torstai 25. elokuuta 2011

D2 - Hoito vs Parannus

Vuonna 1922, kanadalaiset Nobel voittajat, Banting, Best and Macleod, onnistuivat Toronton General Hospital’issa pelastamaan 14-vuotiaan diabeetikkotytön hengen insuliinilla. Eli Lilly sai lisenssin valmistaa tätä uutta ihmelääkettä, ja lääketieteellinen yhteisö paistatteli hyvin tehdyn työn loisteessa.

Vuonna 1933 alkoi kuulua huhuja uudesta, vakavasta diabeteksen muodosta. Tutkijoiden Joslyn, Dublin ja Marks tutkimustulokset julkaistiin American Journal of Medical Sciences lehdessä. Tutkimus, jonka otsikkona oli, "Studies on Diabetes Mellitus", selvitteli tätä epideemistä sairautta, joka näytti 1920-luvun alun diabetekselta, mutta johon tuo ihmelääke, insuliini, ei tehonnut. Insuliinihoito toisinaan jopa tappoi potilaan. Tämä uusi sairaus tuli tunnetuksi “insuliiniresistanttina diabeteksena” koska siinäkin ilmeni diabetekselle tyypillinen verensokerin kohoaminen, mutta se reagoi huonosti insuliinihoitoon. Monet lääkärit saivat huomattavia tuloksia hoitamalla tätä vaivaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Ruokavalion ja diabeteksen yhteyksistä saatiinkin paljon tietoa 1930- ja 40-luvuilla.

Vuonna 1950 lääketiede oppi mittaamaan seerumin insuliinitasoja. Selvisi että diabeteksestä poiketen potilailla oli poikkeuksellisen korkea insuliinitaso. Ongelmana oli se, että insuliini oli tehotonta. Sairaus oli tunnettu diabeteksena jo lähes 20 vuotta, se nimettiin vain II-tyypin diabetekseksi.

Jos lääketieteellistä näkemystä olisivat 1950- ja 60-luvuilla hallinneet 20 edellisen vuoden ruokavalioon liittyvät tutkimukset, olisi tätä diabeteksen muotoa pidetty parannettavana eikä pelkästään hoidettavana. 1950 pantiin kuitenkin alulle insuliinin tapaisen, tämän II-tyypin diabeteksen ongelmia ratkaisevan, uuden ihmelääkkeen etsintä. Tämä oli klassisen "oireiden hoitamisen" lääketieteellisen protokollan alku. Taitaa olla jokaisen II tyypin diabeetikon kuulema hokema terveyskeskuslääkäriltä. "Ei sitä voi parantaa". Lääketehtaan sekä lääkärin liiketoiminta kukoistaa ja potilas, vaikka hän ei parannu sairaudestaan, hän kokee oireidensa suhteen väliaikaisesti jotakin helpotusta. Lisäksi on tarpeellista painostaa ja vaientaa luonnollisia, tämän sairauden todella parantavia menetelmiä. Mitä tehokkaammin nämä keinot toimivat, sitä tehokkaammin niitä vaiennettaan ja niiden puolestapuhujat pitää vangita puoskareina. Eihän sellainen käy päinsä että on joku halpa, tehokas ja luonnollinen keino parantaa sairauksia. Sehän syö markkinat oireiden hoidolla rahastavilta.

Askel tämän epideemisen sairauden voittamiseksi on lopettaa uskominen niihin valheisiin, joiden mukaan ruokamme on turvallista, terveellistä ja ravitsevaa. Sairauden luonne määritellään elimistön kyvyttömyydeksi käyttää oikealla tavalla hyväkseen hiilihydraatteja. Siitä ja vain siitä tyypin II diabeteksessa on kyse. Sairauden merkittävin piirre on korkea veren glukoositaso. Tehoton insuliini ei pysty ruokailun jälkeen normalisoimaan veren glukoosipitoisuutta. Tehoton insuliini ei kuitenkaan poikkea millään tavalla tehokkaasta insuliinista. Tehottomuus johtuu siitä, että solut eivät reagoi siihen. Kyse ei ole insuliinissa itsessään olevasta viasta. Kyseessä on sairaus joka vaikuttaa lähes kaikkiin elimistön kymmeniin triljooniin soluihin.

