksineet uuden muoti sloganin "Ei lisättyä sokeria" joka on varsin harhaanjohtava vaikka onkin useinmiten täyttä totta. Tuotteeseen ei tarvitse lisätä sokeri jos se on sitä itseään joa muutoinkin suurimmaksi osaksi. Mutta tuo slogani ei tee siitä yhtään terveellisempää mielikuvasta huolimatta.