Pelkät hiilihydraatit

Varsinkin leivästä puhuttaessa on tullut viimeaikoina kovaksi väännöksi se, onko ne hiilihydraatit hyviä vai pahoja. Onko ne hitaita vai nopeita ja onko ne liukenevia vai liukenemattomia.

Ensiksikin allekirjoittaneelle on aivan sama minkälaisia ne hiilihydraatit ovat. Vuorokausirajani on 50g hiilihydraattia, riippumatta niiden hyvyydestä, nopeudesta tai liukenemisesta.

Toisekseen en välttele leipää vain hiilihydraattien vuoksi. Paljon suurempi tekijä on oma hyvinvointi. Se leivän puputtaminen kun saa turvottamaan, pärisyttämään ja kiristämään. Ja kun minä en halua sitä actijugurttuia syödä vain sen takia että leivän kuidut menisi jouhevammin perseestä ulos. Paljon helpommalla pääsen kun en niitä ensinkään sisuksiini työnnä.

Kolmanneksi pointiksi toisin vielä sen että hyvyydestään, hitaudestaan ja imeytymättömyydestään huolimatta ainakin minulla leipä (niin venhnäinen kuin rukiinenkin) nostaa verensokeria aivan kohtuuttomasti, joten jos haluan edelleen elää 100% ilman insuliinia ja metforeemia, en VOI syödä leipää. Ja haluan elää ilman lääkkeitä joten leipä nyt vaan ei ole vaihtoehto. ps. Ei ole ummetusta ollut vielä kertaakaan. Mutta eipä ole perseposketkaan pärisseet paskaroiskeissa kuten entivanhaan.

Einesmarkkinat ovat reagoineet vähähiilihydraattiseen "villitykseen" tuomalla omia vähähiilihydraattisia vaihtoehtoja markkinoille, mikä itsessään on jo erinomaisen hieno asia. Aika moni karppaaja tosin välttelee eineksiä muistakin syistä kuin hiilihydraattien vuoksi, mutta tuohan tämä sentään vaihtoehtoja niille jotka haluavat. Ja eikös se koko karppaamisen yksi perusajatus ole saada niitä vaihtoehtoja. Terveellisempiä, parempia ja toimivampia vaihtoehtoja.

Tarkastelin välittömästi mitä Kokkikartanon vähähiilihydraattiset einekset pitävät sisällään. Totta oli että hiilihydraatteja oli mukavan vähän ainakin ilmoituksen perusteella. Harmikseni tosin silmään pisti välittömästi nuo maissitärkkelys, kasviöljy ja säilöntäaineet.

Säilöntäaineet tosin on pakko hyvksyä jos eineksiä aikoo käyttää. Ne vaan eivät taida säilyä edes kohtuullista aikaa ilman minkäänlaista säilöntäainetta. Ja maissitärkkelys olisi varmaankin korvattavissa terveemmilläkin vaihtoehdoilla mutta tuskin tuossa niitä kovin suuria määriä on voitu käyttää mikäli ilmoitetut hiilihydraatit pitävät paikkansa. Ateriasta riippuen kuitenkin reilusti alle 10g per satasessa.

Mutta miksi tuo helvetin kasviöljy. Laittakaa VOITA sinne sörsseliin. Ja E-koodit minimiin ihan suosiolla. Mitä paremmin niistä pääsee eroon, sen kiinnostavammaksi tuotteet muuttuvat ainakin minulle. Kyllä nuo mielestäni ovat kuitenkin hieno yritys oikeaan suuntaan. Voisin kuvitella itsekkin satunnaisesti kiireen tai tilanteen vaatiessa hyödyntäväni vhh einestä mutten usko että missään tapauksessa niiden suurkuluttajaksi ryhtyisin.

Hienoa kuitenkin että markkinnoille tulee vhh vaihtoehtoja. Se on hemmetin hyvä asia.

Sokeriverosta

Makeis- eli valmiste veroa alettiin Suomessa kerätä nykymuotoisena 1. tammikuuta 2011. Veron kohteena ovat Suomessa valmistettavat makeiset. Aiemmin vero oli käytössä vuosina 1926–1999. Suomen Hammaslääkäriliitto vaati jo vuonna 2003 makeisveroa takaisin, sillä makeisten kulutus oli lisääntynyt jo silloin merkittävästi.

Sinänsä kyse on periaatteeltaan toimivasta kohdennetusta verotuksesta jolla kerätään rahaa sieltä mikä kuluja aiheuttaa. Kun makeiset eri muodoissaan aiheuttavat terveydenhoitomenoja, on ihan kohtuullista että kuluja katetaan aiheuttajan, eli makeisten ja tätä kautta niitä kuluttavien kustannuksella.

Koska meillä viralliset suositukset ja aivan posketon hiilihydraattien ylitarjonta/kulutus on aiheuttanut massiivisen ylipaino- ja diabetesongelman, joiden pelkkien oireiden hoitoon kuluu jättiosuus terveydenhuollon menoista, olisi mielestäni aiheellista laajentaa valmistevero koskemaan kaikkia elintarvikkeiksi katsottavia tuotteita, joiden hiilihydraattipitoisuus ylittää esimerkiksi 50g/100g kyseistä tuotetta. Noinkin korkea pitoisuus pitäisi olla jopa THL:n linjaan sopiva, onhan se kohtalaisen lähellä virallisiakin suosituksia.

Joku todennäköisesti älähtäisi heti että miksi jokainen joutuu maksamaan kun vain osa lihoaa ja vain osa saa diabeteksen. No joutuisinhan minäkin maksamaan makeisveroa jos niitä ostaisin, siitä riippumatta saanko reikiä hampaisiin vai en. Sama asia, sama ratkaisu. Maksavathan tupakoijatkin veroja reippaasti ostamistaan savukkeista, vaikka vain osa heistä sairastuu keuhkosyöpään tms. tautiin jolla on suora yhteys tupakointiin.