Kun insuliini sitoutuu solukalvojen reseptoreihin se käynnistää monimutkaisen biokemiallisen prosessin, saaden aikaan sen että glukoosin siirtoon erikoistuneet molekyylit siirtyvät solukalvon sisäpinnalle. Solukalvolla ne siirtyvät erityisille solukalvon alueille, kaveoleihin. Näillä alueilla ollessaan ne – biokemiallisten reaktioiden seurauksena – tunnistavat ja koukkaavat glukoosimolekyylejä ja siirtävät ne solun sisään endosytoosina tunnetun prosessin avulla. Solun sisällä mitokondriot polttavat tämän glukoosin tuottaakseen solun toimintoihin tarvittavaa energiaa. Monet näihin glukoosi- ja insuliini- polkujen toimintoihin osallistuvista molekyyleistä ovat lipidejä, toisin sanoen, rasvahappoja.

Terve plasmasolukalvo on glukoosin suhteen aktiivinen toimija sisältäen komponentteja, jotka rakentuvat cis-tyyppisistä omega-3 rasvahapoista. Nämä tekevät kalvosta suhteellisen joustavan ja liukkaan. Näiden rasvahappojen krooninen, ravintoperäinen puute aiheuttaa sen että solukalvojen komponentit korvautuvat trans-rasvahapoilla ja lyhyitä ja keskipitkiä ketjuja sisältävillä tyydyttyneillä rasvahapoilla. Nämä korvikkeet tekevät solukalvoista jäykempiä ja tahmeampia ja ne estävät glukoosin kuljetusjärjestelmän toiminnan.

Vääristyneen Omega-6 / Omega-3 saannin myöt GLUT4 siirtäjien liike vähenee, solunsisäinen biokemia muuttuu ja glukoosi jää verivirtaan ja pysyy kohonneella tasolla. Toisaalla elimistössä haima tuottaa liikaa insuliinia, maksa muuntaa liiallisia sokerieita rasvoiksi, rasvasolut varastoivat itseensä liiallisia rasvamääriä, elimistöön keräytyy virtsahappoja, solujen energiatasot ovat riittämättömät elimistön toiminnoille ja koko sisäeritysjäejestelmän toiminnat vääristyvät. Lopulta haiman toiminta pettää, kehon painonhallinta romahtaa ja syntyy diabetes-kriisi. Nykytietämyksen valossa olisi sopivampaa määritellä II-tyypin diabetes elimistön kyvyttömyydeksi käyttää oikein "terveellisiä" öljyjä ja teollista rasvaa.

En edes viitsinyt tutkia mikä on suomalaisten "asiantuntijoiden" suositus Omega kutosille mutta katselin että maailmalla sitä pitäisi saada enintään noin 6700mg vuorokaudessa. 2/3 siitä tulee ruokalusikallisesta rypsiöljyä. Kun lasketaan päälle muut lähteet niin taitaa aika herkästi kasvirasvan käyttäjä ylittää nuo määrät vuorokaudessa, jopa moninkertaisesti. Jatkuva yletön kutosten liikasaanti verrattuna kolmosiin edesauttaa tulehduksia. Eipä ihme että ihmisillä on jatkuvasta kaikenlaista vaivaa ja ongelmia. Kuten jo useamman kerran olen sanonut, rypsi sopii loistavasti polttoaineeksi - moottoreihin. Kuka hullu tuommosta kukkaa söisi sellaisenaan. Onko sitten mitään järkeä nauttia sitä "tiivisteenä". Ei mehutiivistettäkään ole tarkoitus juoda laimentamatta. Maissi-, auringonkukka-  ja soijaöljy ovat tuossa suhteessa vielä järkyttävämpää myrkkyä. Mutta niitä pitäisi lapata naamariin kun ne on niin terveellisiä ja monesti tyydytettyjä... vai mitä se nyt oli.

