Ristiriitaa

Lueskelin toisinaan mielenkiinnolla, toisinaan huvittuneena mutta pääsääntöisesti kai riidanhakuisena THL:n verkkosivuja löytääkseni lisää sammakoita sun muita ryöpsähdyksiä joihin voisi aikansa kuluksi takertua ja tehdä blogiin lisää päätelmiä, ajatuksia ja vittuilua.

Eipä tullut tällä kertaa sellaista vastaan mutta sen sijaan törmäsin varsin mielenkiintoiseen ja ristiriitaiseen artikkeliin jonka on kirjoittanut 27.5.2004 Jaakko Tuomilehto Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen laitos ja KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto.

Artikkelissa käsitellään seuraavaa aihetta: Aterianjälkeinen kohonnut veren glukoosi – itsenäinen sydän- ja verisuonitautien kuolleisuuden vaaratekijä. Alkava diabetes ja insuliiniresistenssi ilmenevät juurikin tuon aterianjälkeisen veren glukoosin kohonneina pitoisuuksina.

Ja kuten Tuomilehto niin nasevasti asian artikkelissaan mainitsi: "Meillä on olemassa tietoa lääkkeettömästä hoidosta sekä lääkkeitä, joiden avulla voidaan tehokkaasti estää liiallisia aterianjälkeisiä glukoosihuippuja."

Kumma juttu, mutta noista lääkkeettömistä vaihtoehdoista ei minulle koko 8 vuotisen lääkityksen aikana kukaan maininnut halaistua sanaa ennen kuin törmäsin karppaukseen. Siihen asti ainoat lääkkeet olivat insuliini ja metforem.

Nyt kun olen käytännössä huomannut että se aterianjälkeinen verensokeri ei heilahtele yhtään mihinkään kun jättää liiat hiilihydraatit pois, olen suoraan sanottuna hyvin katkera siitä ettei tällaisia terveellisiä ja lääkkeettömiä vaihtoehtoja edes tarjota potilaille. Ei siinäkään vaiheessa kun vuosien yrittämisen jälkeen on huomattu että normaali hoitomuoto ei vaan toimi.

Miksi se sitten on tärkeää pitää sitä aterianjälkeistä verensokeria kohtuullisissa lukemissa. Siihenkin Tuomilehdolla oli vastaus: "Henkilöillä, joilla todettiin oireeton diabetes kahden tunnin glukoosipitoisuuden perusteella (yli 11 mmol/l) sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli lisääntynyt 55 prosenttia verrattuna henkilöihin, joilla oli normaali kahden tunnin glukoosipitoisuus (alle 7,8 mmol/l). Sepelvaltimotautikuolleisuus oli lisääntynyt 64 prosenttia, aivohalvauskuolleisuus 74 prosenttia ja kokonaiskuolleisuus 92 prosenttia. "

Kaikesta mielenkiintoisuudesta huolimatta tämän asian tekee ristiriitaiseksi se tosiasia, että THL:n suositus kakkostyypin diabeetikoille on syödä reilusti hiilihydraatteja, jotka sitten nostavat tuota kahden tunnin glukoosipitoisuutta kohtuuttoman korkeaksi. Koitetaan sitten insuliinilla sitä tiputella takaisin alas. Luulisi jo vähäjauhoisemmankin tajuavan, ettei siinä ole mitään järkeä.

Siis vuonna 2004 oli jo tiedossa että kohonnut aterianjälkeinen verensokeri on valtava riskitekijä mutta siitäkin huolimatta THL suosittelee poskettomia hiilihydraattimääriä diabeetikoillekin. Hautaustoimistojen liittoko tällä kertaa on ollut se tuhansien tutkimusten tekijä jonka "faktoihin" suositukset perustuvat?

Sillälailla.

Mutkaton juttu

Mm. Iltasanomat kertoi 24.9 tutkimuksesta joka osoitti kevyt karppauksen ehkäisevän sairauksia. Tutkimuksessa biologit Norjassa osoittivat että kolmannes kutakin makroa on huomattavasti parempi ravintomalli kuin nykyinen 65/20/15. "Saimme selville, että ruokavalio jossa oli 65 prosenttia hiilihydraatteja - mikä vastaa usein tavallisen norjalaisen aterialla saamaa määrää - saa useat geeniluokat käymään ylikierroksilla" kertoo norjalaisyliopiston verkkosivuilla biologian professori Berit Johansen.

