torstai 10. lokakuuta 2013

D2:sen elämä


Kuten monen muunkin sairauden, diabeteksen kohdalla on aivan sama juttu. Kun kuulet että se sattui omalle kohdalle, on hyvin yksilöllistä miten uutinen otetaan vastaan. Toisille se on uutinen muiden joukossa mutta on niitäkin joista se tuntuu maailmanlopulta. Jotkut ottavat sen erityisen raskaasti. Pää pystyyn, ei tämä nyt niin erikoista ole sitten kuitenkaan. Hyvin pieniä on loppujen lopuksi ne asiat joita sairaus aiheuttaa.

Pitäisi aina muistaa että asiat voisi olla paljon huonomminkin. Valtamerilaivoja kuuluu kaatuneen. Diabetes nykyaikana ei ole edes vaikea tai tappa sairaus - hoidettuna, vaikkakin sitä ihan terveydenhuollon toimesta usein koitetaan hoitaa aivan väärin.
Tietämättömyys luo monelle vääristyneen kuvan taudista. Kun diagnoosi on annettu, annetaan samalla ohjeet. Ja siitä alkoi se diabeteksen väärähoito. Vältä rasvaa ja tarkkaile verensokeria. No eihän se verensokeri asetu rasvoja tarkkailemalla vaan päinvastoin kääntyy nousuun jos ei kiinnitetä huomiota siihen mistä kaikesta saa sokeria. Mutte eipä hätää, pistät pikkuisen insluunia kerran päivässä niin sokerit kyllä asettuu. Ja muista vältellä niitä rasvoja. No eihän se pikkunen insuliini riittänyt kun nyt syödään jo täysin rasvatonta. Niitä hyviä kevyttuoteita joissa rasva on korvattu mm. maissitärkkelyksellä ja muilla "hyvillä" hiilihydraateilla. Hei diabeetikot, kuulostaako tutulta.

Annan ohjeen. Koska terveydenhuolto on jo pilannut diabeteshoidon sotkemalla siihen rasvakammon, joka ei itse diabeteksen hoitoon liity millään tavalla, seuraavan kerran kun teille käsketään diabeteksen hoitoon liittyen välttämään rasvoja, haistattakaa vitut sillä neuvojalla. Ihan sama oliko se lääkäri, hoitaja vai terapeutti. Diabeetikon ensisijainen tehtävä on huolehtia siitä, ettei elimistöä rasiteta yhtään enempää hiilihydraateilla, sillä ne on kaikki sokeria - tavalla tai toisella. Rasvasta puhuminen on sitten ihan eri asia ylipainosta keskusteltaessa, mutta se ei liity itse diabeteksen hoitoon. Lääkärisi varoittelee rasvasta, koska siitä häntä on opetettu varoittamaan. 7 vuotta lääkiksessä hoettu mantra on lääkärin aiviossa niin syvällä, että kuolinvuoteellaankin hän muistaa varoittaa ettei sitten hautajaiskaffeella tarjoilla liian rasvaista.

Elämä diabeetikkona oli monesti erityisen vaikeaa virallisia ravitsemus ja käypähoito suosituksia noudattaen - ei toki kaikilla. Se vaatii nykyisellään AINA myös lääkityksen. Osaa diabeetikoista lääkitys auttaa. Ja osaa ei, koska he lääkityksen avittamana lihovat entisestään ja ongelma pahenee. Terveydenhuolto ei tällä hetkellä ymmärrä, että diabeetikko ja varsinkin ylipainoinen diabeetikko EI VOI syödä kuten kuka tahansa, saaden energian hiilihydraateista. Vaikka se tolkuton insuliinilla läträäminen lopulta saa sen verensokerin kuriin, ei se mitään tasapainoa aikaan saa. Insuliinilla balsamoitu ihminen on vielä sairaampi kuin se jolla oli korkea verensokeri. Suuret insuliinimäärät myös johtavat ennenpitkään infarktiin. Se ei ole mitään mutuilua vaan toteenkäynyttä historiaa. Onhan se nyt helvetti ihan järjen sanelema asia ettei jollakin hormoonilla täyteen pumpattu ihminen ole kunnossa.