Myös useiden tutkijoiden mukaan kansanterveyttä edistäisikin enemmän ruokien sokeripitoisuuksiin pohjaava verotus, sillä makeisverolla ei kokemusten mukaan ole ollut vaikutusta makeisten kulutukseen. Toisaalta verottajahan lienee asiasta mielissään kun verotulot ovat pysyneet tasaisena. Mutta eikös se hiilihydraattipitoisuus ole juuri sitä "sokeri"pitoisuutta ;) ja tätä kautta saataisiin huomattavasti paremmat verotulot ja vääjäämättä verotuksella ohjattaisiin ihmiset terveellisempään, vähemmän hiilihydraateilla mässäävään suuntaan.

Jokaiselle sopiva

"Malli ja ex-missi Noora Hautakangas pitää kilonsa kurissa karppauksella ja liikunnalla." uutisoi iltalehti 6.8. Se miksi otin Nooran esimerkiksi tähän aiheeseen, löytyy lehtijutusta vähän myöhemmin. Noora kertoo jättäneensä pastan, perunan ja riisin pois, mutta syövänsä silloin tällöin leipää, koska se on hänen suuri herkku.

Nooran esimerkki on loistava siinä mielessä että siitä näkyy karppaamisen monipuolisuus. Se on muokattavissa jokaisen tarpeeseen sopivaksi. Toisin kuin meille usein annetaan ymmärtää, yksi muotti ja malli ei sovi eikä toimi kaikilla. Karppaja voi itse määritellä sen, mikä on hänen tavoittelemansa hiilihydraattien määrä ja hakea kokeilemalla minkälainen lautanen sopii toisaalta omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin, ja toisaalta on riittävä siihen energiatarpeeseen joka yksilöllä itsellään on. Monet, muttei tosiaankaan kaikki, karppaajat ovat ottaneet lisäaineettoman linjan. Löytyy myös hyvin pärjääviä vegaaneja. Toiset käyttävät makeutusaineita, toiset eivät. Jokainen räätälöi sen paletin omaan maailmaan sopivaksi.

Valtaosa arvostelijoista on juuttunut siihen Atkinsin mallin aloitusvaiheen todella tiukkaan rajoitukseen, kuin kärpäsen paska junttilan tuvan seinään. Kuitenkin tämä aloitusvaihe on todellisuudessa lyhyempi kuin itsensä tohtori Fogelin mainostama Nutrilett pussikuuri. Tästä on saatu median hyvällä myötävaikutuksella sellainen harhakuva aikaiseksi että karppaaminen on lähes kokonaan hiilihydraateista kieltäytymistä, mikä on totaalisen väärä kuva.

Koko ideologia vähähiilihydraatinen tarkoittaa kuitenkin sitä että hiilihydraatteja käytetään huomattavasti virallisia suosituksia vähemmän. Skaala on itseasiassa varsin laaja, omista tavoitteista ja energiantarpeesta riippuen. Toiset pitäytyvät hyvinkin alhaisissa rajoissa esim. insuliiniresistentin, valtavan ylipainon tai vatsan paremman toimimisen vuoksi. Toisilla taas hiilihydraattien ja rasvan määrä saattaa olla lähes tasoissa. Ei karppaamisen henkeen kuulu totaalikieltäytyminen vaan itse voi valita millä ruoka-aineilla päivittäisen, itse asettamansa rajan, täyttää. Joskus kun tarpeelliselta tuntuu, voi myös löysätä hetkeksi ja napsia suun makeaksi jos se on vastustamatonta. Seuraavana päivänä voi palata ruotuun, ilman mitään turhia omantunnon tuskia tai morkkista.

Esimerkiksi 5000 kilocaloria kuluttava huippu-urheilija joka treenaa vhh ruokavaliolla, saattaa nauttia  vähähiilihydraattisenakin määrältään enemmän hiilihydraatteja kuin 1500 kcal kuluttava sohvaperuna joka noudattaa virallista linjaa, koska hiilihydraattien määrä katsotaan prosentteina kokonaisenergian tarpeesta. Esim. se 10% hiilihydraatteja on aika iso haitari sohvaperunan ja aktiiviurheilijan välillä. Monet tunnetut maailmanmestarit jotka ovat vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, saavat noin 15-20% energiastaan hiilihydraateista. Sohvaperunalle se riittää lähes koko päivän energiatarpeeseen.

Tästä pääsemme jälleen siihen yleisimpään karppaamista kokeilleiden mutta lopettaneiden selitykseen. "Ei sopinut minulle". Ei sopinut kun olit niin laiska paska ettet viitsinyt laittaa sitä sopimaan vaan oletit että homma tarjoillaan suoraan suuhun niinkuin äiti, esikoulu ja koulu on aina tehnyt. Vähän se ottaa, paljon se antaa ei riittänyt. Luulit saavasi kaiken hyödyn tekemättä mitään sen eteen.

Pienellä vaivalla voi saada isoja tuloksia.

Valhe, itsepetos ja ylimielisyys!

Valhe ei ole totta. Valheilla voi kaivaa kuoppia, joita ei itsekään näe. Siksi näihin kuoppiin useimmiten joutuu itse. Valheiden käyttö on monimutkainen prosessi. Vaikka valheet ovat olleet keskeinen osa ihmiskieltä jo historian alkuhämäristä asti, niin silti harvoin pysähdytään kysymään, mitä valhe oikeastaan on. Perinteisen näkemyksen mukaan valhe on "jotakin, joka ei ole totta". Ikävä kyllä tämä ei ole mikään tyhjentävä vastaus, vaan se johtaa vain suurempaan filosofeja kiusaavaan kysymykseen: mitä on totuus? Valheen määrittelyn vaikeus tekee valheen määritelmästä valehtelun hyvin yksinkertaiseksi. Sama yksinkertaistettuna: koska valheen varsinainen määritelmä on melko huvittava, siitä on kätevämpi valehdella lapsille.

