tiistai 30. elokuuta 2011

Imperiumin vastaisku

Hiilihydraattipommien tuputtajat tuntuvat korisevan jo henkitoreissaan. Sätkivät kuin kala kuivalla maalla etsien pelastusta ihan mistä tahansa suunnasta sen vain voisi vielä löytää. Kuten aina patologisella valehtelijalla, kiinni jäädessään koitetaan vielä kerran jos valheen saisi toisella, vähän isommalla paikattua. Mutta propaganda ei enää uppoa ja asiantuntijat ovat menettäneet kasvonsa kansan silmissä. Taitaa johtajien uppiniskaisuudelle naureskella jo alaisetkin - selän takana tietysti, eihän sitä työpaikkaansa kukaan halua menettää.

Kun ei enää muuta keksitä niin sitten koitetaan viedä tutkimuksilta pohja kertomalla että lihateollisuus siellä takana häärii maksumiehenä (hs.fi 30.8.2011 klo: 21:02). Tuollaiset tutkimukset ovat kalliita ja ei kai kukaan kuvitellut että joku yksittäinen tutkija olisi tuon maksanut omasta pussistaan. Hienosti jäi kertomatta että elintarvike- ja lääketeollisuus on tehnyt sitä samaa lobbausta jo kymmeniä vuosia ja tulkinnut tutkimuksia milloin mitenkin on itselle ja omien tuotteiden myynnille parhaaksi katsonut. Kukaan ei ole kyseenalaistanut näitä tutkimuksia vaikka monia niistä saaduista tuloksista ei ole voitu edes suurella rahalla toistaa. Yritetty kyllä on mutta näistä epäonnistumisista on vaiettu tyynen rauhallisesti.

Jälleen kerran uutisoinnista unohtui se tosiasia että oli siellä tutkimusten maksajana kuka tahansa ja sanoivat ne tutkimukset sitten mitä tahansa, mikään niistä tiedoista ei kumoa sitä minkä tavallinen kaduntallaaja on itse omalla kohdallaan voinut todeta. Tätä faktaa ei haluta tuoda julki. Sen osoitti jo valtakunnallinen iltapäivälehti kyselleessään karppaajien kokemuksia ja seuraavassa aihetta koskevassa artikkelissa esitellessään vain niitä negatiivisia kokemuksia. Kovasti tuntuu olevan medialla vaikuttimena se margariinin ja leivän mainostaja siinä artikkelin yhteydessä. Nyt koitetaan vetää tieteelliset tutkimukset samaan lokakasaan mitä on itse harrastettu jo pidemmän aikaa. Valitettavasti tuollainen toiminta on turhan läpinäkyvää. Alkaa valitettavasti mennä usko median toimintaan. Missähän kaikissa muissa asioissa koitatte tutkivan journalismin sijaan toimia propagandamoottorina maksumiehille.

Hesarin ja Ruotsin radion uutisoinnista saa sellaisen kuvan, että tutkimukset menettävät arvonsa jos niiden taustalla on se taho joka niistä tuloksista eniten hyötyy. Tai ainakin tuntuvat luottavan siihen että näin ne lukijat asian ymmärtäisivät.  Ei se taida toimia ihan niin, muutenhan kaikki rasvakammoon johtaneet "tutkimukset" olisi voitu vetäistä roskakoriin jo aikaa sitten, aivan niin kuin niille olisi kuulunut tehdä alun alkujaankin. 

Vai pitäisikö meidän nyt ymmärtää että Ruotsalaisten tekemän laajan tutkimuksen, jossa osoitettiin infarktin saaneiden nauttineen vähemmän maitorasvaa kuin terveiden, olevankin mainoskikka. Ilmeisesti Norjalaiset tutkijat jotka saivat samanlaisen tuloksen, ovat myös tässä samassa sopassa mukana. No uskoo ken haluaa. Minä en usko. Minä luotan vielä siihen että pohjoismaissa tutkimukset ovat sen verran korkealla tasolla, että niistä saatuja tuloksia voi pitää luotettavana. Tuskin ne tutkijat niin isoja summia ovat saaneet että kannattaisi oma nimensä pysyvästi pilata tiedemaailmassa julkaisemalla tuloksina täyttä paskaa, joka voidaan tutkimukset uusimalla todeta.

Nyt kun liha- ja meijeriteollisuus on kyllästynyt hiljaa vaieten ottamaan niskaansa kaiken sen paskan mistä sitä on vuosikymmenet syytetty ja ryhtynyt rahoittamaan tutkimuksia itse, tämä onkin kova paikka virallisen linjan puolestapuhujille. Ja kovemmaksi sen tekee varmaan se tosiasia että vaikka he miten suoltaisivat rahaa ja pyrkisivät kumoamaan nuo tutkimukset, se ei taida tuloksia manipuloimatta onnistua. Rohkenisivatko sille tielle lähteä... siitä kiinni jääminen kun olisi viimeinen naula suositusten nyt jo syvällä rypevässä arkussa.

Lihavuus ja liikunta

Joka ainoalle lihavalle on lääkäri ja/tai terveydenhoitaja sanonut että pitää laihduttaa ja lisätä liikuntaa. En ole ihan varma opetetaanko tuo lause heille jo koulussa vai mistä tuo mantra on saanut alkunsa. Ilmeisesti heillä on se käsitys että tuo lihava ei ole kertaakaan lihavuutensa aikana näitä kuullut joten nyt on pakko asiasta mainita. Ai vittu että olette idiootteja. Jokainen lihava tietää että pitää laihduttaa ja tietää että pitää lisätä liikuntaa. Sellaselta pulkannarulta kuultuna se nyt vaan tuntuu ihan silkalta vittuilulta.

Siihen miksei näillä lääkärien ohjeilla oikein laihdu, on jo tässäkin blogissa monee kertaan ruodittu joten eipä leikitä grammaria vaan keskitytään tuohon liikuntaan. Millä saadaan kuoreensa käpertynyt sohvaperuna takaisin liikkeelle. Harva sitä on lapsesta asti kyhjöttänyt kotona liikkumatta. Se vaan jossain vaiheessa elämää on jäänyt kuvioista.

Mulla kun nyt sattuu tästäkin olemaan jonkin verran kokemusta niin voin noin niinkun omalta kohdalta kertoa millaisa ajatuksia se joskus herätti.

Liikuntaa on aika monen laista mutta sellanen liikunta joka tuntuu ihan paskalta ja tylsältä, ei kovin pitkään houkuttele vaikka kuinka olis muuten motivoitunut. Esimerkiksi minä en lähde mihinkään lenkkipolulle hölköttelemään hölköttelemisen ilosta. Mun mielestä se on tylsää hommaa. Tykkäsin nuorempana ja tykkään edelleen mm. lentopallosta. Mutta sitä taas on vähän helvetin hankala yksin harrastaa... varsinkaan jos ei ole ihan helvetin nopea että ehtis molemmille puolille verkkoa vuorotellen. Eli pitäisi löytää sellanen porukka jonka kanssa sitä vois pelata. No välillä tulee aina tutkailtua että missä niitä on mutta eipä ne kauheasti itseään missään mainosta. Jos et satu ketään tuntemaan joka on hommassa mukana niin aika suurella todennäköisyydellä jää löytymättä.

Ehdottelin tuolla yhdellä foorumilla, josko joku olisi kiinnostunut esim. kerran viikossa lähtemään sulkapalloa pelaamaan ihan kuntoilumielessä. Odotetusti siihen tuli nolla kiinnostunutta. Eli jos et omaa helvetin laajaa kaveripiiriä, saattaa sen kaksinpelinkin mahdollisuus olla aika tuomittu.

Eikä tämä koske vain näitä mainitsemiani lajeja. Kyllä se sama ongelma on joukkuepeleissä ja kaksinpeleissä ihan lajissa kuin lajissa. Mitä siis jää jäljelle. Joko sauvakävelylle tai uimaan. Kai nekin menettelee mutta helvetin tylsää se yksin pukertaminen on. Ja jos vielä satut olemaan koukussa hiilareihin ja vähän pönöttää ja killittää ja väsyttääkin syönnin päälle niin taitaa se alottaminenkin jäädä ikuiseksi huomiseksi.

Eikä sovi unohtaa sitäkään tosiasiaa että monelle lihavalle on aika korkea se kynnys lähteä ihmisten ilmoille puksuttamaan hikeä pintaan. Jonkinlainen häpeä ja alemmuuden tunne siinä jarruttaa aika raskaalla kädellä lähtemistä.

Omaksi valinnaksi jäi sitten kuntopyörä. Sen raahaan siihen keskelle lattiaa ja jonkun mukavan leffan verran voi ihan hyvin puksuttaa pyörään kilometrejä. Ihan kohtuullisen mukavasti menee siinä leffaa katsellessa ja hiki tulee taatusi pintaan ja syke pysyy korkealla.

Mutta tätä kuviota kun hiukan pohtii niin ei niitä oikeasti innostavia ja kannustavia liikuntavaihtoehtoja ole sellaiselle joka ei pelkästä kävelemisestä välitä ja painonsa takia juoksemaan pysty. On helppo sanoa että lisää likuntaa. Toteuttaminen voi olla todella monen mutkan takana. Siihen kuvioon pitää keksiä ratkaisu. Liikuntaa jota voi harrastaa samanhenkisessä porukassa, ilman oman lihavuutensa häpeilemistä. Eikä ole ollenkaan pahasta jos se on myös kivaa ajanvietettä.

Kyllä meillä Suomessa on ollut tähän mennessä lukematon määrä erilaisia projekteja, joilla on pyritty saamaan muutosta näihin ongelmiin ja se on helvetin hyvä asia. Joskus töllöstä katselin kun jossakin takametsien pikku kunnassa oli järjestetty porukka liikunta ja tuntuivat miehet olleen kovasti kiinnostuneita kun samanhenkisiö, näköisiä ja kokoisia oli samassa "veneessä". Jo silloin ajattelin että kiva juttu, harmi vaan että se on tuolla 500 kilometrin päässä. Tällainen projekti tai pari pitäisi saada aikaan joka kaupungissa ja kunnassa.

Monen lihavan joka jättää lähtemättä kuntosalille, lenkkipolulle tai vaikkapa uimaan sen vuoksi että se hävettää, pitäisi muistaa se että siinä vaiheessa kun teet asialle jotain, muutkin ajattelevat niin: "Hieno homma, hän on päättänyt korjata oman tilanteensa." Tiedän itse että se on vaikea paikka. Ei sitä halua kovin herkästi lähteä ihmisten töllisteltäväksi. Töllistelijöitäkin on mutta turhan usein se on myös pelkkä ajatus omassa päässä. Ei ihmisiä sentään niin kauheasti kiinnosta katsella pallopaitakerhon jäseniä.

Omia kokemuksia III

Positiivisiin kokemuksiin ilmanmuuta sijoittui tuo uuden diabetesyhdistyksen perustamiskokous. Uskallan jopa veikata että suuressa mittakaavassa siitä kehkeytyy vielä jonkin sortin läpimurto ja vhh saa tulevaisuudessa samansuuntaisen virallisen hyväksynnän kuin on muissa pohjoismaissa ollut havaittavissa. En oikein jaksa uskoa että loputtomiin voidaan olankohautuksella ja epämääräisillä jossitteluilla sivuuttaa lisääntyvät positiiviset kokemukset ja se määrä tutkimustietoa joka löytyy asian tiimoilta. Sitä on näköjään huomattavasti enemmän kuin olen itse löytänyt ja edes uskaltanut toivoa. Kiitos blogin lukijoille.

Uskoisin että uuden yhdistyksen tiimoilta tulee uusia tuttavia ja ystäviä enemmänkin. Samanhenkisten ja samalla tavoin ajattelevien on helppo löytää jutun juurta ja yhteiset sävelet. Positiivista sekin. Ystäviä ei taida koskaan olla liikaa.

Karppausta tukevaksi katson myös kokemukseni viime sunnuntailta. Isoäitini joka saavutti kunnioitettavan 80 vuoden iän, juhlisti tapahtumaa Kotkan Mussalossa lasten, lastenlasten ja ystävien läsnäollessa. Ja tottakai tarjoilukin oli sen mukainen. Voileipää, voileipäkakkua, keksiä, pullaa, piirakkaa ja kaiken maailman nannaa oli laidasta laitaan.

Minäkin ajattelin että monta kuukautta täysin repsahtelematta karpanneena voin varmaankin kakunpalan tai voileivän hyvillä mielin tällaisessa tilaisuudessa nauttia, ja nautin myös. Maussakaan ei ollut moitteen sijaa vaikka kovasti maistui makealta. Ehkä vähän liikaakin mutta se ei tällaisessa tarjoilussa liene huono seikka.

Mielenkiinnolla panin kuitenkin merkille sen seikan että lohileipä, voileipäkakun pala, suklaakakun pala ja täyteleivos olivat määrältään sellaiset että olen tottunut tuosta määrästä tulemaan varsin kylläiseksi ja pitkäksi aikaa. Mutta kun ei. Edelleen oli sellainen tunne että eihän tässä ole vielä edes aloitettu syömistä, lisää tavaraa pakkiin ja vähän äkkiä. Tässä kohtaa kyllä totesin että mulle riitti. Pakko oli todeta että minun ainakin on turha kuvitella koskaan palaavani entiseen jos mielin terveenä pysyä. Tuskin toinen kierros samanlaisella annostelulla olisi vielä riittänyt.

Kotimatkalla alkoi tuntua siltä että tässähän on ihan oikeasti nälkä ja alkaa tuntumaan huonolta jos ei saada jotakin kunnon evästä koneeseen. Lähin pikkukauppa ja pari kourallista pähkinöitä riitti muuttamaan tilanteen. Oiva ensiapu karppaajan matkanälkään.

Ymmärrän nyt entistä paremmin miksi hiilihydraattipitoinen ruokavalio houkuttaa syömään ihan liikaa. Se on suussa makeaa eikä mikään tunnu riittävän.

maanantai 29. elokuuta 2011

Joukkovoimaa

Miellyttävää huomata että blogia lukevat ovat innostuneesti mukana parissakin eri projektissa joissa pyrin keräämään tieto. Tuohon karppauskyselyyn uuden lomakkeen kautta on ottanut jo osaa yli 60 karppaajaa. Ja tutkimuslinkkien keräykseen on parissa päivässä ilmestynyt linkit 26 eri tutkimukseen. Pitkän päivätyön olisin saanut tehdä jos olisi tyhjästä pitänyt kaikki itse etsiä

Mukaan mahtuu vielä molempiin projekteihin, ei tässä onneksi niin tulen palava kiire ole. Jossakin sopivassa välissä teen uuden, ajantasaisemman yhteenvedon karppaajien kokemuksista ja tuloksista. Samoten käyn ilmoitetut linkit lukemassa lävitse ja teen niistä sitten oman sivunsa kaikkien halukkaiden luettavaksi. On sitten jokaisen käytössä kun tarvitsee jollekulle osoittaa oikeita faktoja.

