Ihmiskoe

Minua on pitkään vaivannut verensokeri asiat.Ensin ne vaivasivat kun niitä ei saatu kuriin edes käskemällä. Käskettii pillerillä ja käskettiin insuliinilla ja sitten niitä oikein ruoskittiin ämpärillisellä insuliinia. Eivät vain asettuneet edes siedettävälle tasolle. Onneksi nyt on toisin.

Monta kuukautta on paastosokerini ollut siellä 5 +/- 0,5. Kaksi tuntia aterian jälkeen mitattuna sokeri on ollu alle kuuden. Eli ainakin minun mielestäni aivan loistavalla tasolla mennään.

Olen muutaman kerran repsahtanut iloittelemaan. Tai ainakin yrittänyt, siis hiilihydraattipitoisilla herkuilla. Mieleenpainuvin kerta oli omat häät ja 40v päivät syys/lokakuun vaihteessa. Kyllä oli perinteinen täytekakku MAKIAA. Niin makiata oli ettei oikein voi parhaalla tahdollakaan sanoa että se olisi erityisen houkuttelevaa :) harmikseni en tuolloin tajunnut mitata sitä aterian jälkeistä sokeriarvoa. Mutta onhan minulla tuo luonnollinen mittari joka on kertonut asian jo vuosikausia. Kun kusi pöntössä vaahtoaa, sokerit on päin persettä. Niinhän siinä silloinkin kävi.

Sittemmin olen testannut pari muutakin ateriaa ja ihan mittarin kera. Laitan tähän nuo muutamat yksittäistapaukset joissa olen "revitellyt" oikein miehekkäästi tehden ihmiskokeita. Ensin tuote ja sitten sokeriarvo pari tuntia syönnin jälkeen kun sen pitäisi olla jo palautunut ainakin sinne alle seitsemään:

1.	Pizzerian jauhelihapizza	8
2.	Kaurapuuro annos, voisilmä	10
3.	Reissumies juusto,kinkku	13
4.	Hampurilaisateria, Carols	10
5.	Jäätelö: mansikka/juustokakku	9

Noin monesti olen revitellyt reilun puolen vuoden karppaamisen aikana, liki kerran kuussa. Pizzaa en jäänyt kaipaamaan. Se oli oikeastaan pienoinen pettymys kun karppipizza on paljon täyttävämpi vaikkakin vähän hitaampi tehdä. Enpä jäänyt kaipaamaan kaurapuuroakaan. Vaikkei puuro nostaisi verensokeria noin paljon, puuron jälkeen tuntui pitkään kuin olisi tiiliskiven paiskannut mahaansa. Reissumies oli näistä repsuista annoksena pienin ja nosti verensokeria eniten. Tätä en oikein vieläkään käsitä että jos se olisi edes puoliksi niin terveellistä kuin annetaan ymmärtää niin miksi siinä käy noin. Jäätelö oli ihan ok. Tosin aluksi se maistui äklön imelältä mutta nopeasti tuntuu suu tottuvan makeaankin. Onneksi en sitä mitenkään erityisesti jäänyt kaipaamaan. Voinen ottaa toistekkin jos tulee tilanne tai erityinen halu. Hampurilaisateria oli sitten ihan hetken mielijohde ja enemmänkin syynä oli se että kaikissa muissa paikoissa oli sillä hetkellä tolkuton jono eikä ollut aikaa odotella. En jäänyt erityisesti kaipaamaan sitäkään vaikka clubiateria oli joskus aivan ehdoton suosikkini.

Voisin noita kaikki tietysti syödä. Ja naksutella sitä insuliinia nahkaan päivästä toiseen, eihän se minulta ole pois kun kela maksaa. Tosin jos joka aterialla sokerit pomppaa tuolla tavalla, tarvitaan sitä insuliiniakin sitten jonkin verran enemmän kuin pari napsahdusta. Ja siitähän seuraa taas lisää lihomista.

Toisaalta voisin jättää nuo syömättä ja kuten tänäänkin, sydä lihapullia, kermakastiketta ja salaattia. Maku miellytti huomattavasti enemmän. Mahassa ei tunnu pallolta. Verensokeri ei pompannut. Ja pysyn kylläisenä iltaan saakka. Todennäköisesti painokin pysyy laskuvoittoisena. Eikä tarvita lääkkeitä.

Ei noista kahdesta nyt ole niin tolkuttoman vaikea edes valita. Eihän siinä oikein ole edes kysymys mistään monivalinta tehtävästä. Puska, Uusitupa ja Fogelholm on varmasti sitä mieltä että Tuommoinen vähähiilihydraattinen lihapullat ja kerma salaatteineen tappavat minut nopeammin kuin hiilihydraattipitoisemmat vaihtoehdot. No, saahan sitä olla ihan sitä mieltä mitä haluaa. Hullukin saa olla mutta onko pakko olla myös TYHMÄ?

