sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Karpin sydän

"Suomalaisten kolesteroliarvot ovat nousseet tuntuvasti viiden viime vuoden aikana, kertoo Finriski 2012 -tutkimus". Tämän tutkimustuloksen uskon. Eikä tällaisen tutkimuksen tekeminen ole edes vaikeaa, verrataan vain Suomalaisilta mitattuja kolesteroliarvoja tietyin väliajoin ja nähdään mihin suuntaan ollaan menossa.

Eräässä hömppälehdessä, jonka tarkoitus on myydä, eikä tutkia tai tuoda esiin faktoja, tuo samainen otsikko oli käännetty tällaiseen muotoon: "Tutkimus: Karppaus aiheuttaa satoja sydänkohtauksia!". Täyttä paskaa. Olen käynyt verikokeissa usein. Koskaan ei ole tässä yhteydessä kysytty, minkälaista ruokavaliota noudatan tai karppaanko. Ellei verinäytteen ottaja ole telepaatti, hän ei siis voi tietää kolesteroliarvoistani, onko ne yhteydessä karppaamiseen vaiko eivät. Samanlainen ääni on kantautunut muidenkin karppaajien taholta, ei ole kysytty asiaa. Eli tutkimukseen tämä johtopäätös ei ainakaan perustu.

Mistä siis tulee tämä yhteys että karppaus on syynä kolesteroliarvojen nousuun. Keräämäni tietojen mukaan suurimmalla osalla karppaajista kolesteroliarvot ovat laskeneet ja osalla pysyneet ennallaan. Tämä otanta on toki pieni, vain noin 500 karppaajaa on kyselyyni vastannut tähän mennessä. Kuitenkin tämä on täysin päinvastaista tietoa kuin mitä tuossakin uutisoinnissa ihmisille väitetään.

Eiköhän tosiasia kuitenkin ole niin että karppaamisen mainita tuossa uutisoinnissa on vain toimittajan tai päätoimittajan keino saada myyntiä paremmaksi. Takana voi toki olla näistä jommankumman henkilökohtainen karppausvastaisuus, onhan kyseisen hömppälehden uutisoinnissa saatu vastaavaa katsella jo toista vuotta.

Ennusteen mukaan naisten sydänkohtaukset lisääntyvät lähivuosina 100-170:lla ja miesten 200-300 tapauksella vuosittain. Nähtäväksi jää pitääkö ennustus paikkansa. Voi toki pitääkkin. Mutta kannattaisi ainakin niiltä, jotka jäävät eloon, kysyä että karppaatko. Tuskin tullaan kysymään, näen jo nyt tulevat hömppälehden otsikot mielessäni kuinka karppaajat ovat saaneet sydänkohtauksia. Itse jutussa sitten kerrotaan miten paljon kohtaukset ovat lisääntyneet, mutta karppaus ei liity enää tässä vaiheessa koko asiaan, se on vain myyvä otsikko.

Ainoa asia miksi tämä oikeastaan harmittaa, on se, että ihmisissä on vielä tavattoman paljon niitä joiden mielestä asia täytyy olla totta kun se on lehteen kirjoitettu. Tämä on ehkä joskus ollutkin asian laita mutta tänä päivänä on aivan sama kirjoittaako sen otsikon pää vai perse, yhtä paljon siihen voi luottaa.

Entäs jos tulevaisuudessa käykin niin että kolesteroliarvojen kohoamisesta huolimatta sydänkohtausten määrä ei kasvakkaan??? Uutisoidaanko sitten se, ettei kolesteroliarvot olekkaan välttämättä aivan suorassa syy-yhteys suhteessa sydänkohtausten määrään. Tuskinpa, jos näin käy, siitä tullaan vaikenemaan totaalisesti.

Suomessa sattuu vuosittain noin 23 000 sydäninfarktia. Suomen väkiluku on noin 5,4 miljoonaa henkilöä. Eli noin 0,43% saa sydäninfarktin vuosittain. Suomen väkiluku kasvaa vuosittain noin 24000 henkilöllä ja uusia infarkteja on luvassa ennusteen mukaan siis noin 300-470. Jos tuo skenaario toteutuu niin sitten infarktin saa vuosittain 0,43% eli muutos on noin sadasosa prosentin luokkaa ja jos ennuste ei pidäkkään paikkaansa, prosentit saattavat jopa laskea aikaisemmasta. 