Jos olin alkuun hämmästynyt blogini saamasta suosiosta, aivan yhtä hämmästynyt olen siitä miten hiljaiset ja jämyt suomalaiset ovat lähteneet mukaan keräämään tuota tietomäärää. Jännityksellä voimme seurata miten paljon materiaalia sitten loppujen lopuksi kertyykään. Toivon ja uskon että paljon.

Siitä voi sitten joku kaunis päivä kirjoitella sellaisen yhteenvedon että se on jo ammattilaistenkin pakko jollakin tavalla noteerata... vaikka todennäköisesti sanovatkin ettei tällainen mitään todista. Noh, tuskin tämä tapa kerätä tietoa on yhtään sen huonompi kuin mielisairaalatutkimuskaan oli. Tai pohjois karjala projekti jossa tulokset olivat jopa huonommat kuin muualla suomessa. Mutta jokaisesta asiasta kun voi vetää sellaiset johtopäätöksen kuin itse haluaa, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa.

Olen kovasti kiitollinen myös kaikesta saamastani palautteesta, sitä on tullu uskomattoman paljon. Niin tänne blogiin suoraan kuin sähköpostiinikin ja alun muutaman haistatteluviestin jälkeen on palaute ollut ainoastaan kannustavaa. Ilmeisesti siellä ruudun toisella puolella moni ajattelee asioista pitkälti samalla tavalla kuin minä.

Kunhan uuden diabetesyhdistyksen toiminta saadaan kunnolla vauhtiin ja käyntiin, toivon että saamme mukaan ison joukon ihmisiä, sillä onhan vähähiilihydraattinen ruokavalio yksi perusajatus vaihtoehtoiselle, sille elinehtoiselle diabeteshoidolle. Ihmisiltä saamani palautteen myötä olen tullut siihen johtopäätökseen että se lievittää oireita monissa muissakin vaivoissa. 

Mutta ei silti unohdeta sen liikunnankaan merkitystä. Päinvastoin, kun karppaamalla saa painoa alas, on sitäkin suurempi syy nostaa perse ylös. Ottaen toki huomioon että jokaisen on liikuttava niissä puitteissa kuin terveys sallii. Kaikille se ei ole mahdollista ja heitäkin pitää kunnioittaa.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Rasvakammo

Vähänkään paremmin karppaukseen tutustuneet tietävät totuuden eläinrasvoista ja siitä että esimerkiksi tutkimukset osoittavat täysin kiistattomasti ja ilman tulkinnanvaraa että ihmiset jotka ovat jo saaneet sydärin, ovat nauttineet vähemmän maitorasvoja kuin terveet sukankuluttajat. Eläinrasvan terveellisyys kasvikorvikkeisiin verrattuna alkaa olla jo paremmin tutkittu ja todistettu kuin mikään muu ravitsemukseen liittyvä asia.

Tästäkin huolimatta tuo ihmisiin vuosikymmenien ajan istutettu rasvakammo on samaa luokkaa kuin jenkeissä äidinmaidon mukana juotettu kommunismin pelko. Meidän margariini- ja lääketehtaiden menestyksen kulmakivi, terveyden ja hyvinvoinnin laitos on pitänyt huolen siitä että ihmiset edelleen pääsääntöisesti uskovat tuohon myyttiin eläinrasvojen aiheuttavan terveysongelmia, vaikka näytöt osoittavat täysin päinvastaista.

Miksi oikein olemme tähän tilanteeseen joutuneet? Osansa lienee sillä että ihmisillä on halu uskoa että jokin yksittäinen asia olisi jollakin lailla käänteentekevä ja vaikuttaisi niin ylivoimaisen paljon, että siitä huolehtiminen takaisi terveen ja pitkän elämän. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään suosituksista vastaavien tahojen johdon henkilökohtainen rasvakammo ja kyky olla kyseenalaistamatta omia hypoteeseja, päästään aika pitkälle perimmäisiin syihin siitä miksi olemme niinkin kusessa lihavuuden ja diabeteksen suossa. Puhumattakaan kaikista muista ongelmista joita nuo tieteettömyysmiehet ovat aikaansaaneet.

Tieteen ja tutkimuksen pohjana on totta kai aina ajatus että jokin asia olisi totta. Sitten pyritään tutkimaan onko se totta. Sitten tulee oikopolku, jos se ensimmäinen testaaminen osoittautuu todeksi niin asia on sillä selvä. Näin meillä mennään. Yhtälöstä unohtui vain se kohta että pitäisi itsekin selvittää se mahdollisuus, ettei se ehkä olekaan totta. Mutta ilmeisesti ei ole halua, tahtoa eikä nöyryyttä selvittää sitä mahdollisuutta että mieleiseni hypoteesi ei olekaan totta. Jos jätetään pois se kohta jossa tutkitaan hypoteesista se puoli joka voisi osoittaa sen olevan väärässä, luovutaan koko tutkimuksen tieteellisestä merkityksestä.

Kun käy vielä niin että joku muu menee ja selvittää sen toisen puolen asiasta, ylimielinen itsetunto ei pysty antamaan periksi sille että minun hieno ajatukseni ja testini sen todistamiseksi eivät päteneetkään. Aloitetaan propaganda ja suoranainen valehtelu jolla pyritään vain pönkittämään oman hienon hypoteesin ja sitä tukeneen tutkimuksen tulokset. Siitäkin huolimatta että jopa kymmenet tutkimukset osoittavat sitä omaa hypoteesia vastaan, ei siitä itsekusetuksesta päästä enää irti. Todennäköisesti sitä ylistetään hautaan saakka vaikkei sitä todennäköisesti siinä vaiheessa kukaan muu enää ylistä.

Meihin istutettu rasvakammo on juuri tällainen hypoteesi jota tutkittiin leväperäisillä, juuri ja juuri edes osittain tieteelliset vaatimukset täyttävillä tutkimuksilla. Tehtiin mieleisiä johtopäätöksiä jättäen huomiotta kaikki mikä kyseenalaisti lopputuloksen. Jätettiin pääsääntöisesti tutkimatta väärässä olemisen mahdollisuus. Juhlittiin ja julistettiin lopputulosta kulmakivenä ihmiskunnan terveydelle. Vuosikymmeniä kunnes asiaa halusivat tutkia uuden sukupolven tutkijat, nykyaikaisemmilla laitteilla, menetelmillä ja metodeilla.

Valitettavasti tuo pitkä aika ja jatkuva hokeminen upposi ihmisiin juuri sille tarkoitetulla tyylillä: kun hoet jotakin tarpeeksi kauan, se muuttuu ihmisten mielessä todeksi. Rasvakammon aikana koulutetut ammattilaiset toitottavat edelleen eläinrasvojen vaarallisuudesta vähän samaan tapaan kuin hovi ylisti keisarin uusia vaatteita. Lopputuloshan on jo nähtävillä. Vaikka isot laivat kääntyvät hitaasti, ne kääntyvät mieluummin kuin ajavat karille. Rasvakammon jalusta murenee pikkuhiljaa eikä mikään mitä sen puolesta puhujat sanovat, enää muuta sitä tosiasiaa. Totuus ei pala tulessakaan sanotaan.

Todistusaineistoa on jo niin paljon että rasvakammoon kasvatettujen ammattilaistenkin rivit repeilevät. Keisari itse näyttää alamaisten silmissä totaaliselta narrilta hehkutellessaan uusia vaatteitaan kansan edessä perse paljaana. Nuo imeväiset joiden suusta totuuden kuulee, ovat jo alkaneet kihertämään ja naureskelemaan Aatamin asussa ylpeänä keikkuvalle puolijumalalle.

Tärkein mittari kaikesta tutkimustyöstä huolimatta on kuitenkin ihmiset itse ja heidän omat kokemukset. Niitä alkaa olemaan jo merkittävässä mittakaavassa ja ne puhuvat niin selkeää kieltä nykysuosituksia vastaan ettei rasvakammosta tule jäämään kuin ilkeä muisto ja ikävä piikki tilastoihin ajalta, jolloin pari hassua puskauskovaista miestä sai painettua suomalaisten terveyslukemat ihmiskunnan historian surkeimmalle tasolle. Se olkoon heidän muistonsa ja hakattakoon tulevia sukupolvia varoittamaan heidän hautakiviensä kylkeen.

Vasta sitten kun tuo nakupelle keisari on pukattu valtaistuimeltaan, uskaltavat vaiennetut alamaiset uudestaan tutkia asioiden todellista pohjaa. Nythän pelkkä ehdotus muisesta tutkimuksesta saattaa johtaa lopputiliin tai vähintäänkin asettaa ehdottajan työyhteisössään todella epäedulliseen asemaan. Keisarin aikana pelko omasta perseestä estää ketään käymästä poikkiteloin, olkoonkin keisarin miten väärässä tahansa.

Sokeri on oiva ravinnonlähde esim. kärpäsille. Samoin ovat tosin mätänevä liha ja mätänevät hedelmät. Eli ne teistä jotka ovat kärpäsiä, tämä kirjoitus ei oikeastaan koskenut teitä. Eikä tarkemmin ajatellen tämä blogikaan. Mutta jos teillä elimistö tarvitsee rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja, on turha kuvitella että elimistö pysyy terveenä ilman rasvaa, joillakin teollisilla korvikkeilla.

VHH tutkimukset

Monissa kirjoituksissani olen viitannut ja linkittänytkin erilaisiin tutkimustuloksiin, joita onneksi nyt internetin aikana on paljon helpompi löytää ja saada luettavakseen kuin koskaan aikaisemmin. Nyt kun alle kuukaudessa olemme tällä blogilla tavoittaneet yli 20000 käyntiä, ajattelin että tällainen aiheesta kiinnostunut lukijakunta varmasti tietää linkin jos toisenkin.

Yksin tämmöinen projekti on mahdoton riittävän kattavasti toteuttaa mutta teidän, blogia lukevien, myötävaikutuksella uskoisin sen hyvinkin mahdolliseksi. Koitetaan siis yhteisvoimin kerätä kaikki mahdollinen tutkimusmateriaali joka karppaukseen ja/tai vähähiilihydraattiseen elämäntapaan sekä diabetekseen ja muihin sairauksiin joita vhh:lla on parannettavissa tai hoidettavissa, yhteen tietokantaan. Laitetaan se niin karppaamista puoltaville kuin epäileville käytettäväksi ja hyödynnettäväksi.

Koska analyyttiseen ajatteluun kuuluu olla selvillä myös niistä faktoista jotka eivät tue omaa näkemystä, toivoisin että sellaisetkin linkit jotka eivät välttämättä tue näkemyksiämme tai pyrkivät osoittamaan täysin päinvastaista kuin toivomme, lisätään avoimin mielin. Haluan tässä suhteessä poiketa "arvostetuista" akateemikoista jotka eivät ylemmyytensä tunnossa ja ylpeyteen langenneina ota omia mielipiteitään tyrmääviä faktoja huomioon, joten olen kiinnostunut myös tuloksista, jotka pyrkivät todistamaan että karppaus on hidas harakiri.

Ei ole haitaksi vaikka samoja linkkejä tulee useampaankin kertaan, siivotaan sitten kokoelma kun materiaalia kertyy riittävästi sen yleisölle jakamista ajatellen. Joten jokainen rohekasti linkki talteen ja pienellä vaivalla mukaan kokelmaan.

Linkin lähettämiseen varatulle lomakkeelle pääset tästä.

lauantai 27. elokuuta 2011

Uusi diabetesyhdistys

Armon vuonna 2011, aikakirjoihin merkittävänä päivänä 27. elokuuta. Allekirjoittanut oli lupaustensa mukaisesti paikalla kun Suomen uusi diabetesyhdistys piti perustamiskokouksen. Christer Sundqvistin kiitettävän pohjatyön saattelemana meitä samanhenkisiä oli paikalla vajaa parikymmentä.

Paikalle saapuneiden ikähaitari oli laaja, samoin kokemukset ja taustat. Kaikkia kuitenkin yhdisti näkemys siitä että tällainen, hieman kokemuksiin mutta paljolti myös tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia suosituksia ja neuvoja tarvitaan diabeteksen hoitoon sekä parantamiseen. Paikalla olijat olivat hyvin pitkälti yhtä mieltä siitä että nykyiset suositukset ja ohjeet eivät tarjoa sitä materiaalia jolla uuden yhdistyksen vähintäänkin kunnianhimoinen tavoite, diabeteksen puolittaminen, saavutetaan.

Oli hienoa huomata, että nettikeskustelujen ja blogien ohella ihmiset ovat kiinnostuneita myös käytännön toimista. Samanhenkisiä oli kokoontunut paikalle ja keskustelu oli hyvin rakentavaa. Allekirjoittanut on lupautunut uudessa yhdistyksessä luottamustehtäviin ja tarjoaa yhdistykselle käyttöön myös muuta, omaan asiantuntemukseensa ja ammattiinsa liittyvää osaamista, tukeakseen hyvän asian käyntiin saattamista.

Koska blogillani on näinkin laaja lukijakunta, voi yhdistykselle laittaa alkuvaiheessa palautetta myös minun kauttani. Yhdistykselle tarkoitettu palaute toimitetaan toimestani yhdistyksen hallituksen tietoon. Myöhemmin, nopealla aikataululla julkaistaan toki suora sähköpostiosoite.

Vaikka alkuun olin vähän varauksella lähdössä mukaan, on minulla nyt luottavainen näkemys uuden yhdistyksen suhteen. Keskusteluissa ei ollut mitään kiihkoilua, vaan hyvin asiallisia ja järkiperäisiä puheenvuoroja oli miellyttävä kunnella. Loistavia, jalat maassa tyyppejä oli paikalla. Taisin keskusteluun ottaa hieman osaakin vaikka olen pohjimmiltani ujo ja hiljainen. Todennäköisesti tämä oli sellainen päivä, joka tulee osaltaan vaikuttamaan vähähiilihydraattisen elämäntavan todellisuuden ja terveeellisyyden tiedostamiseen diabeetikkojen ja miksei muidenkin asiasta kiinnostuneiden keskuudessa.

Virallisten rasvakammojen näkemyksen mukaan, meillä oli varmasti vähintäänkin maanalaiseen armeijaan verrattava salainen kokous virallista ravintosuositus natsismia vastaan, mutta hyvin avoimesti oli tilaisuudesta tiedotettu myös median edustajia. Ilmeisesti asia ei mediaa juurikaan kiinnosta, karppauksen tiimoilta saatava uutisarvo tuli jo pari viikkoa sitten lunastettua euroiksi kassaan.

Tästä aiheesta tulette varmasti perästä kuulemaan vaikken ruisleivällä pärisytäkkään.

perjantai 26. elokuuta 2011

Laitosruoka

Kouluruokaa käsittelevän kirjoitukseni yhteydessä tuli tämäkin aihe eteen. Ja jos osoittautui kouluruoka onnettomaksi paskaksi niin ei ole laitoksissa tarjottava zaisse juuri sen parempaa. Jopa kansanterveyttä omiin muroihin kusemalla jatkuvasti kampittava THL on tullut siihen tulokseen että laitosruoka ei ole mitenkään erityisen terveellistä. Ja kaiken kukkuraksi kuulemma käyttävät voitakin laitoskeittiöissä. No se olikin melkeinpä ainoa positiivinen seikka. Että sentään yrittävät saada makua ja terveellistä rasvaa joukkoon.