Itsepetos on tilanne, jossa ihminen tulkitsee virheellisesti todellisuutta halujensa ja toiveidensa mukaisesti vääristellen totuutta ja lopulta uskoen unelmaansa. Itsepetos kohdistuu ensisijaisesti yleisesti tavoitelluiksi koettuihin ilmiöihin, kuten haluun onnistua ja olla rakastettu.

Ylimielisyys: Omasta ylemmyydestään varma, muihin väheksyen suhtautuva. Eli juuri sellainen jonka mielestä hän on ainoa oikeassa oleva, muiden mielipiteistä, näytöistä ja jopa todellisuudesta viis väittävä.

Siinäpä kolme mielenkiintoista asiaa joille on ilmennyt yhteys. Kaikkia yhdistää viralliset ravitsemus suositukset ja niiden pää-äänenkannattajat. Ne perustuvat suurimmaksi osaksi valheisiin ja itsepetoksiin. Vanhan koulukunnan professorit, dosentit ja ravitsemustieteilijät, jotka ovat kerran valheellisten lähtötietojen perusteella oppineet ja luoneet pitkän uran tahoillaan, ovat nyt uusien tutkimustulosten esiin tultua ryhtyneet ylimielisesti vääntelemään totuutta mieleisekseen. Yhä uudestaan ja uudestaan he paasaavat eri valtamedioissa virallisten suositusten puolesta perustellen, että ne on tehty tarkkojen ja pitkien tieteellisten tutkimustulosten pohjalta. Kuitenkaan kukaan heistä ei kerta toisensa jälkeen ole pystynyt esittämään yhtään tutkimustulosta jotka puoltaisivat suosituksia. Tai yhtään tutkimustulosta jotka osoittaisivat että karppajien malli olisi vielä huonompi. He tietävät jo haastatteluihin lähtiessään että niitä tuloksia kysytään, joten voisi olettaa että he ovat varautuneet esittämään pyydettyä aineistoa. Näine ei kuitenkaan tapahdu. Miksi? No siksi että sitä aineistoa ei ole heidän aivokuorensa ulkopuolella, elävässä elämässä. Oman itsepetoksensa uhrina he levittävät virallista sanaa ja luottavat siihen että kyllä kansa uskoo kun auktoriteetit puhuu. Ylimielisyyttään he eivät ota kuuleviin korviinsa maailman arvovaltaisimpiin kuuluvien tutkijoiden havaintoja - koska ne eivät sovi omaan, vääristyneeseen maailmankuvaan.

Nyt kansa puhuu takaisin. Jaloillaan ja lompakoillaan. Se että ruokailutottumukset ja elintavat vääjäämättä kääntyvät suositusten vastaisiksi, osoittaa sen että kansa ei enää usko pelkkää puhetta. Onpa ollut jo huomattavissa että rohkeimmat virallista linjaa virkansa puolesta edustavat ovat pikkuhiljaa alkaneet taipumaan faktojen edessä. Monelle vielä pahempaa on olla julkisesti leimattu valehtelija kuin myöntää että ehkä tässä "muoti-ilmiössä" on sittenkin jotakin perää. Koomista sinänsä että nyt puhutaan muoti-ilmiöstä vaikka karppaajia on ollut toistakymmentä vuotta. Aikaisemmin se ei vain saanut niin suurta julkisuutta kuin nyt. Jos jokaista kymmentä hiilihydraatteja vähentävää kohden 5 toteaa homman toimivaksi, ja saa mukaan kymmenen uutta kokeilijaa, aina puolen vuoden välein, olemme 5 vuoden päästä tilanteessa jossa hiilihydraatteja on vähentänyt melkein 20 miljoonaa ihmistä. Hyvät ja nimenomaan omalla kokemuksella hyviksi todetut asiat etenevät nousevalla kiihtyvyydellä. Ei sitä kehitystä enää pari huru-ukkoa tai yksi vielä nuoruuden innolla virallista linjaa puolisokeana tykittävä professori mielestäni estä.

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm kommentoi mtv3:lle: "Vähäkuituinen ruokavalio lisää muun muassa lihomisen, sydän ja verisuonitautien, tiettyjen syöpämuotojen kuten suolistosyövän sekä kakkostyypin diabeteksen riskiä. Monen olo paranee kahdessa kuukaudessa, kun paino laskee, se on ihan selvä juttu. Mutta on tietysti ihan eri asia kuin mitä tapahtuu 20 vuodessa." "Vähä-kuituisella" ja vähähiilihydraattisella ruokavaliolla olevat tuppaavat käytännössä laihtumaan. Sydän ja verisuonitaudit on taas se virallisen linjan Jokerikortti jota heilutetaan joka käänteessä ilman mitään näyttöä. Ja kakkostyypin diabeetikot ihan pääsääntöisesti ovat päässeet vähemmälle lääkitykselle ja parempiin verensokeriarvoihin kuin virallisten suositusten noudattamisella. GUT-refereelehden viimevuotisen artikkelin mukaan 83% TERVEIDEN ihmisten immuunijärjestelmä reagoi viljojen gluteeniin. Pitää olla vähintään professoritasoa ennenkuin saa yhteen lauseeseen uppoamaan yhtä monta valhetta ja väittämää joita ei pysty osoittamaan todeksi. Aika kova suoritus. Mielestäni tuo mies kaiketi osaa kusettaa koirankin puhelimessa ja siihen ei kovin moni pysty.

