Näytetään tekstit, joissa on tunniste VHH. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VHH. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. syyskuuta 2011

Proteiini ja vhh

Proteiini eli valkuaisaine on aminohappoketjusta koostuva orgaaninen yhdiste tai usein monen toisiinsa liittyneen aminohappoketjun muodostama kompleksi. Lähes kaikilla tunnetuilla eliöillä proteiineja muodostavat samat 20 aminohappoa. Proteiinit ovat kaikkien solujen rakennusainetta. Suurin osa solun kuivamassasta koostuu proteiineista. Rakennusaineina olemisen lisäksi proteiinit suorittavat lähes kaikki solun toiminnot ja ovat siten välttämättömiä elintoiminnoille.

Mietitäänpä mitä elimistössä proteiineille sun muille makroille sitten tapahtuu. Oletetaan että vähähiilihydraattisen ruokavalion sijaan paastottaisiin.

Ensimmäisenä paastopäivänä maksaan ja lihaksiin kertynyt glukoosi (glykogeeni) on tärkein ja nopein energialähde. Glykogeenivarastot on ammennettu tyhjiin noin 12 tunnissa.

Elimistö ryhtyy hajottamaan proteiineja glukoosin tuottamiseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään glutamiini- ja alaniini -nimisiä aminohappoja, joita pilkotaan mm. maksassa ja munuaisissa. Ketoottinen tila voimistuu suojaamaan elimistöä liialliselta proteiinien pilkkomiselta.

Rasvakudoksen käyttäminen energiaksi alkaa todenteolla. Paaston jatkuessa rasvahappojen hapettaminen energiaksi muuttuu. Rasvahapoista yhä useampi jää vain osittain hapettuneeksi, jolloin tuloksena on ketoneja. Paaston 5.–6. päivän tienoilla ketoneista tulee elimistön tärkein energianlähde.

Toisin kuin rasvahapot, ketonit ovat vesiliukoisia ja pääsevät aivoihin ns. veri-aivoesteen ohitse. Ketonit kattavat osan aivojen energiantarpeesta, mutteivät korvaa kokonaan glukoosia. Edelleen glukoosin tarvetta katetaan proteiinia hajottamalla.

Paastoaminen on siis toimiva ratkaisu lyhyenä toimenpiteenä mutta pidempään jatkuessaan se vääjäämättä käy lihaskudoksen päälle koska proteiinia on hajotettava energian saamiseksi ja aivojen, sydämen ja muiden elintärkeiden elimien elossa pitämiseksi.

Entäpä jos yhdistämme tähän mennessä paastosta saadun tiedon vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Nautimme tarvittavan proteiinin ruokana jolloin lihaksia ei tarvitse hajottaa energiaksi. Nautimme osan energiasta rasvana edistääksemme ja ylläpitääksemme elimistössä jo tapahtuvaa rasvakudoksen hajottamista.

Olemme saavuttaneet optimaalisen tasapainon. Proteiinia ei hajoteta lihaksista mutta rasvakudosta kulutetaan energian saamiseksi. Näin siitäkin huolimatta että päivittäinen kalorimäärä ei ole kitudieettien tapaan satoja tai tuhansia kilokaloreita pakkasella.

Tässä kohtaa joku matemaattinen lahjakkuus todennäköisesti päättelee että rasva palaisi vielä nopeammin kun jättäisi syötävän rasvan pois kokonaan. Valitettavasti kokemukset osoittavat että se ei toimi niin. Rasva kannattaa ja pitää nauttia ettei elimistö ryhdy pihistelemään rasvakudoksen polttamisessa. Lisäksi proteiini-  ja rasvapitoinen ateria pitää nälkää poissa tehokkaammin ja pidempään kuin mikään hiilihydraateilla aikaansaatu vastine. Syönnin jälkeen palaa syötyä rasvaa.. sitten ennen seuraavaa ateriaa poltetaan taas rasvakudosta. Ja kun ateriavälit ovat pidemmät, ehtii sitä rasvakudosta palaa ihan kiitettävästi.

Toisaalta taas liikaa nautitut proteiinitkin voivat haitata prosessia. Kun proteiinia hajotetaan lisää glukoosiksi, pienenee ketoaineiden tarve ja silloin pienenee myös tarve rasvan polttamiselle.