Kustannustehokkuus ja säästäminen, siinä ne laitosruoan kilpailutuksen tärkeimmät kriteerit. Suositukset tosin sanovat että terveellisyyden ja maunkin pitäisi olla jonkinlainen valintaperuste. No ainahan sitä voi toivoa vaikka karkkisadetta loppuviikoksi.

Jos ryhtyy netin välityksellä etsimään laitosruokaan liittyvää uutisointia, iskee silmään kaksi tyypillistä otsikkoa. Laatu on kehno ja iso osa tuodaan ulkomailta. Eikö muuten olekin hienoa että yhteiskuntakin näin tukee kotimaista tuotantoa. Herroille ja narreille iso kiitos, juuri näin se meidän talous paranee, kun ei kreikka ja portugali huoli ihan kaikkea niin viedään loput eurot johonkin Taka-Intiaan ja ostetaan vaikka lapsityövoimalla kasvatettua vehnää. Sitä kelpaa laitosruokalassa syöttää naama virneessä ja pitää takahuoneessa pingoa kuka noista reppanoista, jotka syövät, ensin koipensa oikaisee.

Jos olisikin niin että kaikissa kaupungeissa ja kaikissa laitoksissa olisi samanlainen tilanne, voisi päätellä että ongelma johtuu vain rahan puutteesta. Herrat ovat menneet säästöissään liian pitkälle. Mutta kuitenkin näistä lohduttomista lehmänpaskan syöttölöiden ohesta löytyy sitten aina muutamia keittiö jotka ovat onnistuneet tehtävissään, siitäkin huolimatta että suositukset ja materiaalin kilpailutus potkivat kiveksille joka välissä. Ainakin niiden mielestä jotka sitä ruokaa syövät. Sehän se kaiketi on se tärkein mittari.

No miksi nämä muutamat poikkeustapaukset sitten onnistuvat harmaata massaa paremmin. Väittäisin että se johtuu ihmisistä jotka siellä työskentelevät. Osa heistä tietää miten tehdään hyvää ruokaa. Ja heistä pieni osa tekee sitä maistuvaa ruokaa vaikkei se aina mene kaikkien suositusten mukaan. Ne, jotka sitä ruokaa syövät, ovat tyytyväisiä. Toivottavasti THL ei kyseenalaisella arvovallallaan hyökkää näitä voin ja kerman käyttäjiä vastaan, tai viimeisetkin hyvän ruoan rippeet katoavat niistä harvoista laitoksista missä sitä vielä on saatavilla.

Niissä paikoissa joissa maku on aivan perseestä, hehkutellaan sillä kun se on niin virallisten suositusten mukaista ja terveellistä. No siitä terveellisestä voidaan ensinkin olla montaa mieltä. Onhan se varmaan suositusten mukaista. Paljon on hyvää biodieselin raaka-ainetta eli rypsiä. Omega kuutoset jyllää ja tulehdukset nakertaa, kohta kela kiittää kun on pois rasittamasta. Hyviä paskaa lisääviä viljakuituja että on suolessa täytettä, ja vielä roima annos verensokeria maamiinan tavoin jytkyttävää hiilihydraattia. Maha on täynnä, suoli pulputtaa kuin rankki tynnyri ja hajut ja päästöt on sen mukaisia. Vähän turvottaa ja kiristää ja puristaa. Pitäisi varmaan actimälliä vähän ottaa että lähtisi kaasupallo mahasta. Tosin laitosruokailijoista iso osa jättää osan tästä moskasta syömättä.. jotkut jopa kokonaan kun tiedostavat ettei ole hyvä olo sen jälkeen. No olipas se taas terveellinen ateria. Kiitos kahvista, sokeri maistui hyvältä. Tosin näissä tapauksissa voi olla että elää pidempään kun EI syö sitä Mättöä joka kemiallisesti sijoittuu johonkin biohasardin ja ydinjätteen välimaastoon.

Luojan/Allahin/jonkun - kiitos, tätä ongelmajätettä ei enää saa syöttää sioille. (Tuskin se lisäainepommi kompostissakaan maatuu.) Muutenhan se kaikki moska päätyisi vielä meikäläisenkin lautaselle siinä kyljysten joukossa. Tosin entisvanhaan kun koulu- ja laitosruokien jämät sikalaan sai laittaa, oli se vielä kutakuinkin syötävää ruokaa nykyaikaiseen kasviöljyillä, aromivahventeilla, väriaineilla ja balsamointia edistävillä säilöntäaineilla höystettyyn verrattuna. Jos ajattelemme keskiverto vanhusta sairaalan petissä. Pitää olla perkeleen kova kuntonen ja terve hopeasiipi että vähänkään pidemmästä sairaalareissusta selviää sairastumatta ja ylipäätään hengissä.

Kouluruokaa käsittelevä tekstini.

CRP ja Kolesteroli

Maksa tuotta CRP:tä eli C-reaktiivista proteiinia akuuteissa tulehduksissa. Tulehdusten, bakteeri-infektioiden ja kudosvaurioiden yhteydessä CRP pitoisuus nousee veressä nopeasti, jo muutamassa tunnissa. Lievät tulehdukset ja virusinfektiot nostavat CRP:n tyypillisesti noin tasolle 10–50 mg/l, aktiiviset tulehdukset ja bakteeri-infektiot pitoisuuksiin 50 - 200 mg/l ja vakavat infektiot tai traumat tasolle >200 mg/l. CRP:n biologinen puoliintumisaika on 19 tuntia, joten tulehduksen rauhoituttua CRP-taso laskee nopeasti.

CRP-pitoisuuden merkittävää nousua tavataan mm. seuraavissa tiloissa: infektiot, reumakuume, nivelreuma, pahanlaatuiset kasvaimet, Crohnin tauti, kudossiirteen hyljintä, lymfooma, sydäninfarkti, akuutti haimatulehdus, palovammat sekä suuret luunmurtumat.

1990 luvulla on käyttöönotettu herkkiä CRP:n mittausmenetelmiä, joilla pystytään mittaamaan lievästikin koholla oleva CRP-pitoisuus, joka liittyy lisääntyneeseen aterotromboosin ja sepelvaltimotaudin riskiin eli se on ennustetekijä muun muassa sydäninfarktille, aivovaltimotukokselle ja perifeeriselle valtimosairaudelle.

Sydäninfarktin riski on eri tutkimusten mukaan suurentunut keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla henkilöillä, jos CRP-pitoisuus ylittää tason 2,1–3,6 mg/l. Erään teorian mukaan paikallinen, lievä krooninen tulehdus voi vaurioittaa verisuonten endoteelia ja aiheuttaa paikallisia verihyytymiä. Tätä tukee myös Sydänkirurgi ja tohtori Lundell todetessaan että kloesteroli muodostuu ongelmaksi vasta kun verisuonissa esiintyy kroonista tulehdusta. Samansuuntaiseen päätelmään on tullut myös Tanskalainen lääkäri Uffe Ravnskov sekä Ruotsalaiset tiedemiehet, sisätautiopin professori (emeritus) Lars Werkö, kirurgian professori (emeritus), Tore Schrestén ja elinsiirtokirurgian dosentti Ralf Sundberg.

Arkielämässä on ihan tyypillistä että lähes kaikkiin metabolisen oireyhtymän vuoksi tai seuraksena tehtyihin laboratoriokokeisiin kuuluu kolesteroliarvojen mittaaminen. Nyt kun tuo vääntö erilaisista rasvoista, maitotuotteista sekä karppaamisesta on kovasti kuuma kukkakaali (eikä mikään helvetin peruna), olisiko tarpeen ryhtyä johdonmukaisesti mittaamaan myös nuo herkän CRP:n tulokset. Ihan vaikka siltä varalta että nuo kolesteroliteorian kyseenalaistaneet tiedemiehet ja ammattilaiset olisivatkin oikeassa. Ei tarvitsisi sitten 10 vuoden kuluttua leuhutella tyhjiä housuja ja inistä että "ei ole tutkittua tietoa".

torstai 25. elokuuta 2011

D2 - Hoito vs Parannus

Vuonna 1922, kanadalaiset Nobel voittajat, Banting, Best and Macleod, onnistuivat Toronton General Hospital’issa pelastamaan 14-vuotiaan diabeetikkotytön hengen insuliinilla. Eli Lilly sai lisenssin valmistaa tätä uutta ihmelääkettä, ja lääketieteellinen yhteisö paistatteli hyvin tehdyn työn loisteessa.

Vuonna 1933 alkoi kuulua huhuja uudesta, vakavasta diabeteksen muodosta. Tutkijoiden Joslyn, Dublin ja Marks tutkimustulokset julkaistiin American Journal of Medical Sciences lehdessä. Tutkimus, jonka otsikkona oli, "Studies on Diabetes Mellitus", selvitteli tätä epideemistä sairautta, joka näytti 1920-luvun alun diabetekselta, mutta johon tuo ihmelääke, insuliini, ei tehonnut. Insuliinihoito toisinaan jopa tappoi potilaan. Tämä uusi sairaus tuli tunnetuksi “insuliiniresistanttina diabeteksena” koska siinäkin ilmeni diabetekselle tyypillinen verensokerin kohoaminen, mutta se reagoi huonosti insuliinihoitoon. Monet lääkärit saivat huomattavia tuloksia hoitamalla tätä vaivaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Ruokavalion ja diabeteksen yhteyksistä saatiinkin paljon tietoa 1930- ja 40-luvuilla.

Vuonna 1950 lääketiede oppi mittaamaan seerumin insuliinitasoja. Selvisi että diabeteksestä poiketen potilailla oli poikkeuksellisen korkea insuliinitaso. Ongelmana oli se, että insuliini oli tehotonta. Sairaus oli tunnettu diabeteksena jo lähes 20 vuotta, se nimettiin vain II-tyypin diabetekseksi.

Jos lääketieteellistä näkemystä olisivat 1950- ja 60-luvuilla hallinneet 20 edellisen vuoden ruokavalioon liittyvät tutkimukset, olisi tätä diabeteksen muotoa pidetty parannettavana eikä pelkästään hoidettavana. 1950 pantiin kuitenkin alulle insuliinin tapaisen, tämän II-tyypin diabeteksen ongelmia ratkaisevan, uuden ihmelääkkeen etsintä. Tämä oli klassisen "oireiden hoitamisen" lääketieteellisen protokollan alku. Taitaa olla jokaisen II tyypin diabeetikon kuulema hokema terveyskeskuslääkäriltä. "Ei sitä voi parantaa". Lääketehtaan sekä lääkärin liiketoiminta kukoistaa ja potilas, vaikka hän ei parannu sairaudestaan, hän kokee oireidensa suhteen väliaikaisesti jotakin helpotusta. Lisäksi on tarpeellista painostaa ja vaientaa luonnollisia, tämän sairauden todella parantavia menetelmiä. Mitä tehokkaammin nämä keinot toimivat, sitä tehokkaammin niitä vaiennettaan ja niiden puolestapuhujat pitää vangita puoskareina. Eihän sellainen käy päinsä että on joku halpa, tehokas ja luonnollinen keino parantaa sairauksia. Sehän syö markkinat oireiden hoidolla rahastavilta.

Askel tämän epideemisen sairauden voittamiseksi on lopettaa uskominen niihin valheisiin, joiden mukaan ruokamme on turvallista, terveellistä ja ravitsevaa. Sairauden luonne määritellään elimistön kyvyttömyydeksi käyttää oikealla tavalla hyväkseen hiilihydraatteja. Siitä ja vain siitä tyypin II diabeteksessa on kyse. Sairauden merkittävin piirre on korkea veren glukoositaso. Tehoton insuliini ei pysty ruokailun jälkeen normalisoimaan veren glukoosipitoisuutta. Tehoton insuliini ei kuitenkaan poikkea millään tavalla tehokkaasta insuliinista. Tehottomuus johtuu siitä, että solut eivät reagoi siihen. Kyse ei ole insuliinissa itsessään olevasta viasta. Kyseessä on sairaus joka vaikuttaa lähes kaikkiin elimistön kymmeniin triljooniin soluihin.

Kun insuliini sitoutuu solukalvojen reseptoreihin se käynnistää monimutkaisen biokemiallisen prosessin, saaden aikaan sen että glukoosin siirtoon erikoistuneet molekyylit siirtyvät solukalvon sisäpinnalle. Solukalvolla ne siirtyvät erityisille solukalvon alueille, kaveoleihin. Näillä alueilla ollessaan ne – biokemiallisten reaktioiden seurauksena – tunnistavat ja koukkaavat glukoosimolekyylejä ja siirtävät ne solun sisään endosytoosina tunnetun prosessin avulla. Solun sisällä mitokondriot polttavat tämän glukoosin tuottaakseen solun toimintoihin tarvittavaa energiaa. Monet näihin glukoosi- ja insuliini- polkujen toimintoihin osallistuvista molekyyleistä ovat lipidejä, toisin sanoen, rasvahappoja.

Terve plasmasolukalvo on glukoosin suhteen aktiivinen toimija sisältäen komponentteja, jotka rakentuvat cis-tyyppisistä omega-3 rasvahapoista. Nämä tekevät kalvosta suhteellisen joustavan ja liukkaan. Näiden rasvahappojen krooninen, ravintoperäinen puute aiheuttaa sen että solukalvojen komponentit korvautuvat trans-rasvahapoilla ja lyhyitä ja keskipitkiä ketjuja sisältävillä tyydyttyneillä rasvahapoilla. Nämä korvikkeet tekevät solukalvoista jäykempiä ja tahmeampia ja ne estävät glukoosin kuljetusjärjestelmän toiminnan.

Vääristyneen Omega-6 / Omega-3 saannin myöt GLUT4 siirtäjien liike vähenee, solunsisäinen biokemia muuttuu ja glukoosi jää verivirtaan ja pysyy kohonneella tasolla. Toisaalla elimistössä haima tuottaa liikaa insuliinia, maksa muuntaa liiallisia sokerieita rasvoiksi, rasvasolut varastoivat itseensä liiallisia rasvamääriä, elimistöön keräytyy virtsahappoja, solujen energiatasot ovat riittämättömät elimistön toiminnoille ja koko sisäeritysjäejestelmän toiminnat vääristyvät. Lopulta haiman toiminta pettää, kehon painonhallinta romahtaa ja syntyy diabetes-kriisi. Nykytietämyksen valossa olisi sopivampaa määritellä II-tyypin diabetes elimistön kyvyttömyydeksi käyttää oikein "terveellisiä" öljyjä ja teollista rasvaa.