Mietitäänpä mitä meille itse asiassa on tapahtunut 20 vuodessa. Diabeetikkojen määrä on räjähtänyt käsiin. Lihavuudesta on tullut jo kansantaloudellinen ongelma. Lasten ylipaino on kasvanut koko ajanjakson. Voisi tuon rohvessoorin kommentin kääntää näin: "Hiilihydraateista tulee suu makeaksi ja hetkellinen hyvä olo. Mutta se on aivan eri asia mitä siitä seuraa 20 vuodessa." Ai helvetti, mehän on nähty jo mitä siitä seurasi. Se ei vaan toimi.

Lapset ryhtyvät syömään virallisin ohjein, persaukisella budjetilla tehtyä ruokaa tarhasta lähtien. Sitä jatketaan koulussa ja vielä oppilaitoksissa aina armeijaan saakka. Tällä matkalla kehittyy valtava määrä ylipainoisia lapsia ja nuoria. Virallisperseilijöiden mukaan se johtuu vain siitä että lapset ei liiku ja ne juo sitä sokerilimpparia. Tämähän on sitä itsepetosta pahimmillaan. Epäilen varsin suuresti että joka kodissa on sen päivän virallisen aterian päälle joka päivä tarjolla sokerilimpparia ja karkkia. Varmasti niitäkin on mutta on järjetöntä kuvitella että näin olisi edes enemmistöllä. Kyllä se todellinen syy on siellä vääristyneissä, kohtuuttoman korkeissa hiilihydraattimäärissä ja siitä johtuvassa insuliiniresistenssissä joka johtaa vääjäämättä lihomiseen ja muihin terveysongelmiin. Ainakin minun mielestäni tuo syy-seuraus kombinaatio on ihan järkeenkäypä.

Tampereen Kaupunkilehti Tori kysyi Fogelholmilta: "Onko täysjyvävilja hidasta hiilihydraattia, joka on parempaa kuin vähemmän kuitupitoinen valkoinen vilja?
– Ei se ole hidasta tai nopeaa vaan keskinopeaa."

• Suomalaistutkimuksen mukaan runsaskuituisen täysjyväruisleivän (Oululaisen jälkiuunileipä) GI on 77 (korkea).
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Elintarvikkeet ja sokeriaineenvaihdunta (ELSA) -tutkimuksen mukaan sekä perinteisellä ranskanleivällä että ruisleivällä on suurehko GI
• Malesialaisen tutkimuksen mukaan täysjyväleivän GI on 85 (korkea) ja toisenlaisen täysjyväleivän, johon on lisätty kaurahiutaleita, GI on 67 (keskitaso).
• Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan ohrakuidulla rikastetun vaalean vehnäleivän GI on vain 7 % matalampi kuin tavallisen vaalean vehnäleivän.
• Turkkilaisen tutkimuksen mukaan vaalean vehnäleivän ja täysjyväleivän GI:llä ei ole merkittävää eroa.
• Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan vaalean vehnäleivän ja täysjyväruisleivän GI:llä ei ole merkittävää eroa.
• Ranskalaisen tutkimuksen mukaan täysjyväleivän GI on 85 (korkea).
• Sydneyn yliopiston tietokannan annoskoko on tyypillinen suomalaisen valmiiksi viipaloidun ruisleivän yksi viipale eli 30g GI on 78.

Tutkitun tiedon mukaan täysjyväleipä on siis yleensä nopeasti imeytyvää hiilihydraattia kuten vaalea vehnäleipäkin. Valehteliko Mikael Fogelholm jälleen? Sen saatte rakkaat lukijat itse päätellä. Minun mielestäni siinä miehessä on ihan sama puhuuko pää vai perse.

Tietääkö mies itsekkään että ainoa saavutus jokaisesta julkisuuteen tulevasta haastattelusta on oman uskottavuuden mureneminen niiden silmissä joiden hän kuvittelee suosituksiaan seuraavan. Kun valehtelee liian monesta asiasta, ei kukaan usko enää silloinkaan jos heittää vähän totta joukkoon. Näin on tosi.

Paljonkohan nuo virallisen linjan edustajat saavat valiolta ja ingmannilta sponsorituloja. On tuo VOI nykyään piilomainontana heidän ainakin joka toisessa lauseessa joka koskee karppaamista. Karppaaminen voi olla sitä ja karppaaminen voi olla tätä. No voihan se toki olla mutta se on selvää että virallinen linja ei voi olla perseestä, se ON sitä. On toisaalta ymmärrettävää että henkilöt jotka ovat vuosia, jopa vuosikymmeniä olleet totuudentorvena kansalle, he uskovat itsekkin oppeihinsa vankkumatta ja todisteista piittaamatta. Ajatuskin siitä että kaikki mitä olet oppinut ja mihin uskot ja olet vuosikaudet muille totena puhunut, onkin tyhjällä pohjalla. Se syö miestä kuin rotta juustoa. Helpompaa on jatkaa itsepetoksen lijalla ja ummistaa silmänsä todellisuudelta. Tutkimustulokset, käytäntö ja ihmisen kokemukset eivät onneksi nojaa muutaman henkilön rinnakkaistodellisudelle. Muutos on jo huomattu.

Hyvin sä Mikael vedät.. Taidat vaan olla Puskan ja Uusituvan ohella ainoa joka noita juttuja enää uskoo... On meillä siinä kolme muskettisoturia kerrakseen. Musketit tosin on jo ruostuneet aikaa sitten...

Aloittaminen vaikeaa(ko).