Jos pitää paikkansa viranomaisten ja median näkemys karppaajien määrästä, että se olisi noin 10% eli puoli miljoonaa suomalaisista (vaihtelee helvetisti lähteestä riippuen). Silloinhan seuraavan viiden vuoden aikana infarktien määrä pitäisi kasvaa kymmenillä tuhansilla eikä muutamalla sadalla, kun kerran monta sataa tuhatta karppaa.

Asiaa kannattaa miettiä useammalta kantilta.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Blogin tarkoitus

Erään anonyymin kommentoijan väärinkäsitysten johdosta lienee syytä kertoa blogin tarkoitus myös niille joille se ei ole ilmeistä.

Toisin kuin anonyymi oletti, ei tämän blogin tarkoitus ole jatkaa jo ennestään niin tuttua juupas eipäs väittelyä tai kiistelyä siitä onko -50 luvun tutkimukset rasvan haitoista painavampia kuin -00 luvun tutkimukset maito- ja eläinrasvojen terveellisyydestä. Myöskin käsitys siitä että kommentoidessa voi länkyttää mitä tahansa mieleen juolahtaa, oli väärä.

Blogini tarkoitus on antaa tietoa siitä miten yksi diabeetikko on päässyt eroon vaivoista ja lääkityksestä ja saanut aikaisempaa paremmat veriarvot karppaamalla. Tarkoitus on jakaa tietoa siitä miten voi onnistua jos ottaa asioista tarpeeksi selvää. Mutta vain niille jotka sitä haluavat lukea. Samalla olen kerännyt myös tietoa erilaisilla kyselyillä ja palautteilla siitä, miten samanlaisiin tuloksiin ovat muut päässeet samansuuntaisille teoilla. Eipä ole suurta eroa sillä, onko karpannut 2 vai 20 vuotta. Yksilöt jotka palautetta ovat tavalla tai toisella antaneet, ovat päätyneet kanssani samoihin tuloksiin. Siitäkin huolimatta ettei karppaamista ole tutkittu, eikä ole tietoa siitä kyllästyykö koko ihminen lopulta rasvalla jos karppaa liian kauan.

Toisin kuin anonyymi kuvitteli, tämä on täysin väärä foorumi jakaa vastakkaista "tietoa" ja käsityksiä. Niitä varten on ihan toiset kanavat. Tämän blogin kommenteissa ei käydä kiistelyä siitä onko kemiallisesti muunnetut kasvirasvat terveellisempiä kuin luonnolliset maito- ja eläinperäiset rasvat. Sitä keskustelua ei tässä blogissa käydä.

Koska nämä seikat eivät anonyymeille menneet perille, on anonyymien kommentointimahdollisuus toistaiseksi pois käytöstä.

Blogini lukeminen on vapaaehtoista, samoin se, haluaako saamiani kokemuksia itse kokeilla ja hyödyntää. En kokemuksiani kenellekkään tuputa, jokainen saa ihan itse ilman päsmäröintiä päättää, onko kirjoituksissani jotakin älyä vai onko ne silkkaa hupia. Minulle karppaaminen on ollut elämäni hienoin ja luultavasti myös tärkein päätös. Karppaaminen vapautti minut lääkityksistä ja antoi ihan uudenlaista energiaa ja puhtia elämään. Kaikenlisäksi ne kauheasti pelätyt veriarvotkin ovat vain edelleen parantuneet.

Viimeaikoina medisassa esitettyihin väittämiin en ole edes viitsinyt tarttua, mitään sellaista kun ei ole tullut esiin, mitä ei olisi jo vuoden aikana nähty. Karppaamista luullaan usein edelleen pelkillä rasvoilla läträämiseksi. Kuvitellaan että 50 vuotta vanha tutkimus on se ainoa oikea ja kaikki sen jälkeen tehdyt tutkimukset ovat väärässä. Uskoo ken haluaa.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Työ ja karppi

Aika yleinen vastaväite on kuulunut, ettei voi karpata koska tekee fyysistä tai raskasta työtä, eikä sitä jaksa karppaamalla.