En edes viitsinyt tutkia mikä on suomalaisten "asiantuntijoiden" suositus Omega kutosille mutta katselin että maailmalla sitä pitäisi saada enintään noin 6700mg vuorokaudessa. 2/3 siitä tulee ruokalusikallisesta rypsiöljyä. Kun lasketaan päälle muut lähteet niin taitaa aika herkästi kasvirasvan käyttäjä ylittää nuo määrät vuorokaudessa, jopa moninkertaisesti. Jatkuva yletön kutosten liikasaanti verrattuna kolmosiin edesauttaa tulehduksia. Eipä ihme että ihmisillä on jatkuvasta kaikenlaista vaivaa ja ongelmia. Kuten jo useamman kerran olen sanonut, rypsi sopii loistavasti polttoaineeksi - moottoreihin. Kuka hullu tuommosta kukkaa söisi sellaisenaan. Onko sitten mitään järkeä nauttia sitä "tiivisteenä". Ei mehutiivistettäkään ole tarkoitus juoda laimentamatta. Maissi-, auringonkukka-  ja soijaöljy ovat tuossa suhteessa vielä järkyttävämpää myrkkyä. Mutta niitä pitäisi lapata naamariin kun ne on niin terveellisiä ja monesti tyydytettyjä... vai mitä se nyt oli.

Toisen maailmansodan aikaan nuo kasvirasvat löivät itsensä läpi kun voista oli monissa maissa huutava pula. Eikös ne lihavuus ja diabetes ongelmatkin sieltä -50 luvulta juontaneet juurensa. Kumma kun näitä merkillisiä yhteensattumia putkahtelee kerta toisensa jälkeen. Jos jokaisesta ravintosuosituksiin liittyvästä sattumasta saisi euron, ei tarvitsis kohta päivätöissä käydä.

Virallinen lääketieteellinen hoito on pitäytyä nykyisissä ravitsemussuosituksissa ja lääkitä oireita suun kautta otettavilla hypoglykeemisillä aineilla ja/tai insuliinilla. Tämä hoito, joka on välttämätön I-tyypin diabeetikkojen elossa pysymiselle, on tietenkin erittäin kyseenalainen II-tyypin diabeetikkojen hoidossa. On tärkeää panna merkille ettei insuliini eikä mikään suun kautta otettavista hypoglykeemisistä aineista paranna millään tavalla minkään tyypin diabetesta. Mikään näistä lääketieteellisistä strategioista ei tähtää glukoosia toimintojensa energiaksi tarvitsevien solujen glukoosin-oton normalisointiin. Tämän virallisen lääketieteellisen hoidon prognoosi on alati lisääntyvä kyvyttömyys ja varhainen kuolema sydämen tai munuaisten tai jonkin muun vitaalisen elimen toiminnan loppumiseen.

Vaihtoehtoiset hoidot ja prantaminen

Nykyään on olemassa tehokkaita vaihtoehtoisia hoitoja, jotka jopa parantava II-tyypin diabeeteksen, joita on noin 95% diabeetikoista. Tehokkaiden vaihtoehtoisten hoitomuotojen päämääränä on palauttaa elimistön oman verensokeria kontrolloivan järjestelmän toiminta. Juuri tämän mekanismin pitkäaikainen virheellinen toiminta aiheuttaa monet niistä vaikeista oireista, jotka ovat lääketeollisuudelle eiryisen tuottoisia. Ilmeisesti tästä syystä väitetään ettei II tyypin diabetestä voi parantaa. Ihmettelen vain miksi ei voi. Onko siellä solutasolla todettu niin peruuttamattomia vaurioita ettei solut enää koskaa kykene suoriutumaan tehtävistään niinkuin oli tarkoitus. Paskapuhetta kaikki tyynni. Soluilla on kyky uusiutua ja lopettamalla sen solun kiusaamisen bio-dieselillä, sillä on edes mahdollisuus korjautua.

Virheellisen verensokerin kontrollijärjestelmän korjautuminen saadaan aikaan yksinkertaisesti korvaamalla kaikki rasvahappoiltaan vinksallaan olevat rasvat ja rypsiöljyt puhtailla, terveellisillä, hyvää tekevillä rasvoilla ja öljyillä kuten voilla, kookosöljyllää, oliiviöljyllä ja puhtaillaa eläinrasvoilla. Lukekaa tuoteselosteita; älkää käyttäkö halpoja roskaöljyjä silloinkaan kun niitä on valmisruoissa tai ravintoloiden tarjoamissa ruoissa. Vähennetään tolkuttomaksi riistäytynyttä hiilihydraateilla ja tärkkelyksellä ellostelua.

Vähentäkää ja lopettakaa asteittain, lääkärin tai diabeteshoitajan valvonnassa, kaikkien suun kautta otettavien hypoglykeemisten lääkkeiden ja niiden mahdollisten sivuvaikutusten käyttöön annettujen lisälääkkeiden käyttö. Aktivoikaa luonnollinen verensokerin kontrollijärjestelmä syömällä aterioita (jotka sisältävät myös kuitupitoisia aineita kuten kasviksia), liikkumalla säännöllisesti ja välttämällä kaikenlaista sokeria (hiilihydraatteja) ja käyttämällä harkiten ainoastaan myrkyttömiä makeutusaineita. Korvatkaa hiilihydraateista saatava energia hyviksi todetuilla eläinrasvoilla. Nälkäkin pysyy pois pidempään ja verensokerin kontrollijärjestelmä saa aikaa parantua. Pitäkää verensokeristanne kirjaa ja pitäkää hoitokirjaa kaikesta mitä teette.

Kun verensokeri on asettunut normaalille tasolle, haima lopettaa asteittain ylettömän insuliinin tuotantonsa. Tämä vaihe kestää tyypillisesti hieman kauemmin ja tätä voidaan seurata lääkärin lähetteellä tehtävillä laboratoriokokeilla insuliinipitoisuuksien määrittämistä varten. On hyvä odottaa pari kuukautta verensokerin normalisoitumisen jälkeen ja tarkistuttaa insuliinitaso. Kroonisesti kohollaan olleen glukoositason aiheuttamat verisuonivauriot parantuvat normaalisti itsestään, ilman tehostettuja ponnistuksia. Retinopatiat (verkkokalvovaivat) ja esimerkiksi perifeeriset neuropatiat parantuvat yleensä itsestään. Jos munuaisten peruskerroksessa olevat ohuet kapillaarit alkavat veren korkeasta glukoosipitoisuudesta johtuen, vuotaa, munuaiset kompensoivat tätä muodostamalla vuotokohtiin arpikudosta. Tämä arpikudos jää jäljelle vielä senkin jälkeen kun diabetes on parantunut. Tästä syystä munuaisvaurioiden ei uskota parantuvan itsestään. Tästäkin on tosin alustavissa kokeissa saatu poikkeavia tuloksia tutkittaessa ketoosin vaikutusta solujen uusiutumisen nopeuttajana. Testihiirillä, vaikkeivät ihmiseen verrattavia olekkaan, geneettisesti aiheutettu munuaisvaurio parantui ketoosissa alle 60 vuorokaudessa toisin kuin verrokeilla jotka eivät olleet ketoosissa. Alustavasti lupaavaa tietoa luonnon keinoista hoitaa itse sairauksia jos siihen annetaan mahdollisuus.

Ne, jotka toimivat nopeasti sairauden varhaisen havaitsemisen jälkeen, paranevat helpommin. Niiden parantuminen, jotka ovat sairastaneet useampia vuosia, saattaa venyä vuosiksi. On siis hyvä syy kääntää sairauden kulku mahdollisimman nopeasti heti sen varhaisen toteamisen jälkeen.

Viitteitä ja lainauksia tekstiin olen ottanut Thomas Smith:in kirjoituksista. Hän on vastahakoinen lääketieteen tutkija, jonka oli pakko parantaa oma diabeteksensa kun kävi ilmi että hänen lääkärinsä eivät halunneet tai eivät osanneet parantaa häntä. Hän on julkaissut menestyksekkän diabetes-tutkimuksensa tulokset oma-apu käsikirjassaan, Insulin: Our Silent Killer, joka on ensisijaisesti kirjoitettu maallikoille, mutta jota myös lääketieteen harjoittajat arvostavat laajasti. Tämä käsikirja antaa yksityiskohtaiset tiedot II-tyypin diabeteksen parantamisen eri vaiheista ja kuvaa myös I-tyypin parantamiseksi tehtyä työtä.

Viitteet:
  • National Center for Health Statistics, "Fast Stats", Deaths/Mortality Preliminary 2001 data
  • Dr Herbert Ley, in response to a question from Senator Edward Long about the FDA during US Senate hearings in 1965
  • Eisenberg, David M., MD, "Credentialing complementary and alternative medical providers", Annals of Internal Medicine 137(12):968 (December 17, 2002)
  • American Diabetes Association and the American Dietetic Association, The Official Pocket Guide to Diabetic Exchanges, McGraw-Hill/Contemporary Distributed Products, newly updated March 1, 1998
  • American Heart Association, "How Do I Follow a Healthy Diet?", American Heart Association. National Center (7272 Greenville Avenue, Dallas, Texas 75231-4596, USA), www.americanheart.org
  • Brown., J.A.C., Pears Medical Encyclopedia Illustrated, 1971, p. 250
  • Joslyn, E.P., Dublin, L.I., Marks, H.H., "Studies on Diabetes Mellitus", American Journal of Medical Sciences 186:753-773 (1933)
  • "Diabetes Mellitus", Encyclopedia Americana, Library Edition, vol. 9, 1966, pp. 54-56
  • American Heart Association, "Stroke (Brain Attack)", August 28, 1998, www.amhrt.org/ScientificHStats98/05stroke.html; American Heart Association, "Cardiovascular Disease Statistics", August 28, 1998, www.amhrt.org/Heart_and_Stroke_A_Z_Guide/cvds.html "Statistics related to overweight and obesity", http://niddk.nih.gov/health/nutrit/pubs/statobes.htm; http://www.winltdusa.com/about/infocenter/ healthnews/articles/obesestats.htm
  • "Diabetes Mellitus", Encyclopedia Americana, ibid., pp. 54-55
  • The Veterans Administration Coronary Artery Bypass Co-operative Study Group, "Eleven-year survival in the Veterans Administration randomized trial of coronary bypass surgery for stable angina", New Eng. J. Med. 311:1333-1339 (1984); Coronary Artery Surgery Study (CASS), "A randomized trial of coronary artery bypass surgery: quality of life in patients randomly assigned to treatment groups", Circulation 68(5):951-960 (1983)
  • Trager, J., The Food Chronology, Henry Holt & Company, New York, 1995 (items listed by date)
  • "Margarine", Encyclopedia Americana, Library Edition, vol. 9, 1966, pp. 279-280
  • Fallon, S., Connolly, P., Enig, M.C., Nourishing Traditions, Promotion Publishing, 1995; Enig, M.C., "Coconut: In Support of Good Health in the 21st Century", www.livecoconutoil.com/maryenig.htm
  • Houssay, Bernardo, A., MD, et al., Human Physiology, McGraw-Hill Book Company, 1955, pp. 400-421
  • Gustavson, J., et al., "Insulin-stimulated glucose uptake involves the transition of glucose transporters to a caveolae-rich fraction within the plasma cell membrane: implications for type II diabetes", Mol. Med. 2(3):367-372 (May 1996)
  • Ganong, William F., MD, Review of Medical Physiology, 19th edition, 1999, p. 9, pp. 26-33
  • Pan, D.A. et al., "Skeletal muscle membrane lipid composition is related to adiposity and insulin action", J. Clin. Invest. 96(6):2802-2808 (December 1995)
  • Physicians' Desk Reference, 53rd edition, 1999
  • Smith, Thomas, Insulin: Our Silent Killer, Thomas Smith, Loveland, Colorado, revised 2nd edition, July 2000, p. 20
  • Law Offices of Charles H. Johnson & Associates (telephone 1 800 535 5727, toll free in North America)
  • American Heart Association, "Diabetes Mellitus Statistics", www.amhrt.org
  • Shanmugasundaram, E.R.B. et al. (Dr Ambedkar Institute of Diabetes, Kilpauk Medical College Hospital, Madras, India), "Possible regeneration of the Islets of Langerhans in Streptozotocin-diabetic rats given Gymnema sylvestre leaf extract", J. Ethnopharmacology 30:265-279 (1990); Shanmugasundaram, E.R.B. et al., "Use of Gemnema sylvestre leaf extract in the control of blood glucose in insulin-dependent diabetes mellitus", J. Ethnopharmacology 30:281-294 (1990)
  • Smith, ibid., pp. 97-123
  • Many popular artificial sweeteners on sale in the supermarket are extremely poisonous and dangerous to the diabetic; indeed, many of them are worse than the sugar the diabetic is trying to avoid; see, for example, Smith, ibid., pp. 53-58.
  • Walker, Morton, MD, and Shah, Hitendra, MD, Chelation Therapy, Keats Publishing, Inc., New Canaan, Connecticut, 1997, ISBN 0-87983-730-6

Kouluruoka

Oletteko koskaan törmänneet lauseeseen "se on maksutonta, älkää valittako siitä". Varmaan lähes jokainen on sen joskus kuullut tai lukenut. Se on lapselle maksutonta. Muttei se tarkoita sitä etteikö me jokainen veronmaksaja osallistuta sen kustantamiseen - eli me sen maksamme. Ihan päätön ajatus että sellaista ei saa kritisoida mikä verovaroin kustannetaan.

"Kouluaikaisen ruokailun tarkoituksena on edistää oppilaan hyvinvointia sekä tervettä kasvua ja kehitystä. Hyvin suunniteltu ja rytmitetty kouluruokailu ja ateriat, jotka oppilaat myös säännöllisesti syövät, ylläpitävät oppilaan työvireyttä koulupäivän aikana ja vähentävät levottomuutta oppitunneilla. - Riittävä, terveellinen ja ennen kaikkea maukas kouluateria kiireettömästi nautittuna on enemmän kuin pelkkää ravintoa – se on nautinto, joka lisää koulussa viihtyvyyttä" sanoo Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen.

Jos sen pitää olla maukasta niin miksi yleisin kommentti kouluruuasta, niiltä jotka sitä syövät, on "mauton". No siksi tietysti ettei sitä saa juurikaan maustaa että se varmasti sopii kaikille. Siitä ajasta kun itse olin kouluruuan uhri, on jo hetki vierähtänyt mutta mieleen jäi monet keskustelut joissa harmiteltiin sitä kun kouluruoka on mautonta. Ja omilta lapsilta saadun tiedon perusteella ei asia ole muuttunut miksikään. Koulu ruoka on edelleen virallisterveellistä hiilari+tärkkelys mättöä joka ei maistu juuri miltään. Näin toteutetaan opetushallituksen maukas kouluateria.

Onneksi se on halpaa. Se on toteutunut kaiken muun varjolla. Murhamiehille tarjotaan vankilassa kalliimmat ja olettaisin paremmat eväät kuin lapsille. Tuntuu olevan tusina erilaisia lähteitä mutta kouluruoka maksaa noin 60-90snt per vaahtosammutin. Halvalla saa mutta yhä useampi lapsi jättää kouluruuan syömättä mauttomuuden tai pahan maun vuoksi ja sen aterian ravintoarvo on silloin tasan 0.