Aloitetaan alkeista. Rasva on energian lähde ja me puhumme nyt eläinkunnan tuotteista, eläinrasvoista eli voista, kermasta,rasvaisesta lihasta, rasvaisesta kalasta.. Tämä rasva ei aiheuta syvän- ja verisuonitauteja. Jos et vieläkään tätä tosiasiaa pysty sisäistämään niin käyppäs ensialkuun lukaisemassa muut tekstini ja tutustu tutkimustuloksiin. Tule sitten takasin.

Nyt kun olemme osoittaneet että rasva on ystävä, etkä vieläkään tätä ymmärtänyt, mene takaisin koloosi, syö vähän lisää hiilihydraatteja ja ruoki omia harhakuviasi vaikka hautaan saakka. Suomessa on uskomisen vapaus :) eli saat uskoa ihan mitä itse haluat. Jos rasva pelottaa enemmän kuin hiilihydraattiharakiri, se on ihan jokaisen oma henkilökohtainen helvetti. Jatkamme tästä kun perusasia on mennyt perille. Tiedän että se on vaikeaa uskoa kun sitä paskapuhetta on totena toitotettu äidinmaidosta saakka niinkun kommunistinpelkoa jenkeille, mutta tästä on turha jatkaa ennenkuin tuo puskasta tempaistu harhakäsitys on selvä.

Sitten itse asiaan.

Karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio - se on elämäntapa eikä mikään dietti tai pikatie onneen. Se eroaa siinä mielessä monesta muusta laihdutuskeinosta, että sitä ei tarvitse, eikä pidäkkään tehdä nälkäisenä. Mielestäni nälkäisenä laihduttaminen on tuhoon tuomittu jo ennen aloittamista. Kuten kaikessa muussakin tekemisessä joka vaatii vaivaa, on oma motivaatio ja halu muuttaa tai korjata jotakin elämässä, ensiarvoisen tärkeää. Parhaan lopputuloksen saat kun olet motivoitunut kunnolla ja teet muutoksen omasta halustasi. Muiden mieliksi tai muita miellyttääkseen on lähtökohdat jo väärät.

Miksi karppaaminen voisi olla se juttu millä onnistun kun en ole onnistunut muilla keinoilla. Tähän on parikin hyvää vastausta:

• Karpatessa ei olla nälässä. 
• Vähärasvaisella dietillä käytät kevyt tuotteita joissa on entistä enemmän hiilihydraatteja ja jos kärsit jo ennestään korkeasta verensokerista tai olet diabeetikko, ei sokerin lisääminen yhtään helpota asiaa.
• Karppaajalla matalat hiilihydraatit vähentävät kehon insuliinin tarvetta. Insuliini taas kehoittaa kehoa tallentamaan energiaa läskiksi tulevan varalle.

Ihan alkuun kannattaa miettiä se miten rajun muutokset haluaa tai tarvitsee. Monelle joka haluaa vain oloa ja terveyttä paremmaksi, riittää kun hiilihydraatteja vähentää tuntuvasti. Ylipainoiselle oma suositukseni on vähentää hiilihydraatteja niin paljon että pääsee ketoosiin ja rasva toimii pääsääntöisenä energian lähteenä. Näin rasva palaa vaikka sohvalla maatessa  kirjaimellisesti.

Ja nyt puhummekin juuri tästä rasvan polttamisesta ja ketoosista.

Yhtä oikeaa ohjetta ei ole olemassa. Suuntaviivat ovat samat mutta jokainen keho on erilainen ja jokaisen on löydettävä pienellä säätämisellä se malli joka itsellä toimii. Yhteistä kaikilla ketoosiin tähtäävillä vaihtoehdoilla on se että hiilihydraatit alas. No mitenkäs alas. Suosittelen päivärajaksi 20g hiilihydraattia päivässä. Hiilihydraatit varastoituu elimistöön kohtalaisen lyhyeksi ajaksi joten ketoosiin pääsy vaihtelee parista vuorokaudesta jopa kahteen viikkoon ihmisestä ja aloittamisen rajuudesta riippuen. Finelli on loistava sivusto josta löytyy ruoka-aineet listattuna myös sen mukaan miten paljon niissä on hiilihydraatteja per 100g. Tuo 20g raja on vain sitä varten että ketoosin pääsy olisi nopeaa eikä hiilihydraateista riippuvaisen vieroitusoireet olisi pitkät. Lihaa, kanaa,munia ja kalaa syömällä hiilihydraatit pysyvät helpoiten alhaalla. VIljat, perunat, riisit, pastat ja hedelmät voi tässä vaiheessa unohtaa KOKONAAN. Samoin KEVYT tuotteet. Kevyt tuotteissa rasva on pääsääntöisesti korvattu erilaisilla hiilihydraateilla joten siinä saahaat vain omaa oksaasi. Kalorittomat ja hiilihydraatittomat juomat on asia erikseen. Itse aloitin tonnikalalla ja kananmunilla. Voissa paistettuna ja rasvaisena. Kannattaa kuitenkin valita sellaisista vähän hiilihydraattia sisältävistä aineista jotka omaan suuhun maistuvat hyviltä. Se on helpoin tie.