Aikaisemmin en osannut tuohon sanoa oikein mitään mutta nyt osaan. Olen viikon ollut poikkeuksellisesti kattotöissä. 12 tuntisia päiviä, kiipeilyä ylös ja alas, tavaran kantamista ylös ja alas. Kuumat paikat, hiki virtaa ja pullukka kuivuu.

Karppaajakin jaksaa. Jos tällainen läski istumatyötä tekevä karppaaja pystyy siihen mihin pystyivät tuota samaa työtä vuosia tehneet, on ihan turha väittää ettei sitä karppaamalla jaksa. Koko työpäivän jaksoi, ilman hiilareita tai jatkuvia välipaloja. Eikä lapa tärissyt vielä päivän viimeisinäkään tunteina. Välillä oikein harmitti kun "kesken päivän" piti lähteä kun oli vielä valoisaa ja olisi kyllä jaksanut.

Ehkä asiaan vaikuttaa se että on jo pidempään karpannut. Sellaiselle joka samanlaista raskasta työtä tekee ja aikoo siinä samalla muuttaa ruokavalionsa, voi olla tilanne hieman haastavampi kun elimistö ei ole vielä tottunut siihen rasvanpolttoon. Uskon kyllä, että tällaisessa tilanteessa tulee herkästi mieleen ettei tätä vain pysty tekemään jos ei välillä syö jotakin.

Raskasta fyysistä työtä tekevän kannattaneekin ajoittaa aloittaminen sellaiseen ajankohtaan, ettei ole niin riippuvainen siitä säännöllisestä tankkaamisesta, kuten loma tai pidempi vapaa jakso. Kyllähän se varmasti olisi silloin helpompaa.

Eri asia on sitten raskasta työtä tekevän, jolla kulutus on ihan toista luokkaa kuin istumatyötä tekevillä, että onko karppaaminen edes tarpeen. Mutta moni haluaakin sitä ihan muista syistä kuin laihtuakseen joten niitäkin varmasti on, jotka kulutuksesta huolimatta haluaisivat vain voida paremmin.

Kuitenkin se myytti, ettei raskasta fyysistä työtä voi tehdä ilman välipaloja ja karppaamalla on silkkaa paskapuhetta ja lokeroituu sinne muiden tekosyiden joukkoon. Jos siihen pystyy tällainen laiska punkero, se ei voi olla mahdottoman vaikeaa.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Liikkuminen

Jokainen on varmasti kuullut kliseen siitä, että ihminen laihtuu jos kuluttaa enemmän kuin syö. No olen useammassakin kirjoituksessa kertonut sen faktan, ettei se aina ihan näiden laskurien mukaan elävässä elämässä toimi. Mutta en minäkään millään tavalla väheksy liikunnan ja liikkumisen tärkeyttä.

Vaikka ehdottomasti suurin kunnia painoni pudotuksesta on puhtaasti ruokavalion ja erityisesti karppaamisen eli hiilihydraattien radikaalin vähentämisen ansiota, minäkin olen saanut apua myös liikkumisesta.

Olen sitä ihmistyyppiä jolle kuntoliikunta on pakkopullaa, joten se jää aika hemmetin vähäiseksi siitäkin huolimatta, että sen tärkeys ei ole jäänyt epäselväksi. Kyllä siitä muistetaan yhdestä jos toisesta tuutista mainita aina kun vain on mahdollista.

Onneksi on muunkin laista liikkumista, joka ei ole liikkumista vain liikkumisen vuoksi. Puhun arvatenkin hyötyliikunnasta. Se on minullekkin mieluista, tapahtuuhan se melkein kuin itsestään. Jotakin tärkeää tai tarpeellista tehdessä tulee myös liikuntaa.

Minulle mieluisimmat hyötyliikunnat ovat auton pesuun ja korjaukseen sekä erilaisiin omakotitalon kunnossapitoon ja puutarhaan liittyvät toimet. Lumien sulamisesta lähtien on kaikki vapaa aika tullut vietettyä mitä erilaisempien askareiden parissa ja sen huomaa voinnissa. Auton pesua ja korjaamista, puutarhan kunnostamista, aidan rakentamista... ja olo on parempi ja unikin maistuu paremmin.