On toki totta, että kalorit tiputtamalla ja niitä nopeita hiilihydraatteja kun korvataan hitailla, saadaan monelle jo riittävästi apua. Valitettavasti propagandakoneisto sotkee tämänkin, tuputtaen hitaana hiilihydraattina RUISLEIPÄÄ. Valitettavasti ruisleipä nostaa verensokeria nopeammin kuin taloussokeri. Testattu on!! Hidasta siinä on vain suosittelijan aivokäyrä.

Diabeetikon elämä on hankalaa jos sen niin haluaa kokea. Ja kun pysyt tiukasti virallisissa rasvattomissa ja lääkekylläisissä suosituksissa, hankalammaksi vain muuttuu ajan kanssa. Toisaalta voit ryhtyä ottamaan oikeasti asioista selvää ja kantamaan itse vastuun omasta terveydestäsi. Saatat huomata, ettei tämä diabeetikon elämä nyt hassumpaa olekkaan. Sen jälkeen kun virallinen hoito melkein saattoi minut hautaan, on elämä diabeteksen kanssa muuttunut aika radikaalisti. Jokaisen on kuitenkin itse löydettävä se ratkaisu joka toimii. Jos se ratkaisu on virallinen hoito ja se toimii, helvetin hieno juttu. Mutta jos sei ei toimi niin on aivan turha odottaa että se toimisi sitten seuraavalla lääkärin tarkastuksella jossa kehotetaan vähentämään rasvaa ja nostetaan vähän sitä insuliini annosta.

Vaikeimmaksi kokemukseksi olen useampaan otteeseen kuullut sen herkuista luopumisen. Tiesittekö muuten että tupakoivalle vaikeinta on luopua tupakasta koska se on addiktoinut. Sokeritaudissa on kyse aivan samasta asiasta. Sokerista on vaikea luopua koska se on niin nannaa ja sitä tekee mieli lisää. Makean kyllästämä kroppa vaatii lisää makeaa että se makuelämys täyttyisi jälleen kerran. Valitettavasti makea suu vaatii lisää makeaa samaan saavutukseen. Tästä syystä mm. karppaajista moni ei pysty hetken päästä syömään nykyisiä makeita juttuja. Ne maistuvat ällöttävän makeilta koska suu joka niitä maistaa ei ole enää hiilihydraateilla kyllästetty.

Diabetestä voi hoitaa monin tavoin ja itselle sopiva on haettava ihan itse, ei sitä kukaan voi määrätä. Moni pärjää pelkällä liikunnalla, moni muu taas pärjää pelkillä lääkkeillä, jotkut hullut jopa pelkällä ruokavaliolla kuten VHH. Tärkeysjärjesty josta olemme THL:n kanssa samaa mielt on tämä:

- Ruokavalio (kaiken a ja o. Oikea ruokavalio ei rasita liialla sokerilla/hiilareilla)
- Liikunta (Liikunta parantaa aineenvaihduntaa ja kuluttuu tehokkaasti sokeria)
- Lääkkeet (Jos kaksi ensimmäistä ei riitä, sitten otetaan lääkkeet avuksi.)

Lääkehoitokaan ei ole mutkatonta, sillä tyypin 2 diabeetikkoja on erilaisia, mutta heitä kaikki yritetään hoitaa samalla tavalla, vain D kakkosina. On niitä joilla insuliinin tuotanto haimassa on vähentynyt. Tähän auttaa lääkitys jolla haimaa tehostetaan tuottamaan paremmin insuliinia. Tai jos se ei auta, ulkoista insuliinia käyttäen. Yleensä toimiva ratkaisu. Sitten on niitä joilla insuliini ei vain tehoa vaikka sitä on kyllä riittävästi. Näitä hoidetaan lisäämällä insuliinia. Ratkaisu on aivan perseestä. Tämä tyyppi mitä todennäköisemmin lihoo siitä liiasta insuliinista ja turhautuu. Kolmas tyyppi on se jolla on molemmat edellämainitut. Ehdottomast kahdelle jälkimmäiselle VHH on oikea ruokavalio. Vähemmän hiilihydraatteja tarkoittaa vähemmän lääkkeitä ja vähemmän ongelmia. Mutta ei, näitä kaikki hoidetaan samalla tavalla. Lisää insuliinia.