Kun päätös on tehty ja aloitat, helpointa on miettiä päivän hiilihydraatit etukäteen, mistä niitä tulee ja kuinka paljon. Pientä vaivaa ja laskemista se oppiminen vaatii koska hiilihydraatteja on vähän joka paikassa. Nyt on aika opettaa keholle että tästä päivästä eteenpäin rasva on polttoaine. Se oppii sen parhaiten kun sille annetaan rasvaa. Tutkimusten mukaan aloitusvaiheessa usein esiintyvä päänsärky tai pahoinvointi on lievempää niillä jotka käyttävät enemmän rasvaa kuin niillä jotka edelleen vierastavat ja yrittävät sitä rasvatonta linjaa. Tässä aloitusvaiheessa jota esim. Atkins kutsuu induktioksi, voit heittää romukoppaan kalorilaskurit sun muut aikaisemmat käsitteet. Nyt ei mietitä sellaisia vaan pyritään siihen ketoosiin. Syö lähes hiilihydraatitonta mutta rasvaista. Kun voissa paistaa ja kermassa keittää, se on hyvää. Pyri myös siihen että syöt kolmesti päivässä ja sen verran paljon ja rasvaista että ateriavälillä ei nälkää tule. Tämäkin vaihtelee jokaisella. Syö sitten kun on nälkä, älä sen mukaan että paljonko kello on. Ja ketoosiin pääsy kestää 2-14 vuorokautta. Kun se pahoinvointi on ohitettu (ei tule edes kaikilla) ja suu alkaa maistumaan "happamalta" ollaan aika pitkälti perillä. Apteekista saatavilla tikuilla voi ketoaineiden määrää mitata jos haluaa olla asiasta pelkkää tunnetta varmempi.

Kun ketoosiin pyritään tai siihen on juuri päästy, ollaan vaiheessa jossa suurin osa niistä jotka toteavat että ei sovi minulle, lopettavat. Mitä he siis tekevät väärin? He kuuntelevat kehoaan. Oma keho huutaa kieli pitkällä että lisää hiilihydraatteja tai oikaisen koivet just tällä sekunnilla. Mietitäänpä mistä tämä kuvio on tuttu... AIVAN. Samanlainen tilanne on narkkarilla, alkoholistilla ja tupakasta eroon pyrkivillä. Kukaan näistä ei onnistu jos annetaan keholle sitä mitä se ensin pyytää. Hiilihydraattien osalta homma on vain paljon helpompi. Oireet katoavat näistä addiktioista nopeiten ja rasvalla sitä voi vielä nopeuttaa. Tässä vaiheessa lopettavalle voi vain todeta että ensi kerralla kun näet todella lihavan ihmisen ja ajattelet mielessäsi että tuokaan ei viitsi paljon vaivaa nähdä asian eteen, toivottavasti tunnet piston sisuksissasi. Se on se pisto jossa oma kusi lorahti omiin muroihin. Peilistä kannattaa tiirailla sitä saamatonta vetelystä joka ei viitsinyt nähdä yhtään vaivaa.

Mitä kehossa tapahtuu kun pyritään ketoosiin:
Kehomme on autokorjaamo. Päätimme sen juuri muuttaa synnytyssairaalaksi. Ovesta pukkaa odottavia äitejä sisään ja autoninsinöörit ovat totaalisen ihmeissään mitä nyt tehdään. Kehomme eli tämä korjaamo potkii insinöörit ulos ja palkkaa kätilöitä tilalle. Tämä muutos kehossamme tapahtuu. Eli sokeria pilkkovat entsyymit pitää vaihtaa rasvaa ja proteiinia käsitteleviksi entsyymeiksi.

Kun ketoosissa ollaan, elimistössä yksinkertaisimmillaan tapahtuu seuraavaa:
- Kehon osat käyttävät polttoaineena glukoosia ja ketoaineita.
- Glukoosi muodostuu maksassa proteiinista RASVAN toimiessa polttoaineena. Ketoaineet ovat loistava sivutuote.
- Paras tulos saavutetaan kun proteiini syödään eikä oteta lihaksesta. Rasvasta osa tulee syömällä, osa omista läskeistä. Valitettavasti se ei toimi niin että kaikki rasva otettaisiin läskeistä. Prosessia pitää ruokkia ja syöty rasva+proteiini pitää nälän poissa. Ja niin pitkään ettei tarvitse muutaman tunnin välein tankata itseään ähkyksi.

On ihmiselle yksilöllsistä kuinka paljon hiilihydraatteja voi nauttia vuorokaudessa pysymällä ketoosissa. Karkeat arviot ovat että edellämainitun maksan tuottaman yhdistelmän ja nautittujen hiilihydraattien summa olis 120-200g vuorokaudessa. Tästä voidaan arvella että puolet tuosta määrästä voisi nauttia hiilihydraatteina. Eli ollaan varovaisia ja nostetaan ne vuorokaudessa nautittavat hiilihydraatit sinne  120/2 lukemiin. Itse otin vielä pienen varovyöhykkeen ja päädyin 50g vuorokaudessa. Syömällä lihaa, kanaa, kalaa, salaattia, vihanneksi, marjoja, turkkilaista jugurttia, voita, munia, pekonia, wokkia... tuohon 50g mahtuu uskomattoman monipuolisia aterioita.

Ja VETTÄ!!! Kaikki toiminta kehossa tarvitsee vettä ja sitä tulee juoda. On suositeltavaa juoda vettä silloinkin kun ei ole jano. Mutta viimeistään silloin kun janottaa. Kannattaa juoda vettä enemmän kuin mihin olet tottunut. Tämä ihan kokemukse perusteella. Vesi on ystävä. Kivennäisvedet ovat tuplaystäviä.

Tässä vaiheessa kannattaa ainakin hetkeksi merkata syömisiään ylös ja tarkastella että hiilihydraattien lisäksi saat riittävästi proteiinia ettet polta lihaksiasi ravinnoksi. 1-1,5g proteiinia tavoitepainokiloasi kohden kuulostaa hyvältä. Jos tavoitteesi on painaa 80kg pyri siihen että saat 80-120g proteiinia vuorokaudessa. Hiilihydraatit oli jo tiedossa ja sitten loput rasvaa.

Jumittaminen.

