Lihotushormooni

Kyllähän siitä paljon on kaikilla hienoilla termeillä asiaa ja vääntöä mutta pohdiskelin tuota insuliini asiaa ihan sillä lailla maalaisjärjellä ajatellen. Ne jotka ei tiedä mitä maalaisjärki on, se on sitä mistä professorit ja tohtorit ovat vain haaveilleet ja nähneet märkiä unia. No nyt ei puhuta hienoilla termeillä eikä tieteellisillä tai ostetuilla tutkimustuloksilla. Nyt puhutaan tavisihmisen äänellä.

Insuliinin tärkein tehtävä on säädellä sitä meikäläisen bodin energia-aineenvaihduntaa ja nimenomaan sokeriaineenvaihduntaa. Se kun sattuu olemaan ainoa hormoni joka alentaa veren sokeria. Ilman insuliinia ei olis kohta bodiakaan.

Ihan maatiaisen ajatuksen juoksulla, insuliini siis alentaa verensokeria ja nopeuttaa energian siirtymistä verestä sinne soluihin talteen. Kun syön hiilihydraatteja, verensokeri nousee ja haima suoltaa insuliinia hoitamaan tilanteen. Sokerit ja rasvahapot siirretään odottamaan käyttöä aterioiden välillä.

Vastaavasti kun energiaa tarvitaan, Glukagoni, insuliinin vastahormooni,  vapauttaa varastoitua glukoosia joten sekin osaltaan pyrkii tasapainottamaan tilannetta. Aivot saa alkuvoimaa. Glukagonin eritykseen vaikuttaa erityisesti aterian proteiinit.

Insuliinin ja Glukagonin ansiosta ei tarvitse syödä koko ajan vaan energiaa varastoidaan ja kulutetaan, vuorotellen tilanteen ja tarpeen mukaan.

No niin, otetaanpa annos herkullista superruokaa eli perunaa, vähärasvaista "terveellistä" kastiketta ja kunnon ruisleipää, mielellään sitä jossa on vähemmän kuin puolet vehnää... kasvilevitteellä ja omega kutosilla liukastettuna tietysti ja päälle nakataan sitä vähärasvaista leikkelettä. Hiilihydraatit tapissa, proteiinia kohtalaisesti muttei juurikaan rasvaa... Mitä sitten tapahtuu.

Perunassa ja leivässä olevat hiilihydraatit pistävät insuliinin erityksen nousuun. Koska ateriassa on nyt suositusten mukaisesti hiilihydraatteja, insuliinin määrä nousee paljon oikeasti terveellistä korkeammaksi. Alkaa kiire siirtää energiaa pois verestä. Soluihin talteen. Tosin korkea hiilihydraatti määrä aiheuttaa korkean insuliinimäärän joka aiheuttaa sitten nopeamman verensokerin laskun. Kun verensokeri laskee ja energiaa tarvitaan, ryhtyvät Glukagonit työhön ja saadaan sitä varastoitua enegiaa hyötykäyttöön. Näin terveellä.

Entäs sitten insuliiniresitentillä ihmisellä samoilla eväillä kun kerran suositusten mukaan diabeetikon pitää saada suu yhtä makeaksi kuin muidenin eikä heille kannata omia suosituksia tehdä kun on kerran hyvät lääkkeet olemassa. Hiilihydraatit aiheuttavat verensokerin nousun. Oma insuliinimäärä ei riitä laskemaan verensokeria vaan käytetään lisäksi pistettävää insuliinia. Näin meillä onkin sitten veressä paljon enemmän insuliinia kuin terveellä kaverilla on. THL:n toive on toteutunut.

Verensokeri saadaan kohtalaisen hyvin laskemaan näinkin, insuliinia pistämällä ja sehän on lääketehtaalle nannaa kuultavaa. Insuliinia kuluu ja osakekurssit nousevat samaan tahtiin uusien diabeetikkodiagnoosien määrän kanssa. Mutta sillä uhrilla sitä insuliinia on edelleen siellä veressä koska ei se sieltä katoa kuin pieru saharaan kun sitä sinne joudutaan isoja määriä laittamaan, vaikka se teki jo tehtävänsä ja laski veren sokeria. Glukagonit ryhtyvät työhönsä vapauttamaan energiaa soluista. Ja insuliini joka sielä edelleen kummittelee, paiskaa energian naapurisoluun. Toinen soutaa ja toinen huopaa. Miestä nälättää, väsyttää ja vituttaa samanaikasesti. Käsi ylös jos kuulostaa tutulta jo muutamaa tuntia syönnin jälkeen. Karppaajien ei tarvitse nostaa, tiedän että karppaajan verensokeri ei tuolla tavalla pompi.

Lopputuloksena on se että energiaa menee syödessä soluun, muttei se pääse sieltä insuliinin vuoksi normaaliin tapaan pois. Ja kun ei energia vapaudu käyttöön, joudutaan syömään lisää että jaksaa. Tai sitten on helvetin väsynyt ja voimaton. Eli pitää syödä lisää virallisterveellistä hiilihydraattimättöä ettei simahda kesken päivän. Ja sama insuliiniralli alkaa alusta. Ikävä kyllä se tankattu energia ei missään vaiheessa päässyt sieltä varastosta käyttöön kun nyt tulee jo uutta energiaa joka pitää varastoida.

Näin meillä insuliiniresistentti ja kakkostyypin diabeetikko on mainiossa hiilihydraatti oravanpyörässä jos hän ei itse tajua astua poist tuosta virallisesta suosituksesta ja insuliinin liikakäytöstä.

Tälleen sitä ihan maalaisjärjellä ajattelin. Sitä en sitten tiedä onko siinä mitään perää. Varmaan joku tohtori sykerö kohta sanoo että esitin sen vähän liian yksinkertaisesti kun kyse on kuitenkin niin monimutkaisesta asiasta. Paskan monimutkaisesta. Liika hiilihydraatti = liikaa insuliinia = liikaa jää kroppaan energiaa = Lihava. Se on saatana siinä eikä missään miniän perseessä.

Sitten kun meidän testihenkilömme pitäisi liikkua enemmän laihtuakseen. No miten vitussa se jaksaa liikkua kun se ei jaksa edes sohvalta nousta. Ei ole energiaa. Eikä se kiukkunälkä vitutus yhtään auta asiaa. 

Pitää siis vähentää kaloreita. Kaloreita vähentämällä sinne elimistöön ei mene enää "liikaa" energiaa. Ei mene edes tarpeeksi energiaa. Glukagonit aktivoituvat osaksi proteiinista. Ja kitudietille kun ryhdytään niin harvoinpa sitä lasketaan että proteiinia sentään saisi tarpeeksi. Kevyt tuotteita vaan nassuun. Eli niitä "kevyitä" hiilihydraatteja. Insuliini pomppii edelleen kuin kyrpä häissä mutta Glukagonia tulee entistäkin vähemmän. Ja edelleen se kroppa suomeksi sanottuna pistää vastaan sille energian pois pääsylle soluista. 

Siinä sitä riittää miettimistä.