Maaliskuussa Taloussanomat uutisoi kouluruuasta ja parin asiantuntijan voimin arvioivat kouluruuan laatua ja sisältöä. Mikroskoopin alla ole "Kermaporsas" joka äkkiseltään kuulostaa kyllä ihan hyvältä. Totuus onkin sitten taruakin ihmeellisempää, 40 eri ainesta sisältävää sekametelisoppaa. Nimestä voisi päätellä että se sisältää kermaa, possua ja mausteita mutta näin ei todellisuudessa olekkaan. Esimerkiksi natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyy lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita? Eikö se ruoka säily sieltä keskuskeittiöstä koululle saakka?

"Viikon ruokalistalta on vaikea löytää ruokaa, jonka raaka-aine ei olisi peruna tai vehnäjauho. Peräti 30 prosenttia oppilaista ei enää syö kouluruokaa. Se on huolestuttavaa ja kertoo siitä, ettei kouluruoan maku ole kohdallaan". Asiantuntija kiteytti arvionsa aika hienosti: "En tarjoaisi näitä lapsilleni. Esimerkiksi tuo kermaporsas on aivan hurja kemiallinen kakku."

Jos vanhemmat ovat todenneen vähähiilihydraattisen ruokavalion olevan terveellisempi vaihtoehto ja haluaisivat lapsiensa myös noudattavan sitä, ollaankin sitten ihan toisenlaisen ongelman edessä. Turha on mennä koululle vaatimaan tällaista vaihtoehtoa tarjottavaksi, eikä siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Jos siihen tuosta vain suostuttaisiin niin sitten voisi vaatia lähes mitä tahansa ruokavaliota joka päähän juolahtaa joten ei ole karppaajat siinä mitenkään erikoisasemassa. Poikkivirallinen mikä poikkivirallinen, olkoon sitten miten paljon hyvänsä terveellisempi kuin se mitä noudatetaan.

Eli onko sitten ainoa vaihtoehto laittaa lapselle eväät matkaan sellaisina "harvinaisina" päivinä kun kouluruoka on tehty perunasta, pastasta tai riisistä. Taitaa se käytännössä olla. Tosin sittenhän se ravitsemuksellinen ja sosiaalinen tapakasvatuskin jää siinä saamatta. Opettele vaan hiljaa nurkassa evääsi syömään kun et valtavirtaan taivu.

Sairauden, allergian tai uskonnollisen vakaumuksen johdosta on mahdollisuus saada ateria joka täyttää vaadittavat kriteerit. No nyt kun me karppaajat olemme uskonnollisia kiihkoilijoita niin eikös se tarkoita sitä että vakaumuksemme johdosta meidän lapsille ei tarvitse hyväksyä hiilihydraatti-tärkkelys-rypsi paskaa vaan on oikeus sitten terveellisempään vaihtoehtoon.

Minä ainakin nuo virallisen paskan syöneenä ja siitä aiheutuneet ongelmat kärsineenä olisin ihan valmis ilmoittamaan koululle että minun lapsille ei tarvitse tätä tietä viitoittaa. Siitä ei mitään hyvää seuraa. Meidän "uskonnollinen" vakaumus ei salli hiilihydraatteja enempää kuin 20% ateriasta. Se ei myöskään salli perunaa, riisiä, pastaa, rypsi- ym. biodiesel raaka-aineita eikä viljatuotteita. Olisipa kiva tietää miten tämä yhtälö onnistutaan koulussa ryssimään. Lisäksi uskonnollinen vakaumuksemme edellyttää että ruoka on maustettu asianmukaisella tavalla, luonnollisilla lisäaineettomilla mausteilla kuten pippurilla ja suolalla. Ruuan tulee sisältää riittävästi eläinrasvaa lapsen päivittäistä energian tarvetta ja jaksamista silmällä pitäen.

Tähän asiaanhan EI ole odotettavissa mitään parannusta niin kauan kun viralliset suositukset ovat mitä ovat. En osaa sanoa että miten asiaan vaikuttaisi jos yhä useamman lapsen vanhemmat alkaisivatkin laittamaan eväät kouluun ja ilmoittaisivat että kouluruokaa ei huolita. Todennäköisesti opetushallitus olisi vain tyytyväinen kun kustannukset laskisivat entisestään.

On kyllä pistänyt mietityttämään kun näitä terveysasioista on tässä tonkinut juurta jaksaen että mikä se todellisuudessa sille omalle lapselle onkaan hyväksi ja mikä ei. Näitä on nimittäin nyt tullut kaiveltua huomattavasti enemmän kuin blogin kirjoitukset antavat ymmärtää. Julki on ehditty kirjoittamaan vasta pieni pintaraapaisu siitä kaikesta mitä olen oppinut ja saanut selville. Aika ei yksinkertaisesti riitä sitä kaikkea pukemaan tekstiksi kuin vähän kerrallaan. Ja vielä enemmän on vielä työn alla asioita jotka kaipaavat lisää tietoa.

Kyllähän sitä kuitenkin haluaisi että omat muksut saisivat itseä paremmat lähtökohdat. Ei tarvitse sitä isän kokemaa läskin diabeetikon elämää lasten itse testata.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Magnesium

"Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Sitä on elimistössä 20–28 grammaa. Puolet magnesiumista on solujen sisällä ja lähes puolet sitoutuneena luustoon. Veressä elimistön magnesiumista on vähemmän kuin 1 %. Veriplasman magnesiumpitoisuus (viitearvot) on 0,7–1,0 mmol eli 17–24 milligrammaa litrassa.

Magnesiumin saantisuositus on miehillä 350 milligrammaa (0,35 grammaa) ja naisilla 280 milligrammaa (0,28 grammaa). Suomalaiset saavat magnesiumia eniten viljavalmisteista, muista kasviksista (peruna, hedelmät, marjat), juomista (kahvi ja mineraalivesi) ja maitovalmisteista.
" Eli karppaajalla on vähän vähemmän noita lähteitä normi pulliaiseen verrattuna.

Joku saattoi jo ihmetellä että mitä helvettiä se Koltta nyt tommosesta alkaa sössöttämään kun karppaamisesta sen pitäs päätään aukoa. No on tähänkin ihan syy ja omakohtaista kokemusta.

Normaalisti ihminen saa tota magnamömmöä ravinnosta ihan riittävästi ja sen puutos on aikas harvinainen. Mutta sitä poistuu esim. nesteenpoistolääkityksen yhteydessä normaalia enemmän. Ja mitä ilmeisimmin sama reaktio tapahtuu kun ryhdytään karppaamaan ja alussa sitä nestettä lorahtaa pihalle niinkun sillä entisellä rouvalla linnanmäen vonkaputouksessa... penkille lotisi. Silloin saattaa käydä niin että tulee vajetta magnesiumista. Voipi vähän suonta vetää ja paikkoja kolotella ilman mitään syytä.

Ja siihen tuntuu hyvin auttavan magnesium. Tästäkään, niinkun nyt juuri mistään ihmisten itse hyväksi havaitsemasta asiasta, ei taida sen kummempaa tutkimusta löytyä, mutta käytäntö on osoittanut että niin suonenvetoihin, kuin noihin karpin alussa tuleviin juilimisiin ja kipuihin on magnesium ollut vallan mainio lääke.

"Magnesiumin puute saattaa ilmetä esimerkiksi lihaskramppeina, suonenvetona ja väsymyksenä, josta voi seurata hermostuneisuutta, stressipäänsärkyä, keskittymisvaikeuksia tai ruokahaluttomuutta. Tällöin magnesiumin lisäys voi olla tarpeen."

Sitä liikasaantiakin on turha pelätä jos sitä ei rupea ihan purkki tolkulla naamaansa mättämään. Kyllä se kusen mukana tulee ulos, ja jos ei tule niin sitten on jotakin muutakin pahasti vialla. Eli mee nyt jo ihmeessä sinne lääkäriin jos et muuta keksi.

tiistai 23. elokuuta 2011

20 päivää takana

Huomasin ihan puoli vahingossa että tuon verran on blogia nyt pidetty pystyssä. Kolmas päivä alotettiin ja muutama pikku juttu on sen jälkeen tullut naputeltua ihan ajan kuluksi. Liekö liikaa vapaa aikaa kun ei tarvitse enää nukkua niin paljon. Tai sitten aihe ja siihen liittyvät ilmiöt ja materiaali nyt vaan sattuu kiinnostamaan.

Ja yli 16 tuhannesta kävijästä päättelen että taitaa ne jutut kiinnostaa jotakuta muutakin. Paskasen naurun olisin päästänyt jos joku olis tommosia määriä ennustanut alussa. Olisin heti kehottanut ennustajaa vähentämään liiman haistelua. Kaikkee tekin käytte lukemassa :)

Jo muutamassa palautteessa on sanottu että jutut muistuttaa erehdyttävästi Juha Vuorisen kirjotustapaa. No se nyt ei ole mikään ihme, onhan Juha melkein yhtä kova jätkä kuin Kolttakin. Sillä on vaan jännemmät jutut. Melkein kaikki Juhan kirjat olen lukenut ja luen aina kun uutta löydän. Ihan paras lause Juhan kirjoista on "mulle ei vittuilla".

Lauantaina Koltta on sitten livenä Helsingissä kun on tämän Uuden diabetesyhdistyksen perustava kokous. Oon vähän meinannut että siinä hommassa on syytä olla mukana. Saatais ehkä lopultakin yks yhdistys tähän maahan joka uskaltaa olla eri mieltä ihan kokemusten perusteella eikä tee suosituksiaan minkään helvetin epämääräisen mielisairaala tutkimuksen tai THL:n rasvakammoisen johdon mielipiteiden pohjalta.

Huimaa on alku ollut. Siksi aihe 20 päivää takana. yhtä hyvin se olis voinut olla vaikka 20 vuotta edessä. Ihan varmuuden vuoksi en kuitenkaan laittanut. Kohtalo olis kumminkin jo heti huomenissa tiputtanut lentokoneen suoraan niskanikamaan ja voi olla että siitä ei olis selvinny. Siihen voi kuolla ja halvaantua yhtäaikaa.

Mutta tässä välissä pyydetään jälleen kerran että palautetta matkaan. Ja ehdotuksia mistä pitäis kaivella tai ketä pitäis haukkua lyttyyn. Haastatteluja en ryhdy tekemään, toimittajat on ihan oma rotunsa ja siihen en sekoa. Mutta luen, tutkin ja tongin mielelläni. Varsinkin karppaamisesta on aina kiva kirjotella. Karppaaminenhan on vähän niinkun seksi. Jos se menee hyvin niin hyvin menee. Ja jos se menee huonosti niin on se silti ihan ok.

Tilastoja I

Suurkiitos kaikille tähän mennessä karppaamista koskevaan kyselyyn tietonsa lähettäneille. Alku tuntuu lupaavalta. Keräsin tähän vähän tietoja vastausten pohjalta ja saavat luvan olla päteviä koska virallisia tahoja ei tunnu tällaisten asioiden tutkiminen kiinnostavan. Ovat enemmän keskittyneet margariinin ja insuliinin markkinointiin tai muuten vain puristelevat kiveksiään toimistoissaan. Päivitän näitä tietoja pikkuhiljaa kun palautteen määrä kasvaa.

Tähän mennessä vastaajista 80% on naisia, kaikkien vastaajien keski-iän ollessa 37 vuotta. Keskiverto karppaajalla on noin puolitoistavuotta karppaamista takanaan ja painoakin on tuona aikana tippunut noin 15kg. haitari on varsin laaja vasta aloittaneista jo vuosikausia karpanneisiin ja normaalipainoisena aloittaneista, yli 30 kiloa saavutettuja linjoja taistelussa menettäneisiin.

Diabeetikkojen osuus on 12%, muita terveystietoja tuli kohtalaisen vähän joten on otettava huomioon tuloksissa ne joilla on ollut hyvä kolesteroliarvot jo aloittaessaan sekä ne joilta niitä ei ole koskaan tutkittu. tästäkin huolimatta yli 30% ilmoitti kolesteroliarvojen parantuneen karppauksen aikana. Samoin verenpaine on parantunut liki 40% vastaajista. 58% vastaajista on sitä mieltä että vatsan ja/tai suoliston ongelmat ovat vähentyneet tai kadonneet kokonaan.

Muita huomionaravoisia positiivisia kokemuksia joita ei erikseen kysytty joten jokainen ei varmasti osannut niitä vastatakkaan olivat erilaiset säryt (nivel, lihas ja pää) helpottaneet (38%), iho-ongelmat (27,5%), parempi jaksaminen (42%), parantunut unen laatu (25%) ja Ientulehdus / hammaskivi (13%) vastaajista. Nämä olivat siinä mielessä mielenkiintoisia että noinkin moni asian mainitsi vaikka sitä en erikseen kysynyt. Erilaisia yksittäisiä positiivisia kokemuksia onkin sitten iso lista.

Negatiivisia puolia kysyin myös. Lista olikin huomattavasti pienempi ja ainoa silmiinpistävä mutta ei odottamaton harmi oli odotettavastikkin: Muiden kielteinen tai paheksuva asenne. Sen koki negatiiviseksi kokemukseksi 91% vastaajista. Toiselle sijalle kiipesi kauheasti mediassa kohua herättänyt alkuvaiheen ummetus jota on kokenut huikeat 3,2% vastanneista. Olisin kuvitellut että jos ummetus on niin suuri ongelma karppaajille kuin media antaa ymmrätää, olisi tuo lukema ollut edes vähän suurempi. Yhdellä vastaajalla oli esiintynyt ummetusta myöhemminkin karpatessaan.

Eihän tämä mikään tieteellinen testi ole, mutta kyllä minua hämmästyttää suuresti se miten paljon karppaamisesta on ollut ihmisille hyötyä ja miten vähän siihen itse asiassa liittyy ongelmia jotka koetaan oikeasti negatiivisiksi puoliksi. Oletin kuitenkin että sitä negatiivistakin sanottavaa olisi ollut enemmän. Tietysti kysely olisi pitänyt laajentaa myös henkilöihin jotka syystä tai toisesta ovat lopettaneet karppaamisen. Mutta tuskinpa heitä blogini juuri kiinnostaa.

Kuten jo mainitsin, lisään tämän tekstin myös kiinteiksi sivuiksi tuonne valikkoon ja sinne päivitämme sopivin väliajoin ainakin nuo numerotiedot ja mikäli uutta ja merkittävää ilmenee niin sitten lisätään tietoja.

maanantai 22. elokuuta 2011

Miksei se toimi?

Toisinaan törmää ihmisiin joilla karppaus ei vaan ole toiminut, syystä tai toisesta. Rupesin tuossa ihan tutkiskelemaan että miksei se sitten toimi.

Ihan ensin pitäisi tietysti tietää mitä kukakin karppaamiselta hakee. Laihduttajat ovat vain osa karppaajista. Mukana on niitäkin jotka saavat erilaisia oireita jostakin tai joistakin ruoka-aineista ja ovat sitten katsoneet että karppaaminen on luonteva tapa sivuuttaa tällaiset tuotteet. Aika moni, joka ei vain pysty viljaa syömään, on päätynyt karppaamaan. Toinen saattaa haluta kiinteämpiä muotoja mutta pysyä samassa painossa kuin ennenkin. Ja on toki niitäkin jotka vain haluavat voida paremmin kuin ennen.