Tässä, kuten tuskin missään vaihtoehdossa, paino ei putoa suoraviivaisesti kuin ehkä murto-osalla ihmisistä. Se tipahtaa.. jatkuu tippumatta.. tipahtaa.. saatta joskus jumitella jopa viikoiksi. Ja se on ihan normaalia! Jos vaaka ei kerro miellyttäviä tuloksia, otappa mittanauha mittariksi. Miten tapahtuu vyötärölle, lantiolla, reisille tässä homman edetessä. Entä miten tapahtuu olotilan suhteen. Väsymys, suolistovaivat sun muut. Näitä mittareita jotka kertovat edistymisestä on paljon muitakin kuin pelkkä vaaka. Mutta tottakai jotain on pielessä jos vaaka narahtaa paikoilleen viikoiksi tai kuukausiksi. Tavoitehan oli kuitenkin että läskit lähtee myös. Lähestyttäessä kehon ihannepainoa, painon putoaminen hidastuu. Kehon ihannepaino voi olla ihan jotain muuta kuin asettamasi tavoitepaino. No miten sitä jumittelua voi käsitellä ja mistä se johtuu...

Painon pysähtymiselle voi olla ihan luonnollisiakin selityksiä. Moni lakkaa laskemasta hiilihydraatteja ja ne nousevat ketoosin ylittävälle tasolle ihan varkain. Vaikka olisit oppinut hyvän rytmin ja ateriat, kannattaa silloin tällöin tarkistaa että ei ole lipsahdellut takaisin hiilaripirun matkaan. Stressi ja riittämätön uni vaikeuttavat laihtumista, toisilla todella paljon. Liian vähäiset kalorimäärät vaikeuttavat laihtumista kun keho koettaa viimeiseen saakka pitää kiinni varastoista huomattuaan että nyt on lama.

Tottakai ylettömän korkeatkin kalorimäärät sitten tekevät ihan samanlaisen. Vaikka syömme rasvaa runsaasti, kohtuus siinäkin. Ei tälläkään tavalla voi laihtua jos syö 2000kCal yli oman tarpeen. Oma kokemukseni on että kalorimäärä voi vaihdella laskurista riippuen -500 ja +500 välillä vaikuttamatta siihen että läski palaa. Ja kuten niin moni muukin, tämä on yksilöllistä.

Helle ja alkoholi varastoivat nestettä elimistöön jossa onkin nyt rasvasolujen tyhjentyessä oiva paikka nesteelle kertyä. Kyllä se nestekin sieltä lähtee hiljalleen vaikka vaaka sanoo ettei mitään tapahdu.

Jos aikaisemmin median ja karppaajien kertomuksista sait sellaisen kuvat että tämä on helppoa, huomasit varmasti että ei se itsestään tapahdu. Mutta siinä mielessä tämä on montaa muuta vaihtoehtoa helpompaa että tätä ei tarvitse tehdä nälkäisenä.

Entäs se repsahtelu.
 
Salli itsellesi joskus vähän repsahtaa. Häät, Juhlat, Joulu tms. Jos hiilihydraatit vähän pomppaa muutamana päivänä vuodessa, ei se venettä upota vaikka vähän vettä hörppää. Palaat ruotuun sitten seuraavana päivänä. Repsahdella saa ja melkein pitääkin. Muttei sentään kannata siitä tehdä viikottaista tai edes joka kuukautista tapaa. Itse olen käsitellyt asian niin että jos tulee pakkotarve repsahtaa päiväksi niin sitten repsahdan. En ole sitä vielä tarvinnut mutta tiedostaminen että sen voi tehdä jos tulee tilanne, antaa vapauden tunteen. En ole pakkosaumassa.


Laitetaan nyt samaan hengenvetoon niitä vastaväitteitä:

"Ei sopinut minulle, tuli huono olo."
Eli annoit hiilihydraattiriippuvuudelle heti periksi etkä todennäköisesti tutustunut etukäteen siihen mihin olit ryhtymässä.

"Ei pysty ilman hedelmiä"
Hedelmissä oleva sokerin on hiilihydraateista ehkä katalin. Sitä on paljon, hedelmät ovat muutoin terveellisiä ja maukkaita. Niitä on syytä vältellä erityisesti. Syö marjoja.

"Ilman hiilihydraatteja ei voi urheilla."
Kumma juttu. Kuitenkin meillä on esimerkkeinä triathlonin moninkertainen maailmanmestari joka on vuosia ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Samoin ampumahiihdon olympiavoittaja. Näitä esimerkkejä löytyy lisää pienellä googlettamisella.

"Ei saa kuituja jos ei syö leipää."
Kasviksista saa oikein hyvin riittävästi kuituja. Leivän mukana tulevan moskan poistamiseen tarvitsee enemmän kuituja.

"Laihdun ihan hyvin vähärasvaisella dietillä."
Jos se toimii, hyvä juttu. Pointsit sulle. Älä ronklaa toimivaa juttua.

"Liian vaikeaa ja monimutkaista."
Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole. Ei yhtään sen monimutkaisempaa kuin painonvartijoiden pisteiden laskenta tai kalorien laskeminen. Kyllä se "vaikeus" siitä sitten helpottaa kun motivaatio on kohdillaa seuraavan +20 kilon jälkeen. Jos aterian suunnitteleminen on vaikeaa, vieraileppas tuolla karppaajien foorumilla josta löytyy mieletön määrä reseptejä, vinkkejä ja karppaajien ruokapäiväkirjoja. Helpompi keino on sitten lyödä pää kunnolla seinään ja odotella koomassa että paino putoaa. Ei se vaikeaa ole, HALU puuttuu.

Profiloitu vastaan vänkääjä

Karppauksen vastustus tuntuu olevan lähes pakkomielteistä. Ei riitä että virallisen, poikkitieteellisen linjan edustajat narisevat pää punaisena siitä miten sitä ei ole tarpeeksi tutkittu. Tavallisen hiilarinpuputtajan on myös muistettava joka käänteessä karppaajalle mainita että olet tekemässä hidasta harakiriä.