Poikkeavan suret proteiinimäärät käyvät jo sisuskalujenkin päälle koska proteiini sellaisenaan ei varastoidu vaan se pitää ensin prosessoida tavalla tai toisella. Huomattavan korkea proteiinipitoinen ateria nostaa myös veren insuliinitasoa, koska elimistö ei halua liikaa ylimääräisiä aminohappoja verenkiertoon. 

Vaikkakin huomattavasti liikaa nautitut proteiinit muuttuvat glukoosiksi, monet muodissa olevat dieetit suosittavat kaikkien proteiinien rajoittamista aivan turhaan ja aiheetta. Proteiinien viime aikoina saama huono maine ja siitä johtuvat proteiinin rajoittamista koskevat suositukset ovat harhaanjohtavia ja liioiteltuja.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Voita pöytään

Meille karppaajille ja muillekkin jotka ovat tutkimustuloksia seuranneet, ei liene mikään yllätys enää se ettei voi olekkaa epäterveellistä vaan päinvastoin on jo osoitettu, että maitorasvat mitä ilmeisimmin jopa ehkäisevät sydänsairauksia. Tervetullut on sekin fakta että yhä useampi lääkäri on julkisesti kääntynyt samalle kannalle, uskaltaen kyseenalaistaa ravitsemussuositukset, silläkin uhalla että heitä jatkossa kohdellaan samanlaisella noitavainolla kuin esim. Heikkilää.

Nyt lääkäri Taija Somppi & Jani Somppi kertovat uudessa kirjassaan, että voi on terveellinen rasva. No sitähän se on eikä tullut enää minkäänlaisena yllätyksenä. Sekään ei tullut yllätyksenä, että valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Raija Kara pitää Somppien suosittelemaa ruokavaliota ekologisesti kestämättömänä, elitistisenä ja harkitsemattomana. Perinteinen meijerivoi on elitististä... voi itämeren pitkä vittu etten paremmin sano.

Tosin jos Karalta kysytään mihin tällaiset väitäämät perustuvat, on vastaus todennäköisimmin välttelevä olan kohautus, viitaus nykysuosituksiin ja -50 luvun tutkimuksiin tai kysymys jää kokonaan vastaamatta. Eihän nyt sentään VALTION RAVITSEMUSNEUVOTTELUKUNNAN tarvitse suosituksiaan ja väittämiään kenellekkään perustella. Nehän ovat yleisesti "tunnettuja käytäntöjä" ja perustuvat "vahvaan näyttöön". Ja kun niitä on vielä ollut tekemässä "parhaat asiantuntijat" mitä rahalla saa. Että sillä lailla. Kuulostaa samalta kuin: "OI SUURI JA MAHTAVA NEUVOSTOLIITTO....!!!!" ja niitä peruja tuntuu nämä meidän suositusten laatijat olevankin. Seuraavaa sukupolvea odotellessa.

Etelä-Karjalan keskussairaalan sisätautiosaston ylilääkäri Lorenzo Sandini sanoo että "Ketoosi on elimistön normaali tila, joka syntyy, kun elimistö kuluttaa rasvaa sokerin sijaan". Näinhän se on ollut kautta ihmisen historian. Jos ketoosi olisi sairaus kuten monesti koitetaan väittää, olisi ihmiskunta kuollut sukupuuttoon jo ennen pyörän keksimistä. En sitten tiedä uskooko tavallinen leipäriippuvainen tätäkään sanomaa sen sijaan että nuppi turvoksissa ja pakki sekaisin etsisi netistä syitä siihen millä karppaavan kaverinsa saisi lopettamaan, samalla kun kiskoo kaksin käsin actimälliä napaansa että lakkaisi turvotus pakissa.

Olisiko nyt havaittavissa, että sydänliittokin on huomannut ravitsemussuositusten ongelmallisuuden kun se sentään uskalsi verkkolehdessä julkaista artikkelin jossa rasva ja karppaus osoitettiinkin positiivisessa valossa ja ilman ennakkoluuloja tai vanhoja mutujuttuja. Olin ihan ällikällä lyötynä. Ehkä sydänliitto on sittenkin ihmisten terveyden asialla, vaikka alunperin uskoin vakaasti että intressit on yhtenevät diabetesliiton kanssa eli hoitaa oireita mutta pitää ihmiset sairaina ettei vaan mene sukset ristiin suositusten tekijöiden ja thl:n kanssa. Pointsit sydänliiton verkkolehdelle tästä asiasta.