Se ettei karppaaminen toimi, tarkoittaa siis sitä ettei sillä päässyt haluttuun tavoitteeseen. Normaalipainoinen ei laihdu, eikä terve muutu terveemmäksi karppaamalla. Jos kroppa on ennestään timmiä fitness luokkaa, ei se siitä varmaan enää timmimmäksi muutu. Mutta jos joku näistä on retuperällä tai pientä parantamisen varaa, karppaamalla onnistuu kun viitsii nähdä pikkuisen vaivaa... kuten tutustua perusteisiin.

On varmaankin olemassa myös ihmisiä jotka toimivat hiilihydraateilla niin hyvin ja ilman ongelmia ettei ole mitään syytä lähteä toimivaa konetta rassaamaan. Todennäköisesti päästään terve hiilihydraateilla terveenä ja oireitta elävä, normaalipainoinen ihminen ei juurikaan karppaamista edes ajattele. Vaikka poikkeuksiakin aina mukana joukossa on, uskoisin itse että karppaamiseen ryhdyttäessä on jokin toive tai tavoite mikä on sen onnistumisen mittarina. Jos sitä ei tavoitakkaan kaikesta yrittämisestä huolimatta, tavoitekkin on saattanu olla epärealistinen.

Ehkä kautta aikain paras kommentti "karppaajalta" joka ei edes tiennyt ettei hän karppaa oli tämä: "En kuitenkaan karppaa muutakuin joskus". Voi hellan tettas sentään kun on hyvin perehdytty siihen mihin luuli ryhtyneensä. Karppaan joskus.. olisiko se yksi ateria päivässä ja sitten muutama ihan ruokaympyrän mukaan. En keksi muuta selitystä kuin todella läheistä sukua olevat vanhemmat - ehkä jopa sisarukset. Ehkä hän kuvittelee että hänen elimistönsä kykenee vaihtamaan ketoosiin pikana, niinkuin valokatkaisijalla valot päälle ja pois. Tosin ainoa mikä tuossa tapahtuu pikana on läpiveto korvien välillä. Minkä lie kiven takana oli piilossa kun aivottomia tapettiin.

Toinen perusepäonnistuja on se jolle karppaus ei sopinut kun tuli ihan muutamassa päivässä huono olo. Ei sitten sen vertaa viitsinyt ottaa selvää että olisi huomannut sen kuuluvan asiaan. Yleensä kun elimistö revitään irti jostakin mistä se kuvittelee olevansa riippuvainen, tulee hieman huono olo. Se on ohimenevää ja jos ei ole, olet tehnyt jotakin päin persettä. Muista nyt että se oikea tyyli karpata on etsittävä itselleen sopivaksi. Yksi muotti ei toimi.

Onhan meillä sitten se totaalisen tuhoon tuomittu karppausyrityskin. Jätetään hiilihydraatit minimiin mutta pysytään siinä rasvakammossa ja otetaan kaikkea vähärasvaista niinkuin ennenkin: "kuohukerma kyllä tuntuu jo liian lihottavalta". En oikeasti tiedä olisko sittenkin hyvä jos olis joku numero mistä voisi tilata jonkun kannibaalin hoitelemaan tämän suuruusluokan idiootit pois maapallon geeniperimästä. Oikeasti pelottaa jos tuo on perinnöllistä ja tunnetusti totaaliset idiootit sikiävät vielä muita herkemmin.

No ilman kovinkaan suuria järjenlahjoja on helppo huomata mikä näillä Forest Gumpeilla meni pieleen. Olitpa sitten liian tyhmä tai liian laiska selvittääksesi edes ne ihan vähäisimmätkin perusasiat, yrityksesi oli tuhoon tuomittu jo ennen aloittamista. Eli se karppausyritys oli vähän kuin yrittäjä itse, helvetin huono idea.

Totaalisen kädettömille ja uusavuttomille ei ehkä kannata karppaamista edes ehdottaa. Ainoa mitä siitä saavutetaan, on metrin mittainen itkupotku raivari vuodatus lärvikirjaan: "kun karppaaminen on ihan huuhaata eikä ollenkaan toimi kun mäkin yritin kaksi päivää enkä laihtunutkaan sitä 50kg. Terv. Ilona 47kg."


Kyllä sattuu päähän kun näitä "menestystarinoita" lukee. Hullu toki saa olla muttei tyhmä.


Kela & työkyvyttömyys

Tämä ei liity niinkään varsinaisesti karppaamiseen vaikka lopuksi sitäkin tutkailemme, vaan ihan jokaiseen työssäkäyvään mahdollisesti jossain vaiheessa elämää jos kaikki ei menekkään ihan nappiin ja putoa saappaat jalassa tai päädy auvoiseen vanhuuseläkkeeseen. Onneksi eläkkeenhakeminen ei ole vielä luultavasti vuosiin tai vuosikymmeniin minulle ajankohtaista, vaikkakin välillä terveys alkoi näyttämään siltä että hauta tulee nopeammin kuin edes puhe eläkkeen hakemisesta. Sen sijaan tuttavapiirissä ja sukulaisissa on useita sairaseläkkeellä olevia sekä päätöstä odottavia. Näistä kokemuksista on keskusteltu jonkin verran.

Sairaseläkkeen tai oikeammin kai pitäisi sanoa työkyvyttömyyseläkkeen tarkoitus on korvata "pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansiotulojen menetys". Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 18 - 62-vuotiaalle työntekijälle tai yrittäjälle, joka täyttää eläkkeen saamisen edellytykset. Ammatillinen kuntoutus on kuitenkin aina ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Työkyvyttömyyseläke myönnetään kuntoutustukena määräajaksi silloin, kun eläkkeenhakijan työkyvyn oletetaan palaavan hoito- tai kuntoutustoimenpitein. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi.

Keskityn tässä näihin hakijoihin, joiden työkyvyn ei ole hoitavien lääkäreiden mukaan oletettavissa palautua tai on käytännössä mahdotonta palautua. On pikkuhiljaa alkanut oikeasti ihmetyttämään Kelan ja hakemuksen tarkastava, päätökseen olennaisesti vaikuttavan läärin lausunnot ja toiminta. Ihan ensimmäiseksi minulle tulee mieleen että tämä lääkäri, joka potilasta näkemättä pystyy hakemusta puoltaneen lääkärin antamien tietojen pohjalta, täysin hoitavan lääkärin diagnoosin vastaisesti, järjestelmällisesti toteamaan ettei hakija ole vielä eläkekunnossa vaan yritetään kuntouttaa työelämään, hänen täytyy olla jonkinlainen kaikkivoipa henki tai muu vastaava olento tuhannen ja yhden yön tarinoista. Jos hän nyt on henkilö ollenkaan.

Otetaan ensimmäinen esimerkki. Monta kymmentä vuotta työelämässä ollut ahkerana pidetty mieshenkilö, jolla on reuma sekä selkärangan rappeuma. Sairasloma on jatkunut vuosi tolkulla. Kuntoutuksessakin on käyty annettujen ohjeiden ja päätösten mukaisesti. Aamu alkaa särkylääkkeellä että kykenee aamukuselle. Yhtäjaksoinen istuminen tai seisominen on mahdotonta kivuista johtuen. Kelan vastaus eläkehakemukseen oli että kuntoutetaan, jospa se tuosta vielä paranee työkykyiseksi.Reuma ja selkärangan rappeuma aiheuttaa sellaisen yhtälön että parannuskeinoa ei ole olemassakaan. Lääkärikin sen varmaan varsin hyvin tiesi. Lisäksi oli tiedossa että useista kuntoutukista huolimatta tilanne ei parantunut vaan kunnon huononeminen etenee oletettavalla tavalla. Tästä kaikesta huolimatta asiantuntijalääkäri sitten päätti ensimmäisen hakemuksen perusteella että odotellaan jos tämä vaikka paranee työkykyiseksi. Ilmeisesti ongelmaahan ei ole jos kyseessä olisi puolijumala tai kaikkivoipa pullonhenki. Mutta kun nyt oli kyseessä ihan tavallinen kuolevainen suomalainen mies. No ensimmäinen hakemus oli kielteinen ja toisella hakemuksella eläke sitten heltisi. Eihän se kipuja poistanut eikä helpota liikkumista yhtään mutta auttaa sekin sen verran ettei kaiken sen keskellä tarvitse murehtia mistä evästä pöytään.

Toinen hyvä esimerkki on yli 40 vuotta työelämässä ollut mies, takana pari sydänkohtausta, diabeetikko ja muutama muukin sisäkalujen toimintahäiriö. Diagnosoitu katkokävely, tehty pallolaajennus ja avosydänleikkaus. Eli rintalasta halki ja elimet esiin - operaatio. Normaalistihan tällaisestkin leikkauksesta on työkykyinen muutaman kuukauden sairaslomalla. Mutta kun rintalastan kivut estävät nostamasta mitää kilon painoista suurempaa. Katkokävely on edelleen haittanamassa päivittäisiaä askareita sairaslomalla ollessakin. Eläkeikä häämöttää siellä muutaman vuoden päässä. Useampi lääkäri arvioi ettei tule kuntouttamallakaan työkykyiseksi, ja mikäli tulee, ei se tule tapahtumaan ennen eläkeikää. Mutta kelan mielestä kokeillaan kuntouttamista. Eli silkkaa rahan haaskausta sairaaseen henkilöön joka kuitenkin pääsee kohta eläkkeelle ja jonka kuntouttamisen on leikkaava sekä hoitava lääkäri todennut toivottomaksi. Toinen tai kolmas hakemus sentään palautti myönteisen vastauksen.

Nämä olivat vain pari esimerkkiä, joita tosin riittää vielä muutama lisää mutta ei taida kukaan jaksaa lukea loppupäivää samaa palatusta kappale kappaleelta. Näitä on siis useita, samansisältöisiä tapauksia joilla samanlainen kohtalo - ensin kielteinen ja sitten myönteinen päätös. Eivät he toki tuossa päätösten välissä ehtineet juurikaan lisää sairastua jo entisten lisäksi. Kaiketi sillä on ainakin työllistävä vaikutus jos jokainen hakemus pitää laittaa kahdesti ja käsitellä kahdesti. Tuplatyö, tuplapalkka?

Ymmärrän että Kelan on pyrittävä eväämään eläke sellaisilta henkilöiltä jotka todennäköisesti pystyisivät palaamaan työelämään tai ainakin kortistoon kuntouttamisen tai uudelleenkouluttamisen myötä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä että mikä tarkoitus on tällä pääsääntöisesti tapahtuvalla suoraan kieltävällä päätöksellä ensimmäiseen hakemukseen. Onko se vain automaatti jolla nostetaan kynnystä uuden hakemuksen jättämiseksi, joka tuntuu useinmiten johtavan sitten myöntävään päätökseen jos tilanne on yhtä selvä kuin esimerkkitapauksissa - eli hakemus käsitellään yksilöllisesti vasta toisella kerralla. Kannattaako siis laittaa pari hakemusta peräkkäin, vaikka viikon välein ja unohtaa sen ensimmäisen olemassaolo, se kun törmää tuohon tyrmäys-automaattiin joka tapauksessa.

Karppaajan kannalta katsottuna näiden kertomieni henkilöiden kohtalo on sinänsä mielenkiintoinen että toisistaan tietämättä kumpainenkin on sittemmin vaihtanut elämäntapansa vähähiilihydraattisempaan suuntaan (allekirjoittaneen mitenkään vaikuttamatta asiaan) ja saanut jonkin verran lievitystä oireisiinsa. Reumaa sairastava henkilö pystyy hivenen paremmin liikkumaan ja toimimaan eikä jäykkyys ainakaan tunnu niin musertavalta, mutta ongelmat kuuluvat selvästi voimistuvan jos tästä linjasta lipeää. Särkylääkkeistä niillä ei ole eroon päästy mutta liikkuminen on ollut selvästi helpompaa. Sydänvaivoista ja diabeteksesta kärsivällä henkilöllä on ollut koko leikkauksen jälkeisen ajan ongelmia elimistöön kertyvän nesteen kanssa ja tätä on jouduttu säännöllisesti sairaalassa hoitamaan. Kas kummaa, hänkin kertoi että sairaalakäyntejä ei ole enää tarvittu hiilihydraattien vähentämisen jälkee. Neste ei enää kerrykkään elimistöön entiseen malliin. Yksittäistapauksia toki mutta mielenkiintoinen positiivinen reaktio kahdessa täysin erilaisessa tapauksessa.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Peruna

Tiesittekö että peruna on varsin uusi ravinnoksi käytettävä viljelykasvi Suomessa, siitäkin huolimatta että se kuuluu niiden yhdeksän joukkoon joilla tuotetaan 75% ihmisravinnosta. Suomessakin kuluu perunaa keskimäärin noin 60kg per lärvi, koko vuodelle jaettuna 165 grammaa päivässä. Perunan viljely Suomessa yleistyi vasta 1800 luvun lopulla. Peruna korvasi nauriin jota on viljelty täällä jo esihistoriallisen aikana. Hyvä kun eivät perinneruuaksi jo nimitä. Valitettavasti tuo syrjäytetty nauris olisi ollut suurimmalta osin paljon parempi ja terveellisempi vaihtoehto.

Tänäpäivänä keskiverto Suomalainen mieltää perunan peruselintarvikkeeksi ja kehtaapa osa ravitsemusasiantuntijoista edelleen kehua perunaa kuidun lähteenäkin. (Keitetyssä perunassa on kuitua 0,8-1,0g sataa grammaa kohden). Kuidun lähteenä peruna on mm. Finelissä sijalla yli 80. Perunaa mainostetaan myös loistavana C-vitamiinin lähteenä huikean 8,2mg pitoisuudella joka on alle viidesosa nauriista ja alle kymmenesosa mm. parsakaalista ja perunassa se vielä vähenee varastoinnin ja käsittelyn aikana. Jopa kukkakaalissa on melkein seitsenkertainen määrä C-vitamiinia. Mutta onhan perunassa hiilihydraatteja reilusti yli kymmenesosa josta suurin osa on tärkkelystä. Kaikessa yksinkertaisuudessa, peruna on lähinnä vain halpaa vatsan täytettä.

Monet karppaajat, allekirjoittanut mukaanlukien on luopunut perunasta kokonaan. Mutteivät kuitenkaan kaikki. Varsinkin uuden perunan aikaan moni karppaajakin läväyttää kunnon voisiivun uudenperunan päälle eikä se maailma kaatua sen muutaman perunan vuoksi. Mutta eivät karppaajat sellaisia määriä perunaa syö kuin alussa mainitsin. En ainakaan tiedä sellaista karppaajaa jonka ruokavaliossa peruna olisi yhtenä yleisimmistä aineksista. Saattaahan toki sellaisiakin olla.