Tyypillinen purnaaja taitaa olla 15-35 vuotias, hoikka, ehkä myös urheileva, läpipasko joka kuluttaa hyvin ja saa syödä kaiken mikä eteen kannetaan, ei jää vyötärölle. Hänellä pääsääntöisesti ei ole lihavuudesta mitään omaa kokemusta, eihän hänen sixpäkkinsä ole ikinä muistuttanut tynnyriä. Mutta kovasti on kaksinverroin painavammalle kertomassa miten pitää tehdä.

Minulla kun on tässä sellainen ajatus että jokainen saa tehdä omalle kropalleen niin kuin itse parhaaksi näkee. Jos pärjäilee nykyisellä ruokavaliollaan pysyen terveenä ja hyväkuntoisena, mikäs siinä. Turha se on ryhtyä sellaista ronklaamaan mikä toimii vain sen vuoksi että se ei jollakulla toisella toimi. Tai jos on virallisella hiilaridietillä saanut painon putoamaan ja voi hyvin, hieno homma, pointsit kotiin.

Olisiko vittu liikaa vaadittu että pitäisitte sitten päänne kiinni kun teillä homma toimii. Mulla se ei toiminut ja piti etsiä sellainen homma joka toimii. Mut ei saatana joka helvetin suvituulen nussima vinkuheinä ja pystyyn paskannettu lapamato on suu vaahdossa kertomassa miten mä nyt pilaan terveyteni ja maailma tuhoutuu kun en syö sitä leipää ja perunaa. Mä en oo ikinä tykänny perunasta. Leipä oli joskus suurta herkkua enkä mä sen makua väheksy vieläkään. Mutta ne väitetyt terveysedut on niin tuulesta temmattuja että oksat pois. Leipää pitää syödä että saa kuituja. Ja actimälliä ja aktiviaa pitää syödä kun turvottaa ja puristaa ja kiristää. Ja sitten vähän happosalpaajaa ja vatsan tyynnyttäjää. Kokeiles, päivä pari ilman leipää. Ei turvota, ei purista, ei oo suolet tulehtuneena. Ja ihan hyvin toimii perse niilläkin kuiduilla joita saa vihanneksista ja marjoista. Se leivän kuitu on vaan niin hienosti markkinamiesten yleisöön aivopesemä ettei paremmasta väliä.

Nythän on poijjaat ja tyttäret juttu niin että jos se karppaajien terveydestä on kiinni niin koko helvetin leipäteollisuus saa sitten mennä konkurssiin. Koulutetaan se väki sitten liha- ja vihannes puolelle. Niitä meillä kuluu. Jos meillä nyt suomessa on joitain kymmeniä tuhansia karppaajia tai vähähiilihydraattisen elämäntavan omaavia, jaettuna sinne koko pullateollisuuden asiakaskuntaan, ei taida yksikään leipomo vielä siitä nitkahtaa. Ja jos nitkahtaa niin sitten on syytä seurata kehitystä ja tehdä leipää ja sämpylää missä on se alle 10g hiilareita per sata grammaa leipää. Jos se onnistuu karppaajalta kotona niin luulis sen onnistuvan ammattilaisiltakin vielä  helpommin – jos on halua.

Kun mä olin tosi lihava niin olin laiska vetelys joka ei viitsinyt yhtään nähdä vaivaa hyvinvointinsa eteen. Nyt kun teen ja tulee puhe karppauksesta niin yleisimmät kommentit on "en mä viitsis" ja "en mä jaksais". No miten helvetissä tämmönen laiska vetelys sitten jaksaa jos ei tommonen tarmopesä viitsi ja jaksa. "Siit on niin paljo vaivaa". Tietäsitpä tahvo kuinka paljon vaivaa on kuunnella noita sun selityksiäs ja aivopestyjä olettamuksia joihin sä oikeasti itse uskot.

"Ne karppaajat syö vaan lihaa". Sillälailla, kun ei ole mitään tietoa asiasta niin heitellään pätemisen tarpeessa pelkkää paskapuhetta ettei kaveri sais tietää ettet tiedä. Ilmeisesti just tän lihansyönnin vuoksi yks lommoposkinen julkkisbloggaajakin päätti ottaa karppauksen irvailun oikein sydämen asiaks ja retostella matkustelemisillaan ympäri maailmaa herkutellen hiilarimätöllä. Saat masa mun puolesta vetää sitä hiilarimättöä kahden hengen edestä. Jätkä jolla akka päättää että saatko syödä lihaa, kannattas olla ihan hiljaa siellä tossun alla eikä leikkiä mitään machoo. Kyllä vituttaa että painoin sillon jarrua kun törttöilit sen fillaris kanssa Lauttasaaren sillalla suoraan auton eteen etkä purkkatukka edes huomannu että meinas sielu irtoo lihoista.

Kyllä me syödään paljon muutakin kuin lihaa. Minäkään en ole eläissäni syönyt niin paljon kasviksia ja marjoja kuin nyt karpatessa. Ennen mä ajattelin et mä en syö salaattia ja kani ei aja mun fillarilla. No fillarissa on nyt sellanen lukko että kani saa yrittää. Voissa paistettu rasvanen pihvi, kunnon vihersalaatti ja kermassa haudutetut wokki vihannekset. Nam nam. Nälkä lähtee ja pysyy ilman jatkuvia sokerivälipaloja pois koko päivän. Huvittaa katella kun hiilaririippuvaiset muutaman tunnin välein kiiruhtaa pullan ääreen että jaksaa kiukutella ja mäkättää karppaajille.