Vaikka meissä on niitäkin, joiden mielestä liikunnan pitää olla tuskaista vääntämistä salilla, tai puuduttavaa lenkkeilyä pururadalla, väittäisin ettei liikunnan tarvitse aina olla tylsää tai yksitoikkoista. Moni varmasti sanoo ettei tuollainen Koltan "hyötyliikunta" ole mitään oikeaa liikuntaa, mutta näille Tuomaille kehotan omakohtaista kokeilemista, miten kovaa hommaa on esim. puhdistaa auto kliinerillä, sen jälkeen vahata se käsin ja vielä hoitaa kiillotus siihen päällle. Kokeneeltakin meni siihen viitisen tuntia. Ja kyllä se kropassa tuntui.

Hyötyliikuntaa ei kannata väheksyä. Se on mielekästä ja pienellä ajatuksella siitä saa myös erittäin tehokasta.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Kakkajuttu

Paskasta ei kuulemma saisi puhua. Minähän viittaan kintaalla sille mitä saa ja mitä ei saa suustaan päästää. Varsinkin karpatessa on tosin kakka jäänyt vähemmälle huomiolle, siitäkään kun ei enää tule päivittäin numeroa. Se vain on normaalia. Mutta aikana jolloin varpusparvi usein pärähti posliiniin, tuli törmättyä seuraavanlaiseen erittelyyn siitä, millaista kakka voi olla:

Kummituskakka
Tiedät kakanneesi. Vessapaperissa on kakkaa, mutta pönttö on tyhjä.
Teflonpäällysteinen kakka
Tulee ulos niin livakasti, ettet huomaa sitä lainkaan. Ei jätä jälkiä paperiin. Joudut kurkistamaan pönttöön varmistuaksesi, että olet kakannut.
Siirappikakka
Edellisen vastakohta. Koostumukseltaan kuin kuumaa tervaa. Pyyhit takapuolesi 12 kertaa ja silti se jää likaiseksi. Päädyt tunkemaan alushousuihisi vessapaperia ettei niihin jäisi tahroja. Kakka jättää pysyvät jarrutusjäljet pönttöön.
Jospa sittenkin -kakka
Olet jo pyyhkinyt reikäsi ja valmistautunut nousemaan pöntöstä, kun huomaat; sitähän tulee lisää!
Poksauta verisuoni päästäsi -kakka
Tällainen kakka tappoi Elviksen. Ei putoa ennen kuin olet yltä päältä hiessä, tutiseva ja punainen punnerruksen voimasta. Useimmiten tulee kun sinulla on kiire.
Vellimahakakka
Kakkaat niin paljon, että painosi putoaa viisi kiloa.
Just nyt -kakka
Tällaisen sattuessa on parasta olla noin 10 sekunnin päässä pöntöstä. Useimmiten sillä on jo pää ulkona ennenkuin saat housusi alas.
King Kong tai yöastian tukehduttaja -kakka
Tämä kakka on niin iso, ettei se mahdu pöntöstä ellet pilko sitä pienempiin kimpaleisiin. Henkkari toimii tässä hyvin. Tällainen kakka tulee useimmiten kun olet kylässä.
Märät posket -kakka
Kakka osuu veteen poikittain, ja aiheuttaa ison molskahduksen, joka kastelee takapuolesi.
Toivokakka
Istut pöntöllä krampissa, pieraiset pari kertaa, mutta kakkaa ei vain tule.
Käärmekakka
Tämä kakka on kohtalaisen pehmeä ja suurin piirtein peukalosi paksuinen (pythoniksi kutsuttava on huomattavasti paksumpi). Tuntuu kuin se olisi ainakin metrin pituinen.
Korkkikakka
Vielä kolmannenkin huuhtelukerran jälkeen se vain kelluu pöntössä. Hyvä jumala, miten minä pääsen tästä eroon?!! Tämä kakka tulee useimmiten kyläillessäsi.
Meksikolaisruokakakka
Tiedät että on OK syödä taas kun takapuoltasi lakkaa kirvelemästä.
Olutkakka
Tämä kakka tulee kankkuspäivänä. Luulet että kakka ei haise pahalta, mutta tämä on PAHA!! Useimmiten joku odottaa vuoroaan oven ulkopuolella. Tällä kakalla on myös taipumus tulla kyläillessäsi.