Toisen maailmansodan aikaan nuo kasvirasvat löivät itsensä läpi kun voista oli monissa maissa huutava pula. Eikös ne lihavuus ja diabetes ongelmatkin sieltä -50 luvulta juontaneet juurensa. Kumma kun näitä merkillisiä yhteensattumia putkahtelee kerta toisensa jälkeen. Jos jokaisesta ravintosuosituksiin liittyvästä sattumasta saisi euron, ei tarvitsis kohta päivätöissä käydä.

Virallinen lääketieteellinen hoito on pitäytyä nykyisissä ravitsemussuosituksissa ja lääkitä oireita suun kautta otettavilla hypoglykeemisillä aineilla ja/tai insuliinilla. Tämä hoito, joka on välttämätön I-tyypin diabeetikkojen elossa pysymiselle, on tietenkin erittäin kyseenalainen II-tyypin diabeetikkojen hoidossa. On tärkeää panna merkille ettei insuliini eikä mikään suun kautta otettavista hypoglykeemisistä aineista paranna millään tavalla minkään tyypin diabetesta. Mikään näistä lääketieteellisistä strategioista ei tähtää glukoosia toimintojensa energiaksi tarvitsevien solujen glukoosin-oton normalisointiin. Tämän virallisen lääketieteellisen hoidon prognoosi on alati lisääntyvä kyvyttömyys ja varhainen kuolema sydämen tai munuaisten tai jonkin muun vitaalisen elimen toiminnan loppumiseen.

Vaihtoehtoiset hoidot ja prantaminen

Nykyään on olemassa tehokkaita vaihtoehtoisia hoitoja, jotka jopa parantava II-tyypin diabeeteksen, joita on noin 95% diabeetikoista. Tehokkaiden vaihtoehtoisten hoitomuotojen päämääränä on palauttaa elimistön oman verensokeria kontrolloivan järjestelmän toiminta. Juuri tämän mekanismin pitkäaikainen virheellinen toiminta aiheuttaa monet niistä vaikeista oireista, jotka ovat lääketeollisuudelle eiryisen tuottoisia. Ilmeisesti tästä syystä väitetään ettei II tyypin diabetestä voi parantaa. Ihmettelen vain miksi ei voi. Onko siellä solutasolla todettu niin peruuttamattomia vaurioita ettei solut enää koskaa kykene suoriutumaan tehtävistään niinkuin oli tarkoitus. Paskapuhetta kaikki tyynni. Soluilla on kyky uusiutua ja lopettamalla sen solun kiusaamisen bio-dieselillä, sillä on edes mahdollisuus korjautua.

Virheellisen verensokerin kontrollijärjestelmän korjautuminen saadaan aikaan yksinkertaisesti korvaamalla kaikki rasvahappoiltaan vinksallaan olevat rasvat ja rypsiöljyt puhtailla, terveellisillä, hyvää tekevillä rasvoilla ja öljyillä kuten voilla, kookosöljyllää, oliiviöljyllä ja puhtaillaa eläinrasvoilla. Lukekaa tuoteselosteita; älkää käyttäkö halpoja roskaöljyjä silloinkaan kun niitä on valmisruoissa tai ravintoloiden tarjoamissa ruoissa. Vähennetään tolkuttomaksi riistäytynyttä hiilihydraateilla ja tärkkelyksellä ellostelua.

Vähentäkää ja lopettakaa asteittain, lääkärin tai diabeteshoitajan valvonnassa, kaikkien suun kautta otettavien hypoglykeemisten lääkkeiden ja niiden mahdollisten sivuvaikutusten käyttöön annettujen lisälääkkeiden käyttö. Aktivoikaa luonnollinen verensokerin kontrollijärjestelmä syömällä aterioita (jotka sisältävät myös kuitupitoisia aineita kuten kasviksia), liikkumalla säännöllisesti ja välttämällä kaikenlaista sokeria (hiilihydraatteja) ja käyttämällä harkiten ainoastaan myrkyttömiä makeutusaineita. Korvatkaa hiilihydraateista saatava energia hyviksi todetuilla eläinrasvoilla. Nälkäkin pysyy pois pidempään ja verensokerin kontrollijärjestelmä saa aikaa parantua. Pitäkää verensokeristanne kirjaa ja pitäkää hoitokirjaa kaikesta mitä teette.