Yllättävän moni karppaaja on alussa epäillyt leivän lisäksi nimenomaan perunasta luopumisen olevan jotenkin se toinen vaikea asia. Mutta eipä tuo tunnu sitten valtaosalla olleen kuitenkaan niin kynnys kysymys että perunan vuoksi olisi toisin päätetty. Yleisin kysymys karppaajille tuntuu kuitenkin sen leivän ohella olevan se peruna. Mitä syödä jos ei kerran leipää ja perunaa. Karppaajat sen tietää mutta olettekos te muut kokeilleet tehdä sitä perinteistä muussia kukkakaalista. Tai käyttää keitettyä kukkakaalia perunan tapaan. Ei muuten ollenkaan hullumpi vaihtoehto ainakaan minun mielestäni. En ole perunaa ikävöinyt.

lauantai 20. elokuuta 2011

Painonhallinta ala Pertti

Lueskelin tuossa Terveyskirjastossa professori Mustajoen artikkelia insuliini ja läski. Mustajoen kertoman mukaan karppaajien käsitys on seuraava: "Insuliini lisää rasvojen varastoitumista rasvakudokseen. Koska hiilihydraatit lisäävät veren insuliinia, ne lihottavat. Ravinnon rasva ei lisää veren insuliinia juuri lainkaan. Siksi rasva ei mene rasvakudokseen eikä siis lihota." Professori Mustajoen mielestä olemme loogisuudesta huolimatta tehneet liian yksinkertaistetun kuvion ihmisen aineenvaihdunnasta. Minusta tuo taas on kaikessa loogisuudessaan hyvinkin mainio esimerkki koska kansantajuisesti ajateltuna näinhän siinä juuri käy. Ja paljon hiilihydraatteja käyttävää suositellaan tankkaamaan jotakin muutaman tunnin välein ettei verensokeri laske alas. No missä välissä se varastoitu energia ehtii kulumaan kun sitä pitää koko ajan olla varastoimassa lisää ja nostamassa verensokeria ylös.

Professori Mustajoen mielestä paljon rasvaa syöneellä on aterian jälkeen veressä paljon rasvaa. Eipä uskoisi tuota kommenttia sisätautien erikoislääkäriltä. Eihän se nyt helvetissä se rasva suoraan sinne verenkiertoon imeydy. Taisi arvon professori itse vetäistä hieman rajumman oikopolun kautta vaikka juuri karppaajia arvosteli näin tekemästä. Ero on siinä että karppaajien "yksinkertaistus" on totta vaikka onkin yksinkertaistus, professorin silkkaa paskapuhetta. Vai väittääkö professori että syötyäni esim. 2 desiä voita, se on kokonaisuudessaan kohta veressä kiertämässä  kroppaa voina kuin öljy auton moottorissa. Eikös ne enää olekkaan ne sisäelimet jossa nuo ravinnot käsitellään energiaksi sopivaan muotoon. Eikö sitä rasvaa enää entsyymit siellä pötsissä ja suolessa hajotakkaan käytettävään muotoon. (Tiesin kyllä että tarkoitit niitä rasvoja jotka sinne rasvasoluun varastoituvat, etkä voita voina. Mutta jos ryhdyt pilkunnussijaksi niin oleppa sitten itsekkin tarkka miten asiat esität.)

Mustajoen mukaan insuliini ei ole mikään lihotushormoni mutta nimenomaan juuri sitähän se on - ykköstyypin diabeetikko ilman insuliinia ei liho vaikka söisi hevosen joka aterialla. Hän arvostelee artikkelissaan diabeetikkoja jotka tulevat vastaanotolle ja haluavat eroon insuliinilääkityksestä juuri sen lihottavan vaikutuksen vuoksi. Kuulemma potilaat lihovat vain koska syövät liikaa. Jos esim. pahasti insuliiniresistentti potilas siis joutuu käyttämään insuliinia vaikka nelinkertaisen määrän terveen ihmisen omaan insuliinin eritykseen verrattuna, se ei vaikuta tuon energian varastoitumiseen kehossa mitenkään, vaan sekä tuolla diabeetikolla että terveellä varastoituu saman verran energiaa rasvasoluihin. Uskomaton väittämä. Aivan kuin insuliini olisikin täysin turha hormooni jonka määrä on sivuseikka. Minä nyt kuitenkin syön nykyään enemmän kaloreita (mutta vähemmän ruokaa kuin ennen) vuorokaudessa kuin mitä hienot kaloriteoriaanne perustuva laksurit katsovat tarpeelliseksi. Ja olen "ihan vähän" siitä huolimatta laihtunut. Olen sitä mieltä että kalorilaskentanne ei pidä paikkaansa, ainakaan vähähiilihydraattisella, rasvaa suosivalla ruokavaliolla.

Siis vittu oikeasti professori - kuinka vitun tyhmänä meitä pidät. Se mitä sadat, jopa tuhannet ihmiset ovat jo kokeneet käytännössä tuosta insuliinista ja lihomisesta ilman liikakaloreita, ei kirjanoppineen teoriaharhoissa paina paskan vertaa. Muista proffa että ne teoriat on vain teorioita. Karppaajathan ei mitään tiedä, ne vaan luulee. Ilmeisesti kaikki karppaajien saama terveyshyötykin on vain silkkaa sattumaa. Kehtaatte suoraan päin naamaa sanoa kymmenen vuotta karpannelle, hoikkana pysyneelle ihmiselle että ne painon pudotukset nyt on vaan tilapäisiä? No on sulla pokkaa ainakin.

Minusta on suorastaan rikos että tällaiselle potilaalle, joka haluaa selvitä pienemmillä insuliini määrillä, ei kerrota hiilihydraattien vähentämisen vähentävän erittäin usein myös insuliinin tarvetta. Ai niin siitä ei ole sitä "tutkittua tietoa" - kuten ei mistään muustakaan mikä ei teorioitanne tue, siitäkin huolimatta että tutkittua tietoa alkaa olla maailmalla jo pilvin pimein. Entäs kaikki diabeetikot ennen insuliinin keksimistä. Hiilihydraatteja vähentämällä pysyivät hengissä (ykköstyyppi jopa vuoden ja kakksotyyppi vuosia). Olisitte tutkineet tietoa. Tai käyttäisitte nyt senkin ajan minkä miekkailette tuulimyllyjä vastaa, tutkiaksenne asiaa.

Professori Mustajoki pitää hiilihydraattien etuna sitä että hiilihydraattien sisältämästä energiasta kuluu suurempi osa matkalla rasvasoluun kuin rasvan energiasta. Taisi professori unohtaa että sitten kun sitä proteiinia muutetaan sokeriksi ja rasvaa käytetään polttoaineena, hiilihydraatti jää tuollakin mittarilla ajalteltuna kuin jämsän akka taivaasta. Olisit taata miettinyt ne molemmat puolet ja loppuun saakka.

Siitä olemme sentään professorin kanssa samaa mieltä että "sata grammaa puhdasta rasvaa sisältää energiaa 900 ja sama määrä hiilihydraattia alle puolet siitä, 400 kilokaloria". Eli käytännössä karppaaja tarvitsee vähemmän ruokaa saadakseen saman energiamäärän. Vatsalaukku siis kutistuu ja tulee kylläisemmäksikin nopeammin. Lisäksi tuo rasva pitää nälän tunteen pois paljon pidempään kuin hiilihydraatti joten karppaaja tarvitsee pienemmän määrän lisäksi myös harvemmin ruokaa.

Professori toteaa kirjoituksessaan myös seuraavaa: "runsaasta rasvan palamisesta syntyvät ketohapot eli ketoosi-tila saattaa vähentää ruokahalua ja siten osaltaan niukentaa syömistä." DAAAAA! No vittu sait tuon sitten kuulostamaan siltä kuin se olisi laihduttajan kannalta hirveän ikävä asia. Hiilihydraattien aiheuttama nopea verensokerin nousu ja insuliinin aiheuttama lasku taas saa ihmisen tuntemaan virheellisesti nälkää ja syömään lisää. Se on tietysti virallisen linjan mukaista mutta onko se ihan oikeasti sitä tehokasta painon hallintaa. Virallinen hyvä painonhallinta tarkoittaa sitä että sinun pitää itseäsi nälkäisenä kitkuttaa ja verensokerin heilumisesta johtuvat mielialan vaihtelutkin sietää.

En oikein keksi mikä näitä meidän ravintosankareita motivoi eteenpäin. Mikä on se vaikuttava voima joka saa ummistamaan silmät todellisesta elämästä. Lihavan diabeetikon on siis parempi pitää turpansa kiinni, piikittää insuliinia, noudattaa ohjeita, lihota lisää ja kuunnella lääkärin aiheeton mäkätys liikasyömisestä, kuin päästä eroon sekä läskeistä että lääkityksestä. Paljonkohan meidän professorit menettävät tilipussistaan jos näin ikävästi käy ettei diabeetikko tarvitse enää insuliinia.

Luulisi että näinkin suuresta kansanterveysongelmasta kun on kyse, melkein kaikki keinot olisi sallittuja. Professorit voisivat välillä astua alas valtaistuimeltaa, pistää teoriat kansioon, laittaa ylimielisyyden viitan komeroonsa ja ryhtyä keräämään tietoa siitä mitä kokemuksia tuhannet ihmiset ovat jo saaneet. Ihmisten kokemus ei mene yksiin antamienne ohjeiden ja lausuntojen kanssa. Paskempi juttu teille.

Laupias samarialainen

Karppaajat pitävät kauheasti meteliä ja saarnaavat "uskonnostaan" silmät päässä seisoen. No ainakin tällaisen kuvan uutisoinnista tällä hetkellä saa. En tosin tiedä yhtään karppaajaa joka kulkisi varta vasten neuvoen miten muiden pitää tehdä ja elää. Niitä tiedän senkin edestä jotka eivät viitsi muille edes kertoa karppaamisestaan koska pääsääntöisesti alkaa armoton pelastustyö tuon paheen kitkemiseksi karppaajasta irti. Ja karppaamisesta mitään tietämättömät, toimittajia myöten julistavat saarnamiehen tavoin tuota pahetta vastaan.

Näkyvimmin tätä pelastustyötä tekevät toki median välityksellä meidän tohotorit ja professorit. Ilmeisesti karppaaminen aiheuttaa heille jonkinlaisen ristiretki reaktion ja sitä vastaan on hyökättävä kaikin mahdollisin keinoin. Kaikkihan on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Ilmeisesti kyse on sodasta koska jopa silkkaa valehtelemista käytetään lyömäaseena.

Samanlainen ilmiö nähtävissä toki karppajien omalla foorumillakin. Viikottain ilmestyy joku ropelihattu kertomaan karppaajille autuaasti miten he nyt pilaavat elämänsä ja tulevaisuutensa. Näille neropateille yhteistä on se että he ovat saaneet jonkinlaisen kuningasajatuksen ja kuvittelevat että kukaan foorumin liki neljästäkymmenestä tuhannesta karppaajasta ei ole tuota tajunnut ajatella kun ovat niin tyhmiä. Tapana on tuoda tuo oma väittämä julki ainoana mahdollisuutena pelastukseen. Väittämää ei tietenkään juuri perustella ja näyttöä ei löydy muuta kuin sen oman päätelmän verran. Jos sen joku kyseenalaistaa tai siitä pyytää lisää tietoa, tämä pääsääntöisesti ohitetaan olankohautuksella tai jopa haukkumalla tyhmää kysyjää.

Normaali asetelma karppaajilla on se, että jossakin tilanteessa tarjotaan tai ehdotetaan jotakin sellaista joka ei karppaajan valikoimaan sovi. Tällaisessa yhteydessä tulee julki esim. se ettei karppaaja syö leipää. Sillä sekunnilla näkee vastapuolen naamasta että nyt alkoi aivonystyrät ylirasittumaan. Tällainen kauheus on päässyt heidän lähipiiriin aivan huomaamatta ja sehän on selvä että siitä on päästävä eroon. Varoitetaan nyt ensin niistä vaaroista. Siitä kovasta rasvasta. Se tappaa heti tai hetikohta. Sitten kun näitä tutkimustuloksia kerrotaan niin seuraavaksi tuo samarialainen etsii aseeksi kolesterolin ja veriarvot. Pääsääntöisesti nämä ovat karppaajalla parantuneet. Ja lopuksi tehdään johtopäätös että "kyllä siitä jotakin vaaraa VOI terveydelle olla". Niimpä niin, voivottelu alkaa kun tieto loppuu. Ja loppujen lopuksi koko keskustelusta jää se muistikuva että se karppaajakaveri tuputti sitä karppaamista ihan vängällä ja alkoi siitä saarnaamaan. Todellisuudessa karppaaja kertoi miksei hän leipää huolinut kun sitä kerran kysyttiin. Vastaavanlaisia keskusteluja tuntuu sikiävän tämän tästä.

Jostakin syystä juuri ruokavalio tuntuu nyt herättävän suurta kiinnostusta. En muista että esim. tupakoinnista tai viinan juonnista olis samanlaista pelastamis tarvetta esiintynyt. Ihminen voi rauhassa sauhutella 3 askia päivässä tai juoda itsensä pyörryksiin pari kertaa viikossa mutta ei hänen sitä tarvitse olla koko ajan jollekkin perustelemassa miksi näin. Mutta odotas jos kerrot syöväsi voita: "Etkö sä saatanan hullu tiedä että toi vie sut ennenaikaseen hautaan."

Olisko vittu liikaa pyydetty että huolehtisit vaan omasta ruokavaliostas, omista läskeistäs ja omasta terveydestäs ja jättäsit mun valitsemat rauhaan. Jatketaan sitten väittelyä kun oot käyny tankkaamassa uuden hiilaripanoksen että jaksat koipias oikasematta länkyttää. Karppaaja jaksaa tarvittaessa nälkästä jututtaa vaikka koko päivän. Hiilaririippuvainen ramppaa välipaloilla muutaman tunnin välein ettei verensokeri heilu. Eikä tajua että se jatkuva puputtaminen sitä heilumista just aiheuttaa.

Media tietysti kyselee näiltä meidän kaikkitietäviltä asiantuntijoilta, jotka tuntevat hyvin virallisterveellisen linjan ja suositukset mutta eivät niitäkään pysty perustelemaan, eivätkä itsekkään tunnu tietävän miten niihin on päädytty. Tietämys karppaamisesta tuntuu olevan tätäkin heikompi. Tästäkin huolimatta he ovat hyvin auliita antamaan neuvoja ja ohjeita karppaajille joka helvetin käänteessä. Kai siitä pienimunainen virkamies saa jotakin perverssiä tyydytystä kun kuvittelee tyhmää ja rahvasta karppaajaa ojentavansa takaisin luojan viitoittamalle polulle, tietämättä että nuo tyhmät karppaajat pitävät heidän kommenttejaan lähinnä vitsinä ja säälittävän sössötyksenä.

