Tyhmä äijä

Ylen A-stream-ohjelmassa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm sanoi kirkkain silmin päin naamaa verisuonikirurgi Taija Somppille, että tämä on väärässä kun väittää, että ruisleipä nostaa verensokeria erittäin tehokkaasti. Harmi, olen testannut sen itsekkin ja aiheesta kirjoittanut. Viljan laadusta riippumatta se nosti verensokeria yhtä nopeasti. VIljan laatu vaikutti vain siihen, kuinka paljon se sokeri nousi, ei sen nousun nopeuteen. Vilja on siis nopeaa hiilihydraattia, ei hidasta eikä keskinopeaa kuten koitetaan väittää.

Somppi on sen itse nähnyt potilaiden kanssa työskennellessään. " Tiedän potilaitten kokemuksesta, että kun he syövät ruisleipää ja mittaavat sen jälkeen verensokerin, se (verensokeri) nousee taivaisiin. Korkea verensokeri ja korkea insuliini ovat yksi tärkeimpiä riskitekijöitä sydän- ja verisuonisairauksissa". Fogelholmin väittää että kyseessä on vain luulo, normaaliin tapaan perustelematta puheitaan millään tavalla. Kuitenkin on näyttö siitä, että korkea verensokeri ja korkea insuliini on ehkä infarktien pahin riskitekijä. 

Tarkkaan mietitty

Uudet suositukset ja uudet pettymykset. Siinä se pähkinänkuoressa. Ravitsemussuosituksista en oikeastaan viitsi muuta kommentoida enää kuin sen että miksi ihmeessä ihmisille suoistellaan tärkkelystä. Esim. Kun Eviralla on niin pirusti luppoaikaa, että mietitään tosissaan voiko koirille myydä pakasteluita irrallaan vai pitäkö ne pakata pusseihin, miettiä miten tärkkelyksen myynti elintarvikkeeksi kiellettäisiin kokonaan.

Mutta D-vitamiinista on pakko hieman avautua. Suurimman tutkimustiedon suurruhtinatar Ursula Schwab läväytti taas kerran totaalisen aivopierun valloilleen. Uudet, edelleen poskettoman alhaiset D-vitamiini suositukset kun kuulemma perustuvat tarkasti aiempiin tutkimustuloksiin. Joko Ursula ei tiedä mistä puhuu, tai ei vain hiilaripöhnässä ymmärrä. Ja sitten he väittävät että aivot tarvitsee hiilihydraatteja. Mielestäni ne tarvitsee myös hitusen tervettä järkeä.

Aivoton kuu

Nyt se on todistettu. Jos suositussa tv ohjelmassa keksitään ajatus ja päätetään kokeilla miten sen julki tuominen vaikuttaa ihmisiin, löytyy aina tosi faneja joilta karkaa mopo totaalisesti käsistä. Toisaalta eihän se mitää uutta sinänsä ole, aina löytyy niitä jotka onnen huumassa kulkevat vaikka nenä idolinsa perseessä.

Lihaton lokakuu. Miksi. Onko tullut popsittua vähän liikaa possua. Silläkö se omatunto paranee että ollaan sitten kuukausi ilman ja laitetaan sisuskaluille shokkihoitoa. Maha sekaisin kuvitellaan että nyt suolet puhdistuu ja taivaspaikka aukeaa. Jos on näin huonosti päässyt käymään niin pää sitä shokkihoitoa tarvitsee. Ei se vuoden törttöily korjaannu kuukauden tekopyhällä hännystelyllä. Vai ryhtyykö joku tosiaan niin tarkaksi että viitsii edes selvittää missä kaikessa on eläinkuntaa käytetty edes jossakin muodossa. Saattaapa tulla suuria yllätyksiä.

Ei ole pakko

Ei ole pakko karpata. Se ei oikeasti sovi kaikille. Toisille se ei sovi ihan terveydellisistä syistä. Monille se ei sovi uskomuksellisista syistä. On aivan turha pyrkiä karppaamaan jos se rasvakammo on ylivoimainen voittaa. Ja sitten on niitäkin joille se ei sovi, koska kotona kokkaaminen on liian vaivalloista. Siksi toisekseen ei se ole edes tarpeellista kaikille. Moni pärjää toisenlaisella ruokavaliolla ihan mainiosti. Probleemi on siinä että kaikki ei nyt vaan yksinkertaisesti sovi samaan muottiin. Miksi siis kuvitella että hiilihydraattipitoinen ruokavalio sopisi kaikille?

"Jos ruuansulatus vaivaa, ******* auttaa.", "Diabeetikko, syö niinkuin muutkin ja hoida verensokeri insuliinilla." Tässä pari esimerkkiä, toinen mainoksesta ja toinen käypähoitosuositus pähkinänkuoressa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ne molemmat on aivan perseestä.

Oma valinta.

Ruokavalion aika moni valitsee itse, yksin tai perheen kesken. Se on hyvin henkilökohtainen valinta ja siinä mielessä tärkeä, että itse joutuu myös sen valinnan kanssa elämään. Jos se ei ole pitkällä juoksulla hyväksi, itse on kannettava seuraukset tästä valinnasta. Ystäväni ei saa muuta kuin mahahaavan valintani johdosta... tietäisinpä vain miksi. Miksi toisen ihmisen henkilökohtainen valinta on jollekkin niin tärkeä, että siitä otetaan perkele oikein elämäntehtävä.

Minä valitsin vuosia sitten terveellisen mallin. Virallisten ohjeiden mukaisesti hyvin vähärasvaisen ja kevyt tuotteita suosivan. Margariiniksi mahdollisimman terveellistä ja leiväksi ruisleipää tai näkkäriä. Valitettavasti se ei minulle sopinut vaikka sen piti sopia ihan kaikille. Olisinko koskaa sairastunut diabetekseen jos olisin aikoinaan osannut valita toisin. Mutta luulin että kyllä lääkäri tietää mikä on minulle parhaaksi. Vielä siinäkin vaiheessa kuvittelin niin, kun sairauttani yritettiin insuliinilla saada kuriin - tuloksetta. Kyllä vituttaa vieläkin kun asiaa muistelen.