Kun verensokeri on asettunut normaalille tasolle, haima lopettaa asteittain ylettömän insuliinin tuotantonsa. Tämä vaihe kestää tyypillisesti hieman kauemmin ja tätä voidaan seurata lääkärin lähetteellä tehtävillä laboratoriokokeilla insuliinipitoisuuksien määrittämistä varten. On hyvä odottaa pari kuukautta verensokerin normalisoitumisen jälkeen ja tarkistuttaa insuliinitaso. Kroonisesti kohollaan olleen glukoositason aiheuttamat verisuonivauriot parantuvat normaalisti itsestään, ilman tehostettuja ponnistuksia. Retinopatiat (verkkokalvovaivat) ja esimerkiksi perifeeriset neuropatiat parantuvat yleensä itsestään. Jos munuaisten peruskerroksessa olevat ohuet kapillaarit alkavat veren korkeasta glukoosipitoisuudesta johtuen, vuotaa, munuaiset kompensoivat tätä muodostamalla vuotokohtiin arpikudosta. Tämä arpikudos jää jäljelle vielä senkin jälkeen kun diabetes on parantunut. Tästä syystä munuaisvaurioiden ei uskota parantuvan itsestään. Tästäkin on tosin alustavissa kokeissa saatu poikkeavia tuloksia tutkittaessa ketoosin vaikutusta solujen uusiutumisen nopeuttajana. Testihiirillä, vaikkeivät ihmiseen verrattavia olekkaan, geneettisesti aiheutettu munuaisvaurio parantui ketoosissa alle 60 vuorokaudessa toisin kuin verrokeilla jotka eivät olleet ketoosissa. Alustavasti lupaavaa tietoa luonnon keinoista hoitaa itse sairauksia jos siihen annetaan mahdollisuus.

Ne, jotka toimivat nopeasti sairauden varhaisen havaitsemisen jälkeen, paranevat helpommin. Niiden parantuminen, jotka ovat sairastaneet useampia vuosia, saattaa venyä vuosiksi. On siis hyvä syy kääntää sairauden kulku mahdollisimman nopeasti heti sen varhaisen toteamisen jälkeen.

Viitteitä ja lainauksia tekstiin olen ottanut Thomas Smith:in kirjoituksista. Hän on vastahakoinen lääketieteen tutkija, jonka oli pakko parantaa oma diabeteksensa kun kävi ilmi että hänen lääkärinsä eivät halunneet tai eivät osanneet parantaa häntä. Hän on julkaissut menestyksekkän diabetes-tutkimuksensa tulokset oma-apu käsikirjassaan, Insulin: Our Silent Killer, joka on ensisijaisesti kirjoitettu maallikoille, mutta jota myös lääketieteen harjoittajat arvostavat laajasti. Tämä käsikirja antaa yksityiskohtaiset tiedot II-tyypin diabeteksen parantamisen eri vaiheista ja kuvaa myös I-tyypin parantamiseksi tehtyä työtä.