Sokeriverosta

Makeis- eli valmiste veroa alettiin Suomessa kerätä nykymuotoisena 1. tammikuuta 2011. Veron kohteena ovat Suomessa valmistettavat makeiset. Aiemmin vero oli käytössä vuosina 1926–1999. Suomen Hammaslääkäriliitto vaati jo vuonna 2003 makeisveroa takaisin, sillä makeisten kulutus oli lisääntynyt jo silloin merkittävästi.

Sinänsä kyse on periaatteeltaan toimivasta kohdennetusta verotuksesta jolla kerätään rahaa sieltä mikä kuluja aiheuttaa. Kun makeiset eri muodoissaan aiheuttavat terveydenhoitomenoja, on ihan kohtuullista että kuluja katetaan aiheuttajan, eli makeisten ja tätä kautta niitä kuluttavien kustannuksella.

Koska meillä viralliset suositukset ja aivan posketon hiilihydraattien ylitarjonta/kulutus on aiheuttanut massiivisen ylipaino- ja diabetesongelman, joiden pelkkien oireiden hoitoon kuluu jättiosuus terveydenhuollon menoista, olisi mielestäni aiheellista laajentaa valmistevero koskemaan kaikkia elintarvikkeiksi katsottavia tuotteita, joiden hiilihydraattipitoisuus ylittää esimerkiksi 50g/100g kyseistä tuotetta. Noinkin korkea pitoisuus pitäisi olla jopa THL:n linjaan sopiva, onhan se kohtalaisen lähellä virallisiakin suosituksia.

Joku todennäköisesti älähtäisi heti että miksi jokainen joutuu maksamaan kun vain osa lihoaa ja vain osa saa diabeteksen. No joutuisinhan minäkin maksamaan makeisveroa jos niitä ostaisin, siitä riippumatta saanko reikiä hampaisiin vai en. Sama asia, sama ratkaisu. Maksavathan tupakoijatkin veroja reippaasti ostamistaan savukkeista, vaikka vain osa heistä sairastuu keuhkosyöpään tms. tautiin jolla on suora yhteys tupakointiin.

Myös useiden tutkijoiden mukaan kansanterveyttä edistäisikin enemmän ruokien sokeripitoisuuksiin pohjaava verotus, sillä makeisverolla ei kokemusten mukaan ole ollut vaikutusta makeisten kulutukseen. Toisaalta verottajahan lienee asiasta mielissään kun verotulot ovat pysyneet tasaisena. Mutta eikös se hiilihydraattipitoisuus ole juuri sitä "sokeri"pitoisuutta ;) ja tätä kautta saataisiin huomattavasti paremmat verotulot ja vääjäämättä verotuksella ohjattaisiin ihmiset terveellisempään, vähemmän hiilihydraateilla mässäävään suuntaan.

Omia kokemuksia I

Tutkaillaanpa välillä miten se karppaaminen nyt sitten on vaikuttanut. Bloggaillessa välillä innostuu niin kaikesta muusta että ne omat kokemukset jäävät vähän vähemmälle ja kuitenkin aika moni on niistä juuri kiinnostunut. Ainakin saamani palautteen valossa. Myönteisiä vaikutuksia on ollut lukemattomia joten jaellaan tätä otsikkoa pienempiin kokoelmiin ettei tarvitse kerralla kirjotella koko romaania.

Sokeriarvot.

Ne nyt tulee ihan ensimmäisenä mieleen kun niiden kanssa on tapellut epätoivoisena vuosikausia. Joka kerta labrassa käydessä sain kuulla että muuten on ihan hyvä mutta.... se paastosokeri aina yli kymmenen. Eikä sekään ollut pahinta vaan ne päivittäiset vaihtelut. Ja pettymykset aina mitatessa. Eikä se korkea sokeri yhtään auta keskittymiseen, pitkäjänteisyyteen tai äkkipikaisuuteen. Jatkuva vitutus, ärtyneenä pikkuasioista, naama norsunvitulla päivästä toiseen. Ja varmasti perhe siitä enemmän kärsii kuin itse. Muistan sen hyvin kun isäni sairastui mutta sitä ei oltu vielä tutkittu eikä tiedetty asiasta. Ukko oli niin ovenraosta ruokittava että oksat pois. Teit niin tai näin, aina väärin päin. Surullista sitten huomata että vuosikaudet oli itse ihan samanlainen.

Kun ne sokeriarvot karppaamisen ja D vitamiinin ansiosta asettuivat normaalille tasolle ja lääkityksestä pääsi kokonaan eroon, voitte vain kuvitella miten on mies muuttunut. Ei tässä viitsi kaikista pikkuasioista hermoilla. Niitä kuuluu uponneen valtamerilaivoja ja siellä on sentään ollut oikeasti tiukat paikat. Asioilla on taipumus järjestyä vaikkei aina siltä tunnu. Nyt siihen on helppo luottaa.