Muistatteko Quentin Tarantinon elokuvan Pulp Fiction. Elokuvassa Samuel L. Jackson teki hienon roolisuorituksen Jules Winnfield nimisenä konnana John Travoltan esittämän Vincent Vegan aisaparina. Hänen sanoillaan me karppaajat voimme toivotta terveisiä niin Puskalle, Uusituvalle, Fogelholmille kuin Mustajoellekkin:

I don't remember askin' you a Goddamn thing!

perjantai 19. elokuuta 2011

Tietoja blogista 08/2011

Kovasti olen edelleen hämmästynyt blogini saamasta huomiosta. Selkeästi aihe kiinnostaa ja levoton, roisilla huumorilla varustettu kirjoitustyylini uppoaa niinkuin isi äitiin. Noh, kerrotaanpa hieman tilastotieteitä :)

Kävijöitä siis jo reilusti yli 12000 parissa viikossa. Enpä olisi uskonut. Ja Suomen lisäksi yhdeksästä maasta. Tässä vähän googlen kertomia maita ja prosentteina paljonko sieltä on näistä ulkomaisista kävijöistä: Germany 26.0, United States 25.7, Sweden 20.2, United Kingdom 9.5, France 7.7, Spain 6.9, Thailand 1.6, Norway 1.5 ja Denmark 0.9 prosenttia ulkomaisista lukijoista.

Eli Saksasta ja valtameren takaa käy selkeästi puolet kaikista ulkomaisista kävijöistä. Uskoisin että ovat kuitenkin suomalaisia kun en ole ryhtynyt tätä enklanniksi väkertämään. Sillä kielellä on dataa ihan riittävästi ja tuskin Billy the redneck olisi kauhean kiinnostunut siitä mitä täällä kääpiövaltiossa tapahtuu.

Ylivoimaisesti eniten kävijöitä tulee sosiaalisen median ja karppaus.infon kautta. Ilmeisesti lärvikirjassa  käydään kiihkeää keskustelua karppaamisesta. Voin vain kuvitella :D hevostalli.net ja kiloklubi.fi tulevat rinta rinnan siinä perässä. Muita viittaavia sivustoja ja blogeja onkin sitten lukuisia. Hakukoneita unohtamatta.

84% käyttää wintoosaa ja yleisin selain on FF, toisena EI ja kolmantena chrome. Loput selaimet ja alustat kävijämääriltään ovat vain marginaalisia. Esittelysivuni on ylivoimaisesti luetuin yksittäinen sivu. Muutoin lukumäärät kasvavat sitä mukaa kuin kirjoitus vanhenee. Ainoana poikkeuksena kirjoitus "Leipä ja paska" joka on noussut todella nopeasti 10 luetuimman joukkoon.

Lukijat ovat kommentoineet sivuja kymmeniä kertoja mikä on todella mukavaa. Mukaan on mahtunut vain muutama "asiaton" kommentti jotka on poistettu. Sähköpostiin on tullut palautetta hieman vähemmän. Toistaiseksi vois sanoa että 95% palautteesta kannustaa jatkamaan. Esitystapani ilmeisesti valtaosaa miellyttää. Taidatte olla yhtä vinksahtaneita kuin allekirjoittanut. Vain muutama nutturapää on ponnari kierällä valittanut roisista kielenkäytöstä. KYYNEL.

Muutamia ehdotuksia aiheista joita voisi ruotia on tullut. Kiitokset niistä. Aiheita ei ole koskaan liikaa. Lisääkin tarvitaan sillä en haluaisi juuttua toistelemaan itseäni. Se on tylsää ettekä tekään sitä kovin pitkään jaksa lukea.

Aikaa tutkimiseen ja tekstien laatimiseen menee parista tunnista aina kymmeneenkin tuntiin päivässä, vähän aiheesta riippuen joten tästä saisi vaikka täysipäiväisen työn. Ei  siis pidä ihmetellä jos ihan joka päivälle ei aina uutta materiaalia irtoa, vaikka olen pyrkinyt jotakin asiallista joka päivälle saamaan aikaiseksi. Osa aiheista on edelleen työn alla materiaalin paljouden ja tutkittavan aineiston laajuuden vuoksi. Ja joitakin seisoo ihan senkin vuoksi etteivät ne tunnu minusta riittävän mielenkiintoisilta vaikka aloittaessa on ehkä siltä tuntunut. Niihin ehkä palataan kun jotakin uutta ilmenee joka muuttaa tilannetta.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on lisätä pieni widgetti sivulle jolla voisi lähettää linkkejä edes jollakin tavalla karppaamiseen liittyviin tutkimustuloksiin. Saataisiin lopultakin aikaiseksi yksi tietokanta johon ne on kerätty lähestulkoon kaikki. Ei tarvitsisi joka hemmetin rasvatutkimusta erikseen aina netistä kaivella. Materiaali on niin laaja että yhden ihmisen on sitä kaikkea mahdoton kerätä joten siihen jos ryhdytään niin lukijoiden apua ja aktiivisuutta kaivataan.

Lisäksi on suunnitelmissa karppauksesta hieman poiketen kirjoittaa mm. kelan eläkepäätöksista ja lääkäreistä muodossa terveyskeskus vs yksityinen. Eli kaikkea kivaa on luvassa. Pysykäähän maisemissa.

Jokaiselle sopiva

"Malli ja ex-missi Noora Hautakangas pitää kilonsa kurissa karppauksella ja liikunnalla." uutisoi iltalehti 6.8. Se miksi otin Nooran esimerkiksi tähän aiheeseen, löytyy lehtijutusta vähän myöhemmin. Noora kertoo jättäneensä pastan, perunan ja riisin pois, mutta syövänsä silloin tällöin leipää, koska se on hänen suuri herkku.

Nooran esimerkki on loistava siinä mielessä että siitä näkyy karppaamisen monipuolisuus. Se on muokattavissa jokaisen tarpeeseen sopivaksi. Toisin kuin meille usein annetaan ymmärtää, yksi muotti ja malli ei sovi eikä toimi kaikilla. Karppaja voi itse määritellä sen, mikä on hänen tavoittelemansa hiilihydraattien määrä ja hakea kokeilemalla minkälainen lautanen sopii toisaalta omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin, ja toisaalta on riittävä siihen energiatarpeeseen joka yksilöllä itsellään on. Monet, muttei tosiaankaan kaikki, karppaajat ovat ottaneet lisäaineettoman linjan. Löytyy myös hyvin pärjääviä vegaaneja. Toiset käyttävät makeutusaineita, toiset eivät. Jokainen räätälöi sen paletin omaan maailmaan sopivaksi.

Valtaosa arvostelijoista on juuttunut siihen Atkinsin mallin aloitusvaiheen todella tiukkaan rajoitukseen, kuin kärpäsen paska junttilan tuvan seinään. Kuitenkin tämä aloitusvaihe on todellisuudessa lyhyempi kuin itsensä tohtori Fogelin mainostama Nutrilett pussikuuri. Tästä on saatu median hyvällä myötävaikutuksella sellainen harhakuva aikaiseksi että karppaaminen on lähes kokonaan hiilihydraateista kieltäytymistä, mikä on totaalisen väärä kuva.

Koko ideologia vähähiilihydraatinen tarkoittaa kuitenkin sitä että hiilihydraatteja käytetään huomattavasti virallisia suosituksia vähemmän. Skaala on itseasiassa varsin laaja, omista tavoitteista ja energiantarpeesta riippuen. Toiset pitäytyvät hyvinkin alhaisissa rajoissa esim. insuliiniresistentin, valtavan ylipainon tai vatsan paremman toimimisen vuoksi. Toisilla taas hiilihydraattien ja rasvan määrä saattaa olla lähes tasoissa. Ei karppaamisen henkeen kuulu totaalikieltäytyminen vaan itse voi valita millä ruoka-aineilla päivittäisen, itse asettamansa rajan, täyttää. Joskus kun tarpeelliselta tuntuu, voi myös löysätä hetkeksi ja napsia suun makeaksi jos se on vastustamatonta. Seuraavana päivänä voi palata ruotuun, ilman mitään turhia omantunnon tuskia tai morkkista.

Esimerkiksi 5000 kilocaloria kuluttava huippu-urheilija joka treenaa vhh ruokavaliolla, saattaa nauttia  vähähiilihydraattisenakin määrältään enemmän hiilihydraatteja kuin 1500 kcal kuluttava sohvaperuna joka noudattaa virallista linjaa, koska hiilihydraattien määrä katsotaan prosentteina kokonaisenergian tarpeesta. Esim. se 10% hiilihydraatteja on aika iso haitari sohvaperunan ja aktiiviurheilijan välillä. Monet tunnetut maailmanmestarit jotka ovat vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, saavat noin 15-20% energiastaan hiilihydraateista. Sohvaperunalle se riittää lähes koko päivän energiatarpeeseen.

Tästä pääsemme jälleen siihen yleisimpään karppaamista kokeilleiden mutta lopettaneiden selitykseen. "Ei sopinut minulle". Ei sopinut kun olit niin laiska paska ettet viitsinyt laittaa sitä sopimaan vaan oletit että homma tarjoillaan suoraan suuhun niinkuin äiti, esikoulu ja koulu on aina tehnyt. Vähän se ottaa, paljon se antaa ei riittänyt. Luulit saavasi kaiken hyödyn tekemättä mitään sen eteen.

Pienellä vaivalla voi saada isoja tuloksia.

torstai 18. elokuuta 2011

D vitamiini ja suositukset II

American Journal of Clinical Nutrition:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan riittävä d-vitamiinin saanti alentaa merkittävästi sydän ja verisuonitaudin riskiä miehillä. Tutkimuksesta uutisoi mm. iltalehti kesäkuun lopulla.

Eipä siinä itsessään ihmeempiä. Eli kun popsitaan riittävästi D vitamiinia, pysytään paremmin terveinä. Tähän lopputulokseen tulivat tutkijat, iltalehti ja allekirjoittanutkin. Kysymys herääkin että mikä on riittävästi / tarpeeksi.

Näin THL pelottelee suosituksillaan:
"Alle 2 -vuotiaat  10 µg (400 IU) vuorokaudessa.
2–18 -vuotiaat 7,5 µg (300 IU) vuorokaudessa.
18-60 -vuotiaat 7,5 µg (300 IU) vuorokaudessa.
Yli 60-vuotiaat 20 µg (800 IU) vuorokaudessa.
Raskaana olevat ja imettävät naiset 10 µg (400 IU) vuorokaudessa.

Turvallisen saannin ylärajat:
Lapset alle 10 vuotta 25 µg (1000 IU) vuorokaudessa, aikuiset 50 µg (2000 IU) vuorokaudessa.

Suosituksissa on 2-18 -vuotiaiden osalta myös maininta: Poikkeuksena ovat erittäin runsaasti vitaminoidut tuotteet kuten maitovalmisteet, joissa on D-vitamiinia 2 µg /100 ml. Niiden säännöllinen erittäin runsas käyttö saattaa johtaa liian runsaaseen D-vitamiinin saantiin."


Tutkimuksen mukaan, joka käsitti kaiken kaikkiaan 74272 naista ja 44592 miestä, osoitti että riittävän (yli 15µg eli 600 IU) D-vitamiinia nauttineilla oli pienempi riski sairastua sydän ja verisuonitauteihin.

Huomioitavaa oli myös että vieläkin suuremmat määrät osoittivat parempia tuloksia. "During 22 y of follow-up, a small proportion of person-years during which total vitamin D intakes exceeded 1000 IU/d. A higher vitamin D intake was correlated with older age, increased physical activity levels and decreased use of tobacco." Näin siis niillä jotka olivat ylittäneen meidän kotimaiset suositukset ja lähentelivät jopa "turvallisen saannin" rajaa. Kansainvälisesti suositellaan noin 10 kertaista määrää suomalaisiin verrattuna. Saanemme siis liikaa D vitamiinia vuosittaisesta auringonpaisteesta vaikkei se tehoakkaan toppatakin tai aurinkovoiteen läpi. Oikeiden, ei siis THL:n, asiantuntijoiden mukaan turvallinen raja on yli kymmenkertainen meillä säädettyyn rajaan nähden. Ja samaisten asiantuntijoiden mukaan liiasta D-vitamiinista sairastuneet ovat nauttineet satakertaisia määriä suosituksiin verrattuna.


Samaisessa osoitteessa, samaisena armon vuonna 2011 julkaistussa toisessa tutkimuksessa tutkittiin D vitamiinin vaikutusta tyypin 2 diabeetikon sokeritasapainon hallintaan. Tutkimuksessa 90 diabeetikkoa jaettiin kolmeen ryhmään jotka nauttivat jogurttia päivittäin. Ensimmäisen ryhmän jogurtissa ei ollut lisättyä D vitamiinia, toisella ryhmällä oli 25µg lisättyä D vitamiinia ja kolmannella ryhmällä myös 25µg  D vitamiinia + 250mg kalsiumia.

Tulokset osoittivat, että molemmilla D vitamiinilisää nauttineilla ryhmillä verensokeriarvot paranivat selvästi verrokkiryhmään ja lähtötilanteeseen verrattuna. Johtopäätös: D-vitamiini auttaa tasaamaan tyypin 2 diabeetikon verensokeria. Kalsiumilla ei näyttänyt olevan vaikutusta.

Onneksi koehenkilöt saivat noinkin vähän D vitamiinilisää vuorokaudessa. Jos olisivat saaneet kansainvälisten tutkijoiden suositteleman 100µg vuorokaudessa, olisivat todennäköisesti oikaisseet koipensa kesken tutkimuksen, ainakin jos ottaa huomioon THL:n suositukset ja turvalliset määrät.

Karppaamisen myötä omat verensokeriarvoni (aamusokeri) asettui välille 4,0-7,0. Hieman myöhemmin ryhdyin myös, asiaa tutkittuani, käyttämään D vitamiinia myös purkista nautittuna. 40µg vuorokaudessa, jota sitäkin pidän vielä vähäisenä määränä. Nykyisin aamusokeriarvoni ovat 4,5-5,5 välillä. Tämän olen selkeästi pannut merkille koska koko karppaamis ajan olen seurannut sen vaikutuksia verensokeriin hyvin tiiviisti. Vähähiilihydraattinen ruokavalio laski verensokerin normaaliin tasoon. D vitamiini pienensi tuota vaihteluväliä vielä entisestään, jättäen pois äärimmäisen alhaiset ja toisaalta ne korkeimmat huiputkin.

Seurantaa olen tehnyt nyt jo useamman kuukauden, josta noin puolet ilman ja puolet D vitamiinin kanssa. Tässä on tietysti kyse vain yhdestä ihmisestä ja yksittäistapauksesta mutta nuo kansainväliset tutkimukset huomioon ottaen, olen hyvin vakuuttunut siitä, että kohonneesta verensokerista tai tyypin 2 diabeteksesta kärsivän kannattaa ehdottomasti ainakin harkita sitäkin vaihtoehtoa että ei saakaan nykyisellään tarpeeksi D vitamiinia. Kuitenkin D-vitamiinin puutteen vaikutus on mielestäni tutkimuksilla selkeästi näytetty. Voi jopa olla niin että monet heistä joilla on vasta huomioitu korkea verensokeri, muttei ole vielä aloitettu lääkitystä, ratkaisuksi riittäisi riittävä D vitamiinin saanti.

THL:n suositukset ilmeisesti pitävät ihmiset sairaampina. On se eriskummallinen laitos.

D-vitamiineista kirjottelin ensimmäisen kerran täällä.