Viitteet:
  • National Center for Health Statistics, "Fast Stats", Deaths/Mortality Preliminary 2001 data
  • Dr Herbert Ley, in response to a question from Senator Edward Long about the FDA during US Senate hearings in 1965
  • Eisenberg, David M., MD, "Credentialing complementary and alternative medical providers", Annals of Internal Medicine 137(12):968 (December 17, 2002)
  • American Diabetes Association and the American Dietetic Association, The Official Pocket Guide to Diabetic Exchanges, McGraw-Hill/Contemporary Distributed Products, newly updated March 1, 1998
  • American Heart Association, "How Do I Follow a Healthy Diet?", American Heart Association. National Center (7272 Greenville Avenue, Dallas, Texas 75231-4596, USA), www.americanheart.org
  • Brown., J.A.C., Pears Medical Encyclopedia Illustrated, 1971, p. 250
  • Joslyn, E.P., Dublin, L.I., Marks, H.H., "Studies on Diabetes Mellitus", American Journal of Medical Sciences 186:753-773 (1933)
  • "Diabetes Mellitus", Encyclopedia Americana, Library Edition, vol. 9, 1966, pp. 54-56
  • American Heart Association, "Stroke (Brain Attack)", August 28, 1998, www.amhrt.org/ScientificHStats98/05stroke.html; American Heart Association, "Cardiovascular Disease Statistics", August 28, 1998, www.amhrt.org/Heart_and_Stroke_A_Z_Guide/cvds.html "Statistics related to overweight and obesity", http://niddk.nih.gov/health/nutrit/pubs/statobes.htm; http://www.winltdusa.com/about/infocenter/ healthnews/articles/obesestats.htm
  • "Diabetes Mellitus", Encyclopedia Americana, ibid., pp. 54-55
  • The Veterans Administration Coronary Artery Bypass Co-operative Study Group, "Eleven-year survival in the Veterans Administration randomized trial of coronary bypass surgery for stable angina", New Eng. J. Med. 311:1333-1339 (1984); Coronary Artery Surgery Study (CASS), "A randomized trial of coronary artery bypass surgery: quality of life in patients randomly assigned to treatment groups", Circulation 68(5):951-960 (1983)
  • Trager, J., The Food Chronology, Henry Holt & Company, New York, 1995 (items listed by date)
  • "Margarine", Encyclopedia Americana, Library Edition, vol. 9, 1966, pp. 279-280
  • Fallon, S., Connolly, P., Enig, M.C., Nourishing Traditions, Promotion Publishing, 1995; Enig, M.C., "Coconut: In Support of Good Health in the 21st Century", www.livecoconutoil.com/maryenig.htm
  • Houssay, Bernardo, A., MD, et al., Human Physiology, McGraw-Hill Book Company, 1955, pp. 400-421
  • Gustavson, J., et al., "Insulin-stimulated glucose uptake involves the transition of glucose transporters to a caveolae-rich fraction within the plasma cell membrane: implications for type II diabetes", Mol. Med. 2(3):367-372 (May 1996)
  • Ganong, William F., MD, Review of Medical Physiology, 19th edition, 1999, p. 9, pp. 26-33
  • Pan, D.A. et al., "Skeletal muscle membrane lipid composition is related to adiposity and insulin action", J. Clin. Invest. 96(6):2802-2808 (December 1995)
  • Physicians' Desk Reference, 53rd edition, 1999
  • Smith, Thomas, Insulin: Our Silent Killer, Thomas Smith, Loveland, Colorado, revised 2nd edition, July 2000, p. 20
  • Law Offices of Charles H. Johnson & Associates (telephone 1 800 535 5727, toll free in North America)
  • American Heart Association, "Diabetes Mellitus Statistics", www.amhrt.org
  • Shanmugasundaram, E.R.B. et al. (Dr Ambedkar Institute of Diabetes, Kilpauk Medical College Hospital, Madras, India), "Possible regeneration of the Islets of Langerhans in Streptozotocin-diabetic rats given Gymnema sylvestre leaf extract", J. Ethnopharmacology 30:265-279 (1990); Shanmugasundaram, E.R.B. et al., "Use of Gemnema sylvestre leaf extract in the control of blood glucose in insulin-dependent diabetes mellitus", J. Ethnopharmacology 30:281-294 (1990)
  • Smith, ibid., pp. 97-123
  • Many popular artificial sweeteners on sale in the supermarket are extremely poisonous and dangerous to the diabetic; indeed, many of them are worse than the sugar the diabetic is trying to avoid; see, for example, Smith, ibid., pp. 53-58.
  • Walker, Morton, MD, and Shah, Hitendra, MD, Chelation Therapy, Keats Publishing, Inc., New Canaan, Connecticut, 1997, ISBN 0-87983-730-6

2 kommenttia :

  1. Voi kun senkin kirjan saisi suomennetuna kaupasta tai kirjastosta, mutta Suomen markkinat ovat pienet.

    VastaaPoista
  2. Tuosta traktoriöljystä sen verran, että vaimo pisti kaikki rypsit viemäristä alas kun hänelle riittää kuulemma yksi monityydyttämätön rasvahappo...

    VastaaPoista