Berit Johansen päättelee edelleen, että "hiilihydraattivoittoinen ruokavalio vaikuttaa geenien ilmentymiseen tavalla, joka voi jopa lisätä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, joihinkin syöpiin, dementiaan ja kakkostyypin diabetekseen". Tämähän ei sinällään ollut mitään uutta että hiilihydraattivoittoinen ruokavalio aiheuttaa kakkostyypin diabetestä. Sitä kun ei ainakaan minun ja tuntemieni diabeetikkojen osalta tarvitse kalliilla lahjusrahoilla tutkia. Olemme sen eläneet ja kokeneet. Eikä sen pitäisi tulla Suomalaisille asiantuntijoillekkaan enää yllätyksenä, onhan meillä maailmanennätys määrä kakkostyypin diabeetikkoja. Eikä niiden määrä ainakaan vähenen niin kauan kuin suositukset ovat viturallaan.

Mielenkiintoista miten muista pohjoismaista tulee tällä hetkellä tutkimustietoa tasaiseen tahtiin. Ja samaa tahtia pyrkii Suomalainen puskauskovaisten joukko niitä vähättelemään ja mitätöimään. Ylimieliseen tapaansa muiden osaamista ja tutkimuksia vähätellen, pohjois-karjala tutkimusta ja sen tarkoitushakuisia, melkeinpä harrastelijamaisia tuloksia edelleen ylistäen. Olemme päätyneet ravitsemustieteessä vastakkainasetteluun Suomen virallinen linja VS muu maailma. Ja virallisen linjan edustajat omahyväisinä narsisteina räksyttävät rakkikoiran tavoin kun ihmiset ovat ryhtyneet kääntämään selkänsä. Narsistillehan on tyypillistä ensin määrätä, sitten kiukutella ja lopuksi yrittää syyllistämällä saada muut alistumaan tahtoonsa. Enää puuttuu sääliin vetoaminen entisaikojen tanssilavojen tapaan: "Anna edes säälistä."

Ensimmäinen kommentti uutiseen laillistetulta ravitsemusterapeutilta (itä-Suomen Puskaopistosta) oli jälleen "kuulostaa siltä että mutkat on vedetty suoriksi". Aivan kuin olisin kuullut saman aikaisemminkin. Ai niin, professorit sanoivat samaa kun tutkittiin insuliinin lihottavaa vaikutusta. Ilmeisesti meidän ravintopersenautit ja professori sykeröt edelleen kuvittelevat että suomalaiset olisivat jotenkin pätevämpiä tai taitavampia näissä tutkimus asioissa, sillä pääsääntöisesti he ovat kiskomassa mattoa pois kaiken sellaisen tuloksen alta joka ei Puskan oppeja tue. Tässä on käynyt vähän samanlainen hype-ilmiö kuin Suomalaisten nopeille nettiyhteyksille. Siihen uskovat enää vain siitä kovaan ääneen itse toitottavat, ei kukaan muu.

Valitettavasti puskaan jääneet professorit ja terapeutit ovat ainoat kehityksessä paikoilleen jämähtäneet, mutta valitettavasti he toimivat suurimpana jarruna kehitykselle ja terveellisempien vaihtoehtojen yleistymiselle. He ovat hidaste, ei este. Siellä istuskellaan pehmeillä soffilla ja hykerrellään Pekan nuottikirjan mukaan. Ei taida enää hiilarien ja pullamössön tukkimissa verisuonissa oikein veri kiertää ja aivot on jääneet vajaalle hapelle. Vai olisiko kyse leipämössön aiheuttamasta turvotuksesta jonka hoitoon varattu actimälli jäi kotiin. Eihän sitä pysty mitään miettimään kun kiristää ja puristaa.