Hiivasieni.

Wiki: "Hiivasienitulehdus on candida-hiivasienen aiheuttama tulehdus. Hiivatulehduksen voi aiheuttaa allergia, tartunta, huono hygienia, liika makean nauttiminen, antibioottikuuri tai stressi. Hiivainfektio voi ilmetä sukuelimien tulehduksena, ihottumina, suutulehduksena tai suolisto-oireina. Terskassa hiivatulehdus ilmenee kutinana ja kirvelynä. Emättimessä hiivatulehduksessa ilmenee hajutonta ja kokkareista valkovuotoa sekä kutinaa ja kirvelyä."

Kyllä se mun kohdalla liittyi ihan suoraan tuohon kohonneeseen verensokeriin. Hiiva jyllitti niin että oli oikein kestoresepti lääkkeitä varten. Yhdellä hoidolla meni aina viikko hyvin, sitten alko kutinat uudestaan. Ja tottakai aina sukuelimissä. Voi vittu sitä kutinaa. Välillä ei tiennyt että raapiiko vai runkkaako että helpottas. Ja infektion myötä seuras turvotusta ja sit oli esarikin jumissa. No siinä menee kyllä seksihalut ihan totaalisesti. Ja tällaselle viriilille nuorukaiselle joka erityisesti tykkää pinpistä, sehän on melkein kuolemanrangaistusta pahempi. Välillä meni viikkoja että mieli teki muttei voinut tai olis voinut muttei tehnyt mieli. Kävi mielessä et tappakaa mieluummin mut älkää pakottako puutteeseen ;)

Pahimmilla kerroilla iski streptokokki niihin hiivan aiheuttamiin haavaumiin. Arvatkaa vaan saatana oliko heppi kipeenä siinä vaiheessa. Mutta sekään ei ollut mitään verrattuna siihen häpeään kun piti labrassa veitikkaa vilauttaa sille äitmuorin ikäselle hoitsulle että saadan näyte otettua pöpöistä. Tosin mammakin meinas pyörtyä kun näki. Ei sen koon takia vaan sen miten oli haavat ja esarin turvotus saanu lemmenvaltikan huonoon jamaan. Pelkäsin että se kuttuu vielä muitakin kattomaan sitä ihmettä. Onneks olin sillon vielä niin lihava etten ite nähny mutta hoitsun naamasta näki että ei oo ihan joka päivä samaa kokenu sekään. Muistamme varmaan toisemme kunnes koittaa aika syödä porkkanaa altapäin.

Karppaamisen myötä kun sokerit tippu, ei kertaakaan hiivasientä. Ei kutinoita eikä kirvelyä. Pystyy ja kykenee aina kun haluaa, ja usein haluaa. Homma toimii ja peitto heiluu.

Kantapäät.

Kantapäät kuivu sitä vauhtia ettei niihin ehtinyt rasvaa mättää. Ja tosi mies ei kauhean mielellään sillä rasvalla muutenkaan lotraillut. Enempi noita naisten ja homojen juttuja, aina ajattelin. Sittemmin olen tosin vähän kiltimmin antanut rasvaa kuivuneille paikoille.

Välillä ne kovettumat kantapäissä olivat niin pahoja että iho halkeili ja halkeamista valui verta. Ei paljon mutta lähes taukoamatta. Toisinaan olivat niin kipeitäkin että käveleminen oli pelkän tahdonvoiman varassa. Väitän että nössömpi jätkä olis jäänyt kävelemättä. Mut mä kävelin. Itku oli herkässä, niin paljon se kantapäihin sattu mutta periks en antanut. Ja pari kertaa viikossa viilalla sentin kerrokset kuivaa pois että helpotti muutamaks päiväks. Sitten joku saatanan pulkannaru tulee sanomaan että sun pitäs liikkua vähän enemmän että laihtusit. Arvatkaas tekikö mieli pistää sanojalta valot pois kertalaakilla. Ajattelin että tohon kun kerran täräytän, voi olla ettet ikinä enää nouse. Vankilan pelko oli ainoa joka pelasti pulkannarun pysyvältä aivovauriolta.

Nykyään joutuu joskus vähän kapsuttamaan jos jotain pientä tulee. Ja kerran pari viikossa kun vähän rasvaa ennen nukkumista, ei ole tarvinnut tuostakaan kärsiä. On muuten mukava kävellä kun joka askeletta ei tarvitse erikseen käskeä sen vuoksi että tiedät etukäteen että se on kuin puukon kärjillä kävelis. Tulee tohon lähikauppaan melkein aina käveltyä. Entivanhaan oli mentävä autolla. Ei olis kivuilta pystynyt kävelemään noin montaa sataa metriä.

Et tämmösiä terveydelle vaarallisia juttuja voi sattua jos alkaa karppaamaan.