keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kateus

Kateus ja avaruus ovat äärettömiä. Tosin avaruudesta en ole ihan sataprosenttisen varma.

Aina aikaisemmin kuvittelin että kukaan ei ole niin kateellinen kuin on kalamies toiselle. Muutaman kymmenen vuotta elin tässä uskossa ja sitten ihan terveydellisistä syistä aloitin karppaamisen, jonka myötä elämä on parantunut ihan jokaisella mittatyylillä tai tavalla katsottuna. Nyt väitän että kukaan ei ole niin kateellinen kuin vt-tyylillä epäonnistunut laihduttaja onnistuneelle karppaajalle.

Jopa uutta sisältöä on tullut elämään, jota en uskonut tai tienyt olevankaan. Selittämisen tarve. Eikä tämä johdu itsestä vaan ympäristöstä ja kanssaihmisistä. Muodottomiin mittoihin turvonneena sai syödä mitä itse halusi ja vaikka miten paljon halusi. Ainoastaan lääkäri vähän ripitti homman epäterveellisyydestä. Nykyään kun melkein puolensataa kiloa laihtuneena kerrot tai tulee muuten julki että tuloksia on tullut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, aikaisemman ihastuksen ja päivittelyn sijaan alkaa epäusko - suorastaan paniikinomainen tarve saada tämä kauheus välittömästi loppumaan ja kaivataan selitystä miten olet tällaiselle turmion tielle lähtenyt.

Nettimaailmassa, kuten nyt tälläkin foorumilla on havaittu, joillakin ihmisillä on suorastaan pakonomainen tarve löytää joku syy jolla osoittaa että karppaaminen on suorin tie helvettiin. Ensin koitetaan kaikki perinteiset keinot rasvakammosta sepelvaltimotautiin ja proteiinista munuaisten räjähtämiseen. Kun nämä valheet ja vääristyneet tiedot on korjattu, alkaa se epätoivoinen puolitotuuksien, valheiden ja viimeisimpänä, mielestäni parhaana, youtube videoiden esittäminen todistusaineistona.

Miksi se nyt on niin helvetin kiinnostavaa mitä syön, mitä teen tai millä tavalla painoni laskee ja kuntoni kohenee. Ei ketään kiinnostanut se millä tavalla painoni nousi. Ei kukaan tullut kehumaan että mukava kun syöt virallisen ohjeen mukaisesti paljon hiilihydraatteja ja olet valinnut nuo vähärasvaiset tuotteet, niin hyvin toimii että kohta saavutat kunnioitettavan kahdensadan kilon elopainon. Ei kukaan. Lääkäri tosin välillä ylitti että taitaa tuota rasvaa olla ravinnossa liikaa.

Olen aika varma että syynä on kateus. Ei karppaavalle ihmiselle tuntuu olevan ylipääsemätön paikka että joku onnistuu laihduttamaan tai muuten parantamaan kroppaansa keinoilla, jotka hänen mielestään ovat liian hankalia tai haitallisia. Kaiketi hänelle tulisi sitten parempi mieli jos hän onnistuisi tuon karppaavan ja hyvinvoivan ja hyvinsyövän tuttavana palauttamaan takaisin ruotuun ja hänen kanssaan kärvistelemään hiilaridietille. Poikkeuksena tuntuu usein olevan sellaiset sukulaiset ja tuttavat jotka ovat vaieten ollet jo pidempään huolissan terveydentilastasi. He arvostavat pyyteettömästi onnistumistasi, keinosta piittaamatta. Tosin sielläkin se äidinmaidossa istuettu rasvakammo usein pilkistää päätään mutta antavat useinmiten valita kahdesta pahasta sen pienemmän.. karppauksen.

Ravintoterapeutti sanoi minulle hyvin. Jos painoindeksi lähentelee vodkan alkoholiprosenttilukuja ja löydät keinon jolla paino putoaa ja olo sekä vointi onhyvä, KÄYTÄ SITÄ. Viis siitä mitä muut sanoo. Terveellisyydestä voi riidellä sitten kun normaalipaino on saavutettu - jos siihen on sitten enää tarvetta.

4 kommenttia :

  1. Hyvä Koltta: Karppaus tai kuolema!

    VastaaPoista
  2. Toivotaan että muiden osalla on vähän enemmän vaihtoehtoja. Omalla kohdalla alkoi olla jo keinot vähissä ja noista kahdesta melkeinpä piti valita :)

    VastaaPoista
  3. Ihana ravintoterapeutti sulla!

    VastaaPoista
  4. Lisää kateudesta.
    Minä luulen, että myös tuolla herraportaassa ollaan kovasti kateellisia siitä kun eivät itse lanseeranneet ylipainoisille diabeetikoille vhh-ruokavaliota, vaan sen tekivät RUOTSALAISET (amerikkalaiset vielä menettelisi, niitä kun ei kenenkään ole koskaan tarvinnut kadehtia, sen jälkeen kun saatiin farkut ja cocacola, ja kun ne asuu niin kaukana).

    Ja karpit ovat niin hihhuleita, ONNELLISIA.
    Kituuttaisivat vain hiljaa, niin kuin muutkin laihduttajat ja ruikuttaisivat, että kun mitään ei saa syödä ennenkuin 17 kilon päästä, ja olo on yhtä nälkähelvettiä. Mutta kun ei. Hihhuloivat vaan hyvällä ruualla ja hyvällä ololla. Varmaan valehtelevat, ruuan on pakko olla epäterveellistä, jos se on hyvää, niinhän on aina opetettu, että kaikki herkullinen on EPÄTERVEELLLISTÄ. Ja että herkkuja ei syödä jatkuvast, ja niitä syödään vain aterioiden välillä välipalana kahvin kanssa tai juhlissa.

    Kell onni on, se onnen kätkeköön, sanoo vanha runokin, ottaisivat siitä oppia. Niin olisi kaikilla parempi mieli ja saataisiin syödä rauhassa äidin tekemiä lihapullia.

    Kolttaillaan! ;)

    VastaaPoista