Muutoinkin on havaittavissa jonkin verran asenteiden muuttumista ei niin kielteiseen suuntaan. Liekkö tuo median myllytys, vaikkakin pääsääntöisesti negatiivisessa valossa, saanut ihmiset itse ottamaan asioista hieman selvää. Vai onko niin että nämä positiiviset kokemukset eivät vaan painu sinne paskapuheiden varjoon. Huonohan se on monta kymmentä kiloa laihtuneelle kaverille mennä sanomaan että tapat ittes tolla menolla. Tällä hetkellä yhä useampi uskaltaa jo julkisestikkin sanoa karppaavansa, vaikka sille on koitettu maalata helvetin negatiivista ja vaarallista julkikuvaa. Mutta niinhän se on ettei totuus pala tulessa, eikä peity paskaan.

On meillä kivaa.

lauantai 27. elokuuta 2011

Uusi diabetesyhdistys

Armon vuonna 2011, aikakirjoihin merkittävänä päivänä 27. elokuuta. Allekirjoittanut oli lupaustensa mukaisesti paikalla kun Suomen uusi diabetesyhdistys piti perustamiskokouksen. Christer Sundqvistin kiitettävän pohjatyön saattelemana meitä samanhenkisiä oli paikalla vajaa parikymmentä.

Paikalle saapuneiden ikähaitari oli laaja, samoin kokemukset ja taustat. Kaikkia kuitenkin yhdisti näkemys siitä että tällainen, hieman kokemuksiin mutta paljolti myös tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia suosituksia ja neuvoja tarvitaan diabeteksen hoitoon sekä parantamiseen. Paikalla olijat olivat hyvin pitkälti yhtä mieltä siitä että nykyiset suositukset ja ohjeet eivät tarjoa sitä materiaalia jolla uuden yhdistyksen vähintäänkin kunnianhimoinen tavoite, diabeteksen puolittaminen, saavutetaan.

Oli hienoa huomata, että nettikeskustelujen ja blogien ohella ihmiset ovat kiinnostuneita myös käytännön toimista. Samanhenkisiä oli kokoontunut paikalle ja keskustelu oli hyvin rakentavaa. Allekirjoittanut on lupautunut uudessa yhdistyksessä luottamustehtäviin ja tarjoaa yhdistykselle käyttöön myös muuta, omaan asiantuntemukseensa ja ammattiinsa liittyvää osaamista, tukeakseen hyvän asian käyntiin saattamista.

Koska blogillani on näinkin laaja lukijakunta, voi yhdistykselle laittaa alkuvaiheessa palautetta myös minun kauttani. Yhdistykselle tarkoitettu palaute toimitetaan toimestani yhdistyksen hallituksen tietoon. Myöhemmin, nopealla aikataululla julkaistaan toki suora sähköpostiosoite.

Vaikka alkuun olin vähän varauksella lähdössä mukaan, on minulla nyt luottavainen näkemys uuden yhdistyksen suhteen. Keskusteluissa ei ollut mitään kiihkoilua, vaan hyvin asiallisia ja järkiperäisiä puheenvuoroja oli miellyttävä kunnella. Loistavia, jalat maassa tyyppejä oli paikalla. Taisin keskusteluun ottaa hieman osaakin vaikka olen pohjimmiltani ujo ja hiljainen. Todennäköisesti tämä oli sellainen päivä, joka tulee osaltaan vaikuttamaan vähähiilihydraattisen elämäntavan todellisuuden ja terveeellisyyden tiedostamiseen diabeetikkojen ja miksei muidenkin asiasta kiinnostuneiden keskuudessa.

Virallisten rasvakammojen näkemyksen mukaan, meillä oli varmasti vähintäänkin maanalaiseen armeijaan verrattava salainen kokous virallista ravintosuositus natsismia vastaan, mutta hyvin avoimesti oli tilaisuudesta tiedotettu myös median edustajia. Ilmeisesti asia ei mediaa juurikaan kiinnosta, karppauksen tiimoilta saatava uutisarvo tuli jo pari viikkoa sitten lunastettua euroiksi kassaan.

Tästä aiheesta tulette varmasti perästä kuulemaan vaikken ruisleivällä pärisytäkkään.