Melkein säälittää tuollainen hätäpäissä vedetty, vähättelevä kommentti tutkimuksesta, josta terapeutti mitä ilmeisimmin ei edes mitään tajunnut. Ilmeisesti jotakin piti sanoa kun yllättäen kysyttiin eikä ehtinyt parempaa Pekkamaista vastausta toimittajalle valmiiksi miettiä. Varmasti oli olo kuin pikkupojalla kun jäi kiinni äidin piparipurkilta. Housut kintussa niinkun sanonta kuuluu. Mutta onhan se nykyisen linjan mukaista. Jollakin tavoin on pakko koittaa ampua alas kaikki mikä ei omia harhaoppeja noudata. Se on ilmeisesti joku fysiikan laki joka ajaa nimenomaan Suomalaista puskauskovaista, joka liikkuu siellä hämärän rajamaiden ja harhaoppien välimaastossa vältellen totuuden miekkaa sivaltamasta.

Se on kuitenkin todettu Suomessakin, että erilaiset hiilihydraatin lähteet muuttavat geenien ilmentymistä eri tavoin. Ilmentyminen tarkoittaa "reseptiä", jolla geenit alkavat valmistaa proteiineja, joita elimistö käyttää mm. solujen rakennusaineina. Hiilihydraattivoittoisella ruokavaliolla vaan tuppaa turhan usein tulemaan kovin pulskia rasvasoluja turhan monelle.

Täytyy sanoa, ja valitettavasti, että näiden ravitsemusterapeuttien möläytysten vuoksi on mennyt uskottavuus kohta koko ammattikunnalta. Eihän tuo tutkinto näytä kertovan muusta kuin siitä että hallitsee Puskan opit ja virallisen suosituksen. Minusta olis syytä hallita myös vaihtoehtoiset mallit ja omata jonkin verran kykyä päätellä milloin kannattaa ainakin kokeilla jotakin muuta jos virallinen ei tuota toivottuja tuloksia. Vai onko se nyt kuitenkin niin että insuliinin massakulutus on juurikin se toivottu tulos?

Mutta palatakseni vielä tuohon Norjalaisten tekemään tutkimukseen, on siinä monelle miettimisen aihetta. Ei tarvitse suorastaan karpata jos se sanana niin helvetisti pelottaa tai inhottaa. Mutta selkeästi jo puolittamalla hiilihydraatit nykysuosituksesta, saadaan selvästi terveyttä edistäviä tuloksia. Eikä siihen usein muuta tarvitse kuin jättää se leipä, makarooni ja peruna pois tai ainakin vähentää käyttö ihan minimiin. Ei sen pitäisi mahdottoman vaikeaa olla. Vaikeinta taitaa olla hyväksyä se että eläinrasvaa saa käyttää, se on eläimille ja ihmisille tarkoitettu.  Kasvirasva on kasveille ja esim. saranoiden voiteluun, johon se sopii siihenkin helvetin huonosti.

Laitosruoka

Kouluruokaa käsittelevän kirjoitukseni yhteydessä tuli tämäkin aihe eteen. Ja jos osoittautui kouluruoka onnettomaksi paskaksi niin ei ole laitoksissa tarjottava zaisse juuri sen parempaa. Jopa kansanterveyttä omiin muroihin kusemalla jatkuvasti kampittava THL on tullut siihen tulokseen että laitosruoka ei ole mitenkään erityisen terveellistä. Ja kaiken kukkuraksi kuulemma käyttävät voitakin laitoskeittiöissä. No se olikin melkeinpä ainoa positiivinen seikka. Että sentään yrittävät saada makua ja terveellistä rasvaa joukkoon.

Kustannustehokkuus ja säästäminen, siinä ne laitosruoan kilpailutuksen tärkeimmät kriteerit. Suositukset tosin sanovat että terveellisyyden ja maunkin pitäisi olla jonkinlainen valintaperuste. No ainahan sitä voi toivoa vaikka karkkisadetta loppuviikoksi.

Jos ryhtyy netin välityksellä etsimään laitosruokaan liittyvää uutisointia, iskee silmään kaksi tyypillistä otsikkoa. Laatu on kehno ja iso osa tuodaan ulkomailta. Eikö muuten olekin hienoa että yhteiskuntakin näin tukee kotimaista tuotantoa. Herroille ja narreille iso kiitos, juuri näin se meidän talous paranee, kun ei kreikka ja portugali huoli ihan kaikkea niin viedään loput eurot johonkin Taka-Intiaan ja ostetaan vaikka lapsityövoimalla kasvatettua vehnää. Sitä kelpaa laitosruokalassa syöttää naama virneessä ja pitää takahuoneessa pingoa kuka noista reppanoista, jotka syövät, ensin koipensa oikaisee.

Jos olisikin niin että kaikissa kaupungeissa ja kaikissa laitoksissa olisi samanlainen tilanne, voisi päätellä että ongelma johtuu vain rahan puutteesta. Herrat ovat menneet säästöissään liian pitkälle. Mutta kuitenkin näistä lohduttomista lehmänpaskan syöttölöiden ohesta löytyy sitten aina muutamia keittiö jotka ovat onnistuneet tehtävissään, siitäkin huolimatta että suositukset ja materiaalin kilpailutus potkivat kiveksille joka välissä. Ainakin niiden mielestä jotka sitä ruokaa syövät. Sehän se kaiketi on se tärkein mittari.

No miksi nämä muutamat poikkeustapaukset sitten onnistuvat harmaata massaa paremmin. Väittäisin että se johtuu ihmisistä jotka siellä työskentelevät. Osa heistä tietää miten tehdään hyvää ruokaa. Ja heistä pieni osa tekee sitä maistuvaa ruokaa vaikkei se aina mene kaikkien suositusten mukaan. Ne, jotka sitä ruokaa syövät, ovat tyytyväisiä. Toivottavasti THL ei kyseenalaisella arvovallallaan hyökkää näitä voin ja kerman käyttäjiä vastaan, tai viimeisetkin hyvän ruoan rippeet katoavat niistä harvoista laitoksista missä sitä vielä on saatavilla.

Niissä paikoissa joissa maku on aivan perseestä, hehkutellaan sillä kun se on niin virallisten suositusten mukaista ja terveellistä. No siitä terveellisestä voidaan ensinkin olla montaa mieltä. Onhan se varmaan suositusten mukaista. Paljon on hyvää biodieselin raaka-ainetta eli rypsiä. Omega kuutoset jyllää ja tulehdukset nakertaa, kohta kela kiittää kun on pois rasittamasta. Hyviä paskaa lisääviä viljakuituja että on suolessa täytettä, ja vielä roima annos verensokeria maamiinan tavoin jytkyttävää hiilihydraattia. Maha on täynnä, suoli pulputtaa kuin rankki tynnyri ja hajut ja päästöt on sen mukaisia. Vähän turvottaa ja kiristää ja puristaa. Pitäisi varmaan actimälliä vähän ottaa että lähtisi kaasupallo mahasta. Tosin laitosruokailijoista iso osa jättää osan tästä moskasta syömättä.. jotkut jopa kokonaan kun tiedostavat ettei ole hyvä olo sen jälkeen. No olipas se taas terveellinen ateria. Kiitos kahvista, sokeri maistui hyvältä. Tosin näissä tapauksissa voi olla että elää pidempään kun EI syö sitä Mättöä joka kemiallisesti sijoittuu johonkin biohasardin ja ydinjätteen välimaastoon.

Luojan/Allahin/jonkun - kiitos, tätä ongelmajätettä ei enää saa syöttää sioille. (Tuskin se lisäainepommi kompostissakaan maatuu.) Muutenhan se kaikki moska päätyisi vielä meikäläisenkin lautaselle siinä kyljysten joukossa. Tosin entisvanhaan kun koulu- ja laitosruokien jämät sikalaan sai laittaa, oli se vielä kutakuinkin syötävää ruokaa nykyaikaiseen kasviöljyillä, aromivahventeilla, väriaineilla ja balsamointia edistävillä säilöntäaineilla höystettyyn verrattuna. Jos ajattelemme keskiverto vanhusta sairaalan petissä. Pitää olla perkeleen kova kuntonen ja terve hopeasiipi että vähänkään pidemmästä sairaalareissusta selviää sairastumatta ja ylipäätään hengissä.

Kouluruokaa käsittelevä tekstini.