Ruokavaliossakin nykyinen käypähoito ruoskii itseään korville. Se kyllä muistaa mainita ruokavalion - ja samaan hengenvetoon käskee välttämään rasvaa joka ei edes ole itse ongelma, mutta kehottaa niitä hyviä hiilihydraatteja nauttimaan - jotka tosin nostavat verensokeria. En tiedä kumpi on totta, se että diabetestä ei edes haluta hoitaa vaan ainoastaan lievittää oireita ja myydä lääkkeitä, vaiko se että ei oikeasti ole terveydenhuollossa mitään ymmärrystä siitä mitä ollaan tekemässä. Terveyspalveluihin EI VOI luottaa kun kyse on diabeteksen hoidosta. Enkä sano tätä vain omasta kokemuksestani, sillä en ole ainoa joka on ajautunut totaaliseen kuseen noudattaen niitä ohjeita. Ja ainoa mitä siitä seurasin oli lisää läskiä ja valehtelijan leima otsaan. Eihän näillä nykysuosituksilla voi tuollaiseksi lihoa jos niitä noudattaa.

Minusta elämä on ihan kivaa, oli diabetestä tai ei. Ei se ainakaan negatiivisesti nykyhetkeen vaikuta. Näillä mennään mitä on ja sillä siisti. Jos joku asia ei miellytä, siille on syytä tehdä jotain eikä jäädä valittamaan. Paljon on ennakkoluuloja, joihin ei auta kuin tiedottaminen. No sitä tässä yritetään sitkeästi näin ruohonjuuritason bloggaajana. Ennakkoluulot ja olettamukset estävät ihmisiä avoimesti hakemasta sitä omaa, itselle parhaiten sopivaa ratkaisua. Halutaan nojata siihen lääkärin kertomaan ja toimia sen mukaan. No jos se toimii niin mikäs siinä, helvetin hyvä juttu. Mutta jos se lääkärissä käynti kerta toisensa jälkeen johtaa vain siihen että lisätään insuliinia niin herätys, SE EI TOIMI. Jos 3 edellistä kertaa ei auttanu kun sitä lisättiin niin miksi helvetissä kuvittelet että se 4. kerta sitten olisi erilainen. Ihmisellä on oikeus ajatteluun. On lupa ajatella niin että jos se ei kerran toimi, on etsittävä toinen ratkaisu.

ps. Minulle riitti lopuksi sitten kuitenkin jo ensimmäinen hoitovaihtoehto - ruokavalio, vaikkakin kärsin juuri siitä D2:sta jossa insuliini ei vaan tehoa, ei vaikka sitä pistetään kuinka paljon nahkaan. Lakkasin pelkäämästä rasvaa ja lopetin hiilihydraateilla ellostelun. Kappas vain, paino putoaa ja lääkkeitä ei tarvitakkaan. Liikkumiseenkin tulee painon pudotessa ihan toisenlainen suhtautuminen kun jaksaa. Uniapneakin katosi itsestään siinä sivussa. Mitään niistä ongelmista ei ole tullut, joilla rasvakammoa ruokitaan ja ihmisiä pelotellaan. Ei huonontunut kolesterolit. Ei noussut paino. Ei tullut diabetestä... no tosin se oli jo mutta lääkkeistä ja uniapenaan tarvittavasta laitteestakin pääsin eroon. Ei tullut ummestusta eikä syöpää perseeseen. Päinvastoin perse toimii paremmin kuin yli 10 vuoteen kertaakaan. Ei tullut kohonnut verenpaine vaan verenpaine laski normaaleihin lukemiin. Todennäköistä on että kuolen, johtuen ihmisen korkeasta kuolleisuudesta - sehän on 100% miinus se yksi jahvetti. Mutta ihan turha ryhtyä väittelemään siitä mihin sitten kuolin. Käypähoidolla olisin luultavasti kuollut jo eli jatkoajalla mennään. Kiitos karppaamisen.

1 kommentti :

  1. Kiitti Koltta taas mauahtavasta kirjoituksesta. Näistä sun jutuista saa taas pontta omaan karppaamiseen joka lipsuu aina välillä ;)